Valtion liikuntaneuvoston mukaan liikunta- ja urheiluharrastuksissa tapahtuvaan syrjintään, häirintään ja epäasialliseen käyttäytymiseen tulee puuttua systemaattisesti kaikilla toiminnan tasoilla ja vaikuttavuudeltaan laajoilla toimenpiteillä. Liikuntaneuvosto esittää toimenpiteiksi muun muassa valmentajien ja seuratoimijoiden osaamisen kehittämistä koulutuksilla. Lisäksi tulee lisätä tietoisuutta syrjintään, häirintään ja epäasialliseen käyttäytymiseen puuttumisen toimintamalleista sekä velvoittaa jokainen liikunnan ja urheilun parissa toimiva henkilö sitoutumaan sääntö- ja sopimuskäytäntein eettisesti kestäviin toimintatapoihin.
Tausta
Lasten ja nuorten liikunta- ja urheiluharrastukset opettavat parhaimmillaan muun muassa terveellisiä elämäntapoja, sosiaalisia taitoja, toisten kunnioittamista ja vastuunkantoa. Lukuisten myönteisten vaikutusten vuoksi harrastamista tuetaan myös julkisin varoin niin kuntien kuin valtionhallinnon toimesta. Valtaosan harrastamisen kustannuksista maksavat kuitenkin kotitaloudet.
Viime aikoina julkisuudessa on ollut esillä tapauksia liikunnassa ja urheilussa tapahtuneesta syrjinnästä, häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä. Julkisuudessa käsitellyt tapaukset ovat vain jäävuoren huippu: useat 2010-luvulla tehdyt tutkimukset osoittavat, että lasten ja nuorten kokema kiusaaminen, syrjintä ja muun epäasiallinen kohtelu on melko yleistä liikunta- ja urheiluharrastuksissa. Haitallisilla lapsuuden aikaisilla kokemuksilla (esimerkiksi väkivallalla) on yhteys sairastuvuuteen, kuten mielenterveyden häiriöihin ja syrjäytymisen lisääntymiseen1. Liikunta- ja urheiluharrastamisen lieveilmiöihin ei ole puututtu Suomessa riittävillä toimenpiteillä.
Tilannekuva – syrjintä, häirintä ja epäasiallinen käytös liikunnassa ja urheilussa
Liikunta- ja urheiluseuratoiminta koskettaa isoa osaa väestöstä. Noin puolet peruskouluikäisistä harrastaa liikunta- ja urheiluseuroissa2. Aikuisväestöstä 43 % (lähes 1 800 000 henkilöä) kiinnittyy eri tavoin liikunnan ja urheilun kansalaistoimintaan3.
LIITU-tutkimuksen (2018) mukaan urheiluharrastus on kolmanneksi yleisin paikka kiusaamiselle koulun ja internetin jälkeen. Yhteensä noin 20 % 11-, 13- ja 15-vuotiaista kertoi kiusaamisesta tai syrjinnästä liikuntaharrastuksessa4.
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen (2018) mukaan reilu kolmannes 15–19-vuotiaista nuorista ja yli 40 % 20–24-vuotiaista nuorista on kokenut joskus tai usein epäasiallista käytöstä liikuntaharrastuksessa. Toimintarajoitteiset nuoret kokevat ikätovereitaan enemmän ja useammin kiusaamista tai syrjintää. Yhdenvertaisuuden esteitä ja syrjintää esiintyy liikunnassa myös erityisesti maahanmuuttajataustaisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edustavien nuorten kohdalla.5, 6
Mannerheimin Lastensuojeluliiton 4.–9.-luokkalaisille tekemän kartoituksen (2018) mukaan loukkaavaa kohtelua, kiusaamista ja häirintää esiintyy kaikissa urheiluharrastuksissa, niin yksilö- kuin joukkuelajeissa ja sekä tyttöjen että poikien keskuudessa. Kartoituksen vastaajista 13 % oli kokenut loukkaavaa kohtelua, kiusaamista tai syrjintää harrastusryhmässä viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kiusaaminen ja loukkaava kohtelu olivat joukkuelajeissa hieman yksilölajeja yleisempää.7
Lapsiuhritutkimuksessa (2013) 6. ja 9.-luokkalaisista liikuntaa tai urheilua harrastavista vastaajista yli viidennes (22 %) raportoi kiroilusta tai vihaisesta huutamisesta. Pilkkaamisesta tai nimittelystä oli kokemuksia 10 prosentilla. Lapsiuhritutkimuksessa pojat raportoivat liikuntaharrastuksissa tyttöjä useammin kaikkia kysyttyjä väärinkäytöksen ja väkivallan muotoja. Esimerkiksi ohjaajan tekemää henkistä väkivaltaa oli kohdannut liikuntaharrastuksessa peräti yli 30 % pojista, kun tytöistä vastaava osuus oli 18 %.8
Kannanotto – syrjintä, häirintä ja epäasiallinen käytös kitkettävä systemaattisilla toimenpiteillä
Valtion liikuntaneuvoston mukaan liikunta- ja urheiluharrastuksissa tapahtuvaan syrjintään, häirintään ja epäasialliseen käyttäytymiseen tulee puuttua systemaattisesti kaikilla toiminnan tasoilla ja vaikuttavuudeltaan laajoilla toimenpiteillä.
