Hammaslääkäripäivät 24.–26.11.2016
Lasten hammashoidossa potilaan rauhoittamiseksi ei aina riitä pelkkä puhe tai huomion kiinnittäminen muihin asioihin. Hoidon läpivieminen voi joskus vaatia tuekseen lääketieteellisiä rauhoitusmenetelmiä eli lievää sedaatiota, kuten esimerkiksi esilääkityksen tai ilokaasun käyttöä. Sedaation tarve näyttäisi olevan jossain määrin kasvava trendi lasten hammashoidossa. Tämä johtuu mm. siitä, että kariesongelma polarisoituu: yhä harvemmalla lapsella on reikiä, mutta niillä joilla on, on niitä useita.
Lievällä sedatoinnilla tarkoitetaan lääketieteellisesti kontrolloitua tilaa, jossa lapsen tajunnan taso ei merkittävästi laske, potilas hengittää itsenäisesti, suojarefleksit toimivat ja potilas reagoi puhutteluun sekä kosketukseen odotetulla tavalla. Esilääkitys rentouttaa lihaksia, väsyttää hieman, lieventää ahdistuneisuutta ja vähentää lapsen muistikuvia toimenpiteestä. Lievän sedatoinnin tavoitteena on vähentää kivuntunnetta ja hammashoitopelkoa. Sedaation käyttö myös ehkäisee hammashoitopelon syntymistä. Lisäksi toimenpiteeseen saadaan sedaation avulla ”lisää aikaa”, kun lapsen ajantaju hämärtyy ja hän jaksaa siten olla aloillaan pidempään. Tavoitteena on saada toimenpide tehtyä mahdollisimman laadukkaasti ja kivuttomasti sekä niin, ettei lapselle jää toimenpiteestä negatiivista muistikuvaa.
Jos lapsen hammashoito ei tavanomaisella tavalla onnistu, huoltajan kannattaa kysyä hammaslääkäriltä sedatointivaihtoehtoa tai kääntyä lasten hammashoidon erikoishammaslääkärin puoleen. Lievää sedatointia esilääkkeen avulla voidaan käyttää yksittäisessä päivystysluonteisessa toimenpiteessä tai silloin, kun lapsen yhteistyökyky ei nuoren iän tai voimakkaan hammashoitopelon vuoksi riitä. Siihen voidaan turvautua myös silloin, kun lapsi ei tuittupäisyydessään halua, että reikiintynyt hammas paikataan.
Hammaslääkärin vastaanotolla voidaan sedatoida yli 1-vuotiaita yleisterveitä lapsia tai sellaisia lapsia, joiden lievä yleissairaus on hyvässä hoitotasapainossa. Mikäli lapsella on vaikea yleissairaus, tehdään sedatointitoimenpiteet sairaalaolosuhteissa.
– Nämä hoidot onnistuvat yleensä hyvin. Lievän sedatoinnin avulla päästään tekemään tarvittavat toimenpiteet, toteaa HLT, lasten hammashoidon erikoishammaslääkäri Helena Yli-Urpo.
Sedatointi pidentää vastaanottokäyntiä jonkin verran. Ennen toimenpidettä odotetaan lääkkeen vaikutuksen alkamista, ja potilasta tarkkaillaan vastaanotolla noin tunti toimenpiteen jälkeen. Lopullisesti lääkkeen vaikutus lakkaa 2–4 tunnin jälkeen sen antamisesta. Kotiutumisen jälkeen lapsen onkin syytä ottaa rauhallisesti ja välttää fyysisiä aktiviteetteja lopun päivää.
Joskus hoito ei onnistu lievän sedatoinninkaan turvin. Esimerkiksi laajoissa kokonaishoidoissa voidaan päätyä nukutuksessa tehtävään hammashoitoon.
Lisätietoja: HLT, EHL Helena Yli-Urpo, helena.yliurpo [at] gmail.com, p. 050 590 1509
Lisää aiheesta:
A.-L. Hallonsten, B. Jensen, M. Raadal, J. Veerkamp, M.T. Hosey, S. Poulsen. EAPD Guidelines on Sedation in Paediatric Dentistry. 2005.
Department of Health. Guidelines for conscious sedation in the provision of dental care. Report of an expert group on sedation for dentistry. Department of Health, editor. 2002.
Osoitelähde: Terveystoimittajat ry ja ePressi
Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia on 1892 perustettu tieteellinen yhdistys. Apollonia järjestää riippumattomaan tietoon perustuvaa täydennyskoulutusta, tukee hammaslääketieteellistä tutkimusta ja välittää tutkimustietoa suunterveydestä. www.apollonia.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1