Joka päivä ulos ja lenkille – iäkkäiden helsinkiläisten ajatuksia korona-ajasta

Mitä tapahtui vanhoille miehille? Minne he ovat kadonneet? Tämä oli huoli, joka nousi ensimmäisenä aiheena, kun kahdeksan iäkästä helsinkiläistä kokoontui Poikkeusajan dialogi -sarjan keskusteluun Vanhustyön keskusliiton tiloihin Malmille.

- Asun lähellä isoa palvelukeskusta, jossa ennen koronaa kävi paljon ruokailijoita, etenkin vanhoja miehiä. Sitten palvelukeskus meni kiinni. Eikö ihmiset tarvitse enää ruokaa? Vanhojen ihmisten elämä rakennettu sen varaan, että pääsevät palvelukeskukseen syömään. Nyt palvelukeskus on avattu uudelleen, mutta ei siellä enää juurikaan käy ihmisiä. Mihin he ovat hävinneet? Ottaa ihan sydämestä, kun miettii, minne ovat hävinneet kaikki ne vanhat miehet.

Vanhustyön keskusliitto järjesti joulukuussa Erätauko-keskustelun iäkkäille helsinkiläisille aiheesta “Miten pitkä poikkeusaika on vaikuttanut meihin ja mitä meillä on nyt edessä?”

Erätauko-keskustelu on osa Poikkeusajan dialogeja elämästä korona aikana ja tulevaisuudessa. Keskusteluja järjestetään ympäri Suomen suuri määrä ja niistä tehdään yhteenveto, jonka valtiovarainministeriö toimittaa valtion ja kuntien hallinnoille. Keskustelut ovat avoimia ja anonyymeja. Tekstissä olevat kommentit ovat suoria lainauksia keskusteluun osallistuneiden iäkkäiden puheista.

- Elämä oli rakennettu sen varaan, että lounas syödään palvelutalossa tai kaupungilla ravintolassa. Omassa asunnossa ei edes ole kunnon keittiötä. Piti opetella tekemään kauppalista. Aikaiset kauppaan menoajat loukkasivat suunnattomasti. Ajattelin, että ei yhteiskunta voi olla tällainen.

Toisaalta palvelukeskusten ja ravintoloiden ripeää toimintaa ja toiminnan sopeuttamista tilanteeseen myös kiiteltiin.

- Palvelukeskus meni kiinni, mutta toimeliaan porukan toimesta alettiin myymään jonkin ajan jälkeen annoksia ulos.

- Töölöntorin ympärillä toimi ruokahuolto, sai tilata ruoka kotiin ja ostaa edullisesti mukaan. Ostettiin ruoka-annoksia pahimpaan aikaan ravintolan ikkunan kautta. Hyvää palvelua. Edelleenkin annoksia myydään kotiin.

Ulkoilu ja luonto toimivat henkireikänä

Ulkoilulla ja luonnolla on rentouttava ja mieltä virkistävä sekä terveyttä edistävä vaikutus. Luonnossa liikkuminen ja ulkoilu ovat olleet monen iäkkään ihmisen henkireikä.

- Ulos pitää päästä ehdottomasti. Joka päivä ulos ja lenkille.

- Mielialat vaihtelivat, mitä pidemmälle pandemia meni. Ärtymys, itku ja sietokyky laski. Kun tuli itselle hankala vaihe, alavire, ymmärsin, että pitää mennä asunnosta ulos. Kerrostalon vanhin asukas ja olen saanut hoitaa kukkia ja pihaa. Se oli niin hyvää terapiaa. Kävelin arkisin päivällä. Viikonloppuisin liikkeellä niin paljon porukkaa, ettei voinut mennä rantaa kävelemään. Keräilen pihdeillä roskia pitkin rantoja ja puistoja. Täytyy olla tekemistä. Ulkona oleminen tekee niin hyvää ja samalla keksii siellä jotain tekemistä.

Osa on ollut ulkoilun ja ulkona liikkumisen suhteen varovaisempi. Osalle se on ollut ehdottoman tärkeää.

- Olen kasvanut lapsuuteni maalla, luonto aina hirveän tärkeä. On edelleen. Tulee huono olo, jos ei pääse pariin päivään luontoon.

