Suomen CP-liittoon on tullut lukuisia palautteita henkilökohtaiseen avustamiseen liittyvistä epäkohdista. Vammaispalvelulain mukaan henkilökohtaista apua on myönnettävä, kun vammainen henkilö tarvitsee välttämättä ja toistuvasti toisen henkilön apua suoriutuakseen päivittäisistä toimistaan, työstään ja opiskelustaan. Lain mukaan avun laajuus ja järjestämistapa tulee aina määritellä yhteistyössä asiakkaan kanssa hänen yksilöllisten tarpeidensa pohjalta ja elämäntilanteeseen sopivaksi. Olemme kirjanneet muistiin käytännön esimerkkitapauksia.
Sosiaalitoimi vaati asiakasta kirjaamaan 15 minuutin tarkkuudella avun tarpeensa. Avustajatuntien määrän korotushakemus oli hylätty, kun hakija oli kirjannut avuntarpeen tunnin tarkkuudella. On tarpeen miettiä, onko 15 minuutin välein omasta elämästä raportointi kohtuullista vai ennemminkin yksityisyyttä loukkaavaa. Lisäksi on huolehdittava, että vammaisille ihmisille järjestetään palvelut vammaispalvelulain mukaan, koska sosiaalihuoltolain mukaiset palvelut eivät riitä.
Toisessa tapauksessa sosiaalityöntekijä ei myöntänyt riittävästi avustajatunteja vammaisen ihmisen elämäntilanteen muutoksen johdosta. Tämän seurauksena vammainen henkilö ei päässyt työhönsä. Avustajatuntien riittämättömyys on vaikuttanut myös muun muassa siihen, että vammaiset henkilöt eivät ole voineet nähdä ystäviään tai päästä harrastamaan niin usein kuin ovat halunneet. Jos ihmisen sosiaaliset suhteet ovat sen varassa, kuinka monta avustajatuntia hänelle on myönnetty ja milloin avustaja pääsee paikalle tulemaan – jos pääsee, yhdenvertaisuus ei toteudu.
Kokemusten mukana avustajien saatavuus ja sitoutuminen työhön ovat heikentyneet. Tällöin avustettava jopa jää ilman apua. Työhön perehdyttäminen ja henkilökohtaisten asioiden avaaminen usein vaihtuville työntekijöille on herkkä, raskas ja aikaa vievä tehtävä. On ikävä kuulla, kun avustaja toteaa vammaiselle henkilölle perehdytysjakson päätteeksi kuinka ”tämä ei nyt ollut mun juttu”.
– Yksilöllisen avustamisen järjestäminen ja toteutuminen on ehdoton edellytys itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden toteutumiselle ihmiselle, jolla on syntymästään tai varhaislapsuudestaan cp-, mmc- tai hydrokefaliavamma, toteaa Suomen CP-liiton toiminnanjohtaja Marju Silander.
– Saamiemme palautteiden mukaan herää kysymys, rikkooko Suomi YK:n vammaisten ihmisten yleissopimusta, jonka keskeinen sisältö tiivistyy laaja-alaisen syrjinnän kiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteisiin ja artiklaan 19 eli eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä, Silander jatkaa.
Lisätietoja:
toiminnanjohtaja Marju Silander
p. 040 701 4881
[email protected]
Suomen CP-liitto ry on valtakunnallinen vammais- ja erityisliikuntajärjestö, jonka kohderyhmään kuuluvat cp-, mmc- ja hydrokefaliavammaiset lapset, nuoret, aikuiset ja heidän läheisensä sekä henkilöt, joilla on motorisen oppimisen vaikeus tai lievempiä motoriikan haasteita. Vuosi 2019 on CP-liiton 54. toimintavuosi. www.cp-liitto.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1