Tiedotteet

Näytä tiedotekategoriat

Etusivu » Tiedotteet » Sosiaaliset kysymykset » EMN: Maahantulokieltojen tehokkuus EU:ssa heikko

EMN

EMN: Maahantulokieltojen tehokkuus EU:ssa heikko

Tiedote.
Julkaistu: 11.02.2015 klo 08:00
Julkaisija: EMN

EMN: Maahantulokieltojen tehokkuus EU:ssa jättää toivomisen varaa

Kieltoja jätetään merkitsemättä tai niitä rikotaan tekaistuilla henkilöllisyyksillä. Vain puolet EU:ssa tehdyistä palautuspäätöksistä toteutuu käytännössä. Paluuta vaikeuttaa palautettavien yhteistyöhaluttomuus.

Maahantulokieltojen valvonnassa ja täytäntöönpanossa on EU-maissa vielä haasteita, käy ilmi Euroopan muuttoliikeverkoston (EMN) julkaisemasta vertailututkimuksesta Laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden paluuta ja uudelleen kotouttamista koskevat hyvät käytännöt: Jäsenvaltioiden maahantulokieltoja koskevat toimintatavat sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset takaisinottosopimukset. Tutkimus perustuu 24:ssä EU:n jäsenvaltiossa sekä Norjassa toimivien kansallisten yhteyspisteiden laatimiin kansallisiin raportteihin.

-Vain puolet EU:ssa tehdyistä palautuspäätöksistä toteutuu käytännössä. Maahantulokiellon saanut kolmannen maan kansalainen voi siis jäädä kyseiseen EU-maahan ja liikkua Schengen-alueella kiellosta huolimatta, kertoo ylitarkastaja Berit Kiuru EMN:stä.

Schengen-alueella määrättiin vuonna 2013 yli satatuhatta maahantulokieltoa. Eniten kieltoja määrättiin Kreikassa (52 619), Saksassa (16 100) ja Ruotsissa (10 392). Suomessa maahantulokieltoja määrättiin samana vuonna 2 757 ja viime vuonna 2 477. Vuonna 2013 kiellot lisääntyivät useissa EU-maissa, kuten Ruotsissa, Virossa ja Norjassa.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että maahantulokielto määrätään EU-maissa pitkälti samoin perustein. Kieltoa voidaan käyttää muun muassa pakkokeinona pelotteeksi laittomasti oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille tai kannustimena vapaaehtoiseen paluuseen. Jäsenmaat voivat myös yksittäistapauksissa jättää maahantulokiellon määräämättä humanitäärisistä syistä tai tiettyyn haavoittuvaan ryhmään kuuluvilta, kuten alaikäisiltä.

Kieltoja jätetään kirjaamatta

Maahantulokieltojen tehokas käytännön toteutus edellyttää hyvää yhteistyötä valtioiden välillä. Suomessa maahantulokiellot määrätään yleensä koskemaan koko Schengen-aluetta. Viranomaisen tulee merkitä kielto yhteiseen SIS-tietojärjestelmään. Kun kolmannen maan kansalainen hakee oleskelulupaa tai ylittää Schengen-alueen ulkorajan, viranomainen tarkistaa aina, onko tällä jonkun jäsenvaltion määräämää, voimassaolevaa Schengen-maahantulokieltoa.

Yksi suurimmista haasteista on, etteivät kaikki jäsenvaltiot kirjaa kieltoja järjestelmällisesti maiden väliseen SIS-tietojärjestelmään. Kolmannen maan kansalaiset saattavat myös rikkoa maahantulokieltoja esimerkiksi pyrkimällä maahan väärennettyjen papereiden tai tekaistun henkilöllisyyden avulla.

Takaisinotto toimii moitteettomasti

Jos kolmannen maan kansalainen ei palaa lähtömaahansa vapaaehtoisesti hänelle määrätyssä ajassa, jäsenmaiden on poistettava hänet maasta. Paluuta vaikeuttaa etenkin palautettavien henkilöiden yhteistyöhaluttomuus. Palauttamista tehostetaan EU:n ja kolmansien maiden välisillä takaisinottosopimuksilla.

