Taloudellinen näkökulma suojeluun
Kansalaisten kokemat hyödyt ylittävät rehevöitymisen torjunnan kustannukset. Itämeren suojelukomission (HELCOM) tavoitteiden toteuttamisesta syntyvät hyödyt ovat noin 4 miljardia euroa vuodessa koko Itämeren alueella. HELCOM:n Itämeren suojelun toimintaohjelman vuotuiset kustannukset ovat 2,8 miljardia euroa.
Kustannuksia voidaan kuitenkin vähentää kohdentamalla ravinnekuormitusta vähentävät toimet kustannustehokkaasti eri talouden sektoreitten ja Itämerta kuormittavien maiden välillä. Näin suojelutoimiin suunnatut eurot saadaan takaisin vähintään kaksinkertaisina kansalaisten parantuneesta vedenlaadusta kokemien hyötyjen kautta.
Suosituksia Suomelle
Rehevöitymisen torjunnan kustannuksia arvioitiin yhdyskuntavesien puhdistuksessa ja maataloudessa. Koko Itämeren tasolla puhdistamojen ravinteiden vähennysmahdollisuudet ovat valtavat, mutta Suomessa potentiaalia on typen puhdistuksessa. Kun suuret puhdistamot puhdistavat typpeä noin 90 prosenttia (nyt Suomessa keskimäärin 56 %) ja maatalous vähentää typpikuormaansa noin 30 prosenttia, kummankin alan kustannusrasitus kasvaa yhtä suureksi. Näillä puhdistusprosenteilla saavutetut päästövähennykset ovat yhteiskunnan kannalta kustannustehokkaat. Tutkimuksen johtopäätöksissä suositellaan, että typen puhdistuksen edullisuuden vuoksi Suomi harkitsee EU:n yhdyskuntajätevesidirektiiviä tiukempaa typpipolitiikkaa fosforin tapaan.
Toisen suosituksen mukaan Suomen tulee korjata maatalouden ympäristötukijärjestelmän puutteet, sillä ympäristötuki ei ole vähentänyt ravinnekuormaa. Ravinnekuormaa ovat lisänneet peltopinta-alan kasvu, siirtyminen paljon typpeä vaativien kasvien viljelyyn ja merkittävästi aiempaa suuremman typpilannoituksen salliminen kuluvalla tukikaudella.
Ympäristöpolitiikkaa voidaan tehostaa ravinnehaittaan perustuvalla lannoiteverolla, joka on toimivampi ja oikeudenmukaisempi ohjauskeino kuin nykyiset lannoitusrajat. Vero kohdistuisi myös ohjelman ulkopuolelle jääviin tiloihin ja laskisi niiden kuormaa. Liukoisen fosforin huuhtouman vähentäminen vie kymmeniä vuosia ja edellyttää tiukkoja fosforilannoitusrajoja niillä peltolohkoilla, joiden fosforivarannot ovat korkeat. Karjatalouden lantapolitiikka tulee järjestää uudelleen ja karjatalouden ominaispiirteiden mukaisesti. Samalla tulee selvittää, kuinka yhteiskunta voi edistää peltojen vaihtoa tai ostoja, jotka tiivistävät karjatilojen peltolohkot mahdollisimman lähelle tilan karjasuojia. Fosforipolitiikan tueksi tarvitaan systemaattiseen viranomaisotantaan perustuva maan viljavuusfosforin mittaus. Lisäksi pellonraivaamiselle tulee tutkijoiden mukaan asettaa ravinne- ja ilmastohaittaa vastaava vero.
Tutkimuksen tulokset otetaan ministeriöissä vastaan, ja niiden merkitystä politiikan kehittämisessä arvioidaan erillisenä prosessina.
Suojeluyhteistyön hidasteet voitettavissa
Itämeren suojelun hyödyt ja kustannukset jakautuvat epätasaisesti valtioiden kesken. Itämeren suojelu vaatii kansainvälisen yhteistyön tiivistämistä. Kustannustehokkaat toimet yhdistettynä kansainvälisiin rahoitusjärjestelyihin ja taakanjakomekanismeihin tehostavat kansainvälistä yhteistyötä, jonka tavoitteet kaikki rantavaltiot kokevat kannustaviksi ja kannattaviksi.
Lisätietoja:
Professori Kari Hyytiäinen, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, puh. 029 531 7245, [email protected]
Professori Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto, puh. 050 415 1201, [email protected]
Ympäristöneuvos Eeva-Liisa Poutanen, ympäristöministeriö, puh. 050 571 9333, [email protected]
Ylitarkastaja Anna Schulman, maa- ja metsätalousministeriö, puh. 040 170 3772, [email protected]