Toiset ovat päässeet nauttimaan mökkeilystä, mutta läheltäkin voi löytyä mielenkiintoisia kohteita ja eläimiä.

- Malmilla on keidas Longinoja, jossa kutee taimenet. Siellä saa olla yksin, siellä ei ole roskia eikä juurikaan muita ihmisiä. Asun kerrostalossa ja tapasin yhden rouvan jätekatoksella ja hän kysyi, miten jaksat korona-ajan. Hänkin tiesi Longinojan, mutta pelkäsi mennä sinne yksin. Päätimme mennä sinne yhdessä ja olemme käyneet siellä yhdessä. Siellä voi rentoutua, hengittää ja istua.

- Kävelyllä tuli takaa kaksi vierasta vinttikoiraa ulkoilemassa ja ne pysähtyivät ja tulivat heti kainaloon. Kiitos kun sain rapsuttaa!

Harrastukset auttoivat jaksamaan

Lukeminen, seurapelit, tv:n katsominen ja verkossa surffaaminen ovat lisääntyneet ja täyttäneet arkea. Osa on hyödyntänyt kirjaston palveluja, osalla luettavia kirjoja on löytynyt omasta hyllystä.

- Helmetin kautta pystyi tilaamaan ja varaamaan kirjoja ja hakemaan ne tiettynä ajankohtana. Toimii hyvin niille, jotka osaavat käyttää digitaalisia palveluja ja kykenevät liikkumaan.

Korona-aikaan iäkkäät ovat opetelleet entistä enemmän digin käyttöä. Yle Areenan ohjelmat ovat tulleet monille tutuiksi ja Vanhustyön keskusliiton tietoiltapäiviäkin on voinut seurata verkon yli kotoa käsin. Vaikka tukea digin käyttöön saa läheisiltä, niin saattaa se silti turhauttaa ja osaamattomuus aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta.

- Miniä auttoi tabletin kanssa. Se on uusi ja nopeampi, mutta en pärjää sen kanssa ja se turhauttaa. Vaikka verkossa surffaaminen tuntuu kuin huijaa itseään, mutta on siitä iloa.

- Mä en enää kuulu tähän maailmaan, kaikki muuttuu niin paljon koko ajan. Kaikkea pitää etsiä koneilla.

Millaiselta tulevaisuus näyttää

Kaiken kaikkiaan keskustelussa mukana olleet iäkkäät ihmiset ovat pärjänneet korona-ajan hyvin, ja heillä on vahva usko tulevaisuuteen ja korona-ajasta selviytymiseen. Tilanteen ja rajoitusten pitkittyminen sekä maskien käyttö vähän harmittaa.

- On pahemmastakin selvitty. Aiemmat koettelemukset ovat antaneet eväitä pärjätä koronan kanssa. Tunnen olevani vielä nuori (77) ja elämää edessä, rajoitukset eivät tunnu kivalta. Itsellä menee liikaa aikaa kirjojen ja tietokoneen kanssa. Toivon, että pian pääsee kuntoilemaan ja hikoilemaan.

- Tuntuu surulliselta, kun ei saa normaalisti kohdata läheistä ja ystäviä. Elämä rajoittuu kotiin, pihaan ja lähipuistoon. Uskon että pärjäilen, otan vastuuta itsestäni. Jos tulee oikea hätä, pojan perhe auttaa, mutta joskus odotan, että heillä olisi enemmän aikaa minulle.

- Laitan toivoa koronapassiin ja toivon selkeitä ohjeita. Miksi on niin vaikeaa ottaa se käyttöön joka paikkaan. Se helpottaisi kovasti.

Lopuksi keskustelijat halusivat lähettää terveiset päättäjille ja hoitajille:

- Kaivataan selkeyttä koronaviestintään. Tarvitaan tomerampaa otetta. Joku, joka sanoisi, miten asiat ovat ja miten tulee toimia.

- Tsemppiä rokotteiden kehittäjille ja kaikille hoitajille! Toivottavasti he jaksavat edelleen.

Lisätietoja antaa

Anu Lintilä, Vanhustyön keskusliitto, Senioritoiminnan vastaava toiminnanohjaaja, [email protected], 050 572 2830

Kuva: Ilkka Vuorinen