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi marraskuussa 2019 toimenpidesuunnitelman (osa II) lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−20259. Yksi toimenpidesuunnitelmaan sisällytetyistä tavoitteista on kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän vähentäminen ohjatussa harrastustoiminnassa. Toimenpiteeksi on kirjattu, että urheiluseurojen ja muuta ohjattua liikuntaharrastustoimintaa järjestävien tahojen tulee ottaa systemaattisesti käyttöön ohjeet loukkaavan kohtelun, kiusaamisen ja häirinnän vastaiseen työhön. Ohjeiden tulee sisältää ohjaajien ja valmentajien kouluttamisen. Lisäksi kiusaamisen ja seksuaalisen häirinnän esiintymistä ohjatussa urheilu- ja liikuntaharrastustoiminnassa tulee kartoittaa säännöllisesti valtakunnallisilla tutkimuksilla, jotta voidaan arvioida toimenpiteiden vaikutuksia.
Liikuntaneuvosto näkee toimenpidesuunnitelmaan kirjatut toimenpiteet tärkeinä. Lisäksi liikuntaneuvosto nostaa esiin seuraavat toimenpiteet epäasiallisen käyttäytymisen ennaltaehkäisemiseksi sekä siihen puuttumiseksi:
Paavo Arhinmäki Minttu Korsberg
puheenjohtaja pääsihteeri
valtion liikuntaneuvosto valtion liikuntaneuvosto
Lisätietoja:pääsihteeri Minttu Korsberg, [email protected], p.0505732387
Valtion liikuntaneuvoston liikuntalaissa (390/2015) määriteltynä tehtävänä on käsitellä liikunnan kannalta laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita ja erityisesti arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella, tehdä aloitteita ja esityksiä liikunnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja toimialansa liikuntamäärärahojen käytöstä
Lähteet
1 Väkivallaton lapsuus. Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025 Osa II. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27.
2 Blomqvist, M.; Mononen, K.; Koski, P.; Kokko, S. 2019. Urheilu ja seuraharrastaminen. Teoksessa S. Kokko & L. Martin (toim.), Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1.
3 Mäkinen, J. (toim.) 2019. Aikuisväestön liikunnan harrastaminen, vapaaehtoistyö ja osallistuminen 2018. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus 2019. KIHUn julkaisusarja, nro 67.
4 Kokko S & Mehtälä A (toim.). 2016. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2016. Valtion liikuntaneuvosto.
5 Hakanen, T.; Myllyniemi, S. & Salasuo, M. (toim.): Oikeus liikkua. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:2. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja nro 61.
6 Hakanen, T.; Myllyniemi, S.; Salasuo, M. (toim.). Takuulla liikuntaa. Kyselytutkimus toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikunnan harrastamisesta ja vapaa-ajasta. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:5. Valtion nuorisoneuvoston julkaisuja nro 62.
7 Markkanen E-L. 2018. ”Jos siel ois joku kaveri.” Lasten ja nuorten kokemuksia liikuntaharrastuksista. Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
8 Peltola, M. (2016): https://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste32016/lapsetkokevatvakivaltaaliikuntaharrastuksissa.html, perustuen Ohjaajan väkivaltainen käyttäytyminen liikuntaharrastuksissa: sukupuolen ja maahanmuuttotaustan merkitys lapsiuhritutkimuksen valossa" teoksessa Päivi Berg & Marja Kokkonen (toim.): Urheilun takapuoli: Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus liikunnassa ja urheilussa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura.
9 Väkivallaton lapsuus. Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025 Osa II. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019:27.
Valtion liikuntaneuvoston tehtävänä on käsitellä liikunnan kannalta laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita ja erityisesti arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella, tehdä aloitteita ja esityksiä liikunnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja toimialansa liikuntamäärärahojen käytöstä.
Lisää valtion liikuntaneuvostosta:www.liikuntaneuvosto.fihttps://twitter.com/VLN_1920https://www.facebook.com/liikuntaneuvosto© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1