Pikkupakkanen riittää saamaan pilkkijöiden suut messingille ja moni aloittaa viimeistään silloin tulevan pilkkikauden valmistelut. Hankitaan ehkä pari uutta pilkkiä, teroitetaan kaira jne. Normaalia pilkintää, esimerkiksi tapsipilkintää, harrastava kiertää ostoskierroksen päätteeksi vielä kaupan syöttikaapin kautta. Osa porukasta kävelee kuitenkin yhtä tyytyväisenä tämän ohi. Miksi? Nämä pilkkijät harrastavat todennäköisesti tasapaino- tai värikoukkupilkintää.
Värikoukkupilkinnän ”luvattu maa” lienee läntinen naapurimme ja sieltä pyyntimuoto rantautui 1970-luvulla Suomeenkin. Kalastusmuoto on erityisen suosittu kilpapilkkijöiden keskuudessa ja se onkin kehitetty lähinnä ahventen päämenoksi. Kilpailuetu löytyy menetelmän nopeudesta, koska aikaa ei kulu syöttien laittamiseen.
Värikoukkupilkintä on pystypilkinnän alalaji. Syötin sijaan pilkin alla käytetään erivärisillä liimoilla ja mahdollisesti karvoilla koristeltuja kolmihaarakoukkuja, joita kalat luulevat syömäkelpoisiksi. Värikoukkupilkkijä yrittää koukkurasioistaan löytää niin kutsutun ”päivän värin”, jolla saalista alkaisi kertyä. Koukkurasioita saattaa olla matkassa useita ja jokaisessa on kymmeniä erikokoisia ja -värisiä luomuksia. Kokenut värikoukkaaja osaa hahmotella oikeat värit muun muassa veden värin ja valon määrän – toisin sanoin jään paksuuden – mukaan. Joskus kalojen mielihalut saattavat kuitenkin yllättää ja koukkurasian jämäkoukusta tuleekin päivän pelastaja.
Värikoukkuintoilija yrittää paikantaa mahdollisimman isoja kalaparvia, jotta ahventen kuuluisa kateus heräisi parhaalla mahdollisella tavalla. Parvien etsinnässä saattaa kertyä runsaasti sekä kilometrejä että reikiä, puhutaan siis todella aktiivisesta harrastuksesta. Matalat vedet ovat värikoukkaajalle tärkeä osa menestystä, syvemmässä vedessä pyyntimuodon tehokkuus laskee.
Kalan löydyttyä, pilkkiä tarjoillaan sen verran aktiivisella otteella, ettei sen ympärille kokoontuneille raitapaidoille jää ylimääräistä aikaa pohtia pilkin alla heiluvan makupalan eli värikoukun syömäkelpoisuutta.
Nykyään löytyy värikoukkupilkintään erikoistuneita kalastusseurojakin. Esimerkkinä mainittakoon helsinkiläinen seura Värikaapparit ry, jonka kotisivuilta löytyy runsain määrin lisätietoja värikoukkupyynnistä; http://www.saunalahti.fi/kaappari/. He ottavat mielellään uusia jäseniä toimintaansa mukaan.
Pilkkiminen on jokamiehenoikeus eli siihen ei tarvita kalastuslupia, paitsi vaelluskalavesistöjen koski- ja virtapaikoissa sekä erityiskalastuskohteilla.
Oheiset kuvat ovat vapaasti käytettävissä tiedotteen julkaisun yhteydessä.
Kuvat: Janne Rautanen, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö.
Lisätietoja:
kalatalousasiantuntija Marcus Wikström p. 045 110 2126
Marcus Wikström on toiminut Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestössä kalatalousasiantuntijana pian kaksitoista vuotta. Ahven on hänen suosikkikalansa ja kesäinen jigikalastus sekä talvinen pilkintä kuuluvat hänen suosikkilajeihinsa. Värikoukkupilkinnän hän aloitti jo vuonna 1995 ja on siitä asti myös tehnyt värikoukkunsa itse. Alkuajoista poiketen suurin osa liimamassasta löytää nykyään tiensä koukkuihin, eikä sormiin. Kysy häneltä rohkeasti lisää.
Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 513 seurassa toimii yhteensä noin 40 000 kalastuksen harrastajaa.
www.vapaa-ajankalastaja.fi, www.vapaa-ajankalastaja.fi/vastuullinen
www.fisuun.fi, www.ottiopas.fi, https://www.facebook.com/vapaa.ajankalastajat/
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1