Vertailututkimuksen perusteella näyttää siltä, että takaisinottosopimukset täyttävät tehtävänsä. Sopimusten tehokkuutta ei ole varsinaisesti arvioitu, mutta ne ovat osoittautuneet ainakin Suomessa hyödyllisiksi: lähtömaat ovat yhteistyöhaluisia ja noudattavat määräaikoja. Suurimpaan osaan takaisinottopyynnöistä vastataan myönteisesti, eli kolmas valtio suostuu vastaanottamaan palautuksen kohteena olevan henkilön. Suomessa takaisinottopyyntöjen tekemisestä on käytännössä vastannut poliisi.

Tutustu vertailututkimukseen Laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden paluuta ja uudelleen kotouttamista koskevat hyvät käytännöt: Jäsenvaltioiden maahantulokieltoja koskevat toimintatavat sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset takaisinottosopimukset ja sen tiivistelmään oheisista linkeistä:

Vertailututkimus: http://www.emn.fi/files/1119/FINAL_EMN_Study_Entry_Bans_and_Readmission_Agreements.pdf

Tutkimuksesta laadittu EMN Tiedote (FI): http://www.emn.fi/files/1120/FI_Final_EMN_Inform_Return_Entrybans_Readmission_Agreements.pdf

Tutkimuksesta laadittu EMN Inform (EN): http://www.emn.fi/files/1121/EMN_Inform_Return_Entrybans_Readmission_Agreements_Final_December2014.pdf

 

Lisää tietoa ja median yhteydenotot:

Ylitarkastaja Berit Kiuru, Euroopan muuttoliikeverkosto, Maahanmuuttovirasto, p. 0295 419 226, s-posti: berit.kiuru@migri.fi

Mari Kuusinen, OS/G Viestintä, p 040 196 4374, mari.kuusinen@osg.fi

 

 

EMN: Effektiviteten av inreseförbuden inom EU lämnar åtskilligt att önska

Förbud blir oregistrerade eller tredjelandsmedborgare bryter mot dem med hjälp av falska identiteter. Endast hälften av de returneringsbeslut som fattas inom EU genomförs i verkligheten. Återresan försvåras av bristen på samarbetsvilja bland dem som ska returneras.

Det finns många utmaningar inom övervakningen och verkställigheten av inreseförbud i EU-länderna.Det här framgår ur en syntesrapport av Europeiska migrationsnätverket EMN: Good Practices in the Return and Reintegration of Irregular Migrants: Member States' Entry Ban Policy and Use of Readmission Agreements between Member States and Third Countries. Undersökningen bygger på nationella rapporter som har utarbetats av nationella EMN-kontaktpunkter i 24 EU-medlemsstater och i Norge.

-Endast hälften av de beslut om returnering som fattats inom EU verkställs i praktiken. En tredjelandsmedborgare som utfärdades inreseförbud kan således stanna kvar i det aktuella EU-landet och röra sig i Schengenområdet trots förbudet, berättar överinspektör Berit Kiuru vid EMN.

I Schengenområdet utfärdades år 2013 över hundratusen inreseförbud. Flest förbud utfärdade Grekland (52 619), Tyskland (16 100) och Sverige (10 392). I Finland utfärdades samma år 2 757 inreseförbud och i fjol 2 477 inreseförbud. Antalet utfärdade inreseförbud ökade i flera EU-länder, bl.a. i Sverige, Estland och Norge.

Utifrån syntesrapporten verkar det som om inreseförbud utfärdas i stort sett på samma grunder i alla EU-länder. Förbudet kan användas bland annat som ett tvångsmedel för att avskräcka tredjelandsmedborgare som uppehåller sig olagligt i landet eller för att uppmuntra dem att återvända frivilligt. I enskilda fall kan medlemsländerna avