Luonnonsuojeluliitto ja WWF pelkäävät “tapporahan” lisäävän hylkeiden metsästystä liikaa
Valtioneuvosto antoi tänään asetuksen, jolla kalastukselle ja kalankasvatukselle myönnetään avustusta pyydyksiin kuolleiden ja pyydysten lähellä ammuttujen harmaahyljeurosten poistamiseen. Asetusluonnosta arvosteltiin jo vuosi sitten julkisuudessa harmaahylkeen tapporahajärjestelmäksi.
Suomen luonnonsuojeluliitto ja WWF suhtautuvat suopeasti siihen, että kalanpyydyksiin hukkuneiden hylkeiden kuljetuksesta ja käsittelystä aiheutuvista kuluista maksetaan korvauksia. Näin saadaan myös paremmin selvitettyä, kuinka suuri on raportoimatta jäävä hylkeiden sivusaaliskuolleisuus kalanpyydyksissä.
Sen sijaan harmaahylkeiden tappamisesta maksettava korvaus on Luonnonsuojeluliiton ja WWF:n mielestä väärä ja vaarallinen linjaus.
“Avustus voi lisätä hylkeiden metsästystä pyydysten lähellä merkittävästi. Jotta kokonaisverotus pysyisi kestävällä tasolla, pitäisi yleistä hylkeiden metsästystä avomerellä samalla vähentää”, arvioi erityisasiantuntija Tapani Veistola Suomen luonnonsuojeluliitosta.
Asetuksen antamisen aikataulussa on myös ongelmia.
“Nyt annettu asetus olisi ehdottomasti pitänyt käsitellä yhdessä vasta työn alla olevan merihyljekantojen hoitosuunnitelman uudistuksen kanssa, joka myös tulee linjaamaan harmaahylkeen metsästystä”, sanoo ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen WWF:stä.
Suomen merialueella hallin laskentakanta on pysynyt melko vakaana vuodesta 2006 lähtien, vaikka koko Itämeren kanta on samaan aikaan kasvanut. Luonnonsuojeluliitto ja WWF ovat toistuvasti esittäneet, että nykyinen 1050 yksilön pyyntikiintiö on liian suuri Suomen metsästysalueen kantaan nähden. Sen lisäksi Ahvenanmaalla on oma 450 yksilön pyyntikiintiönsä.
Kannan vähenemiseltä on vältytty, koska Suomen hallisaalis on ollut viime vuosina alle kolmanneksen kiintiöstä. Nyt annetun asetuksen suurena riskinä on se, että saalismäärä kasvaa merkittävästi, ja Suomen harmaahyljekanta alkaa taantua.
Harmaahylje kuuluu olennaisena osana Itämeren ekosysteemiin. Itämeren hallikanta oli viime vuosisadan alussa noin 100 000 hyljettä, mutta se romahti liian voimakkaan pyynnin ja ympäristömyrkkyjen takia. Alimmillaan kanta oli 1970-luvulla muutaman tuhannen hylkeen suuruinen. Sittemmin se on toipunut, ja nyt koko Itämeren kanta on noin puolet 1900-luvun alun määrästä.
Lisätietoja:
Petteri Tolvanen, ohjelmapäällikkö, WWF, p. 0400 168 939, petteri.tolvanen(a)wwf.fi
Tapani Veistola, erityisasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliitto, p. 0400 615 530, tapani.veistola(a)sll.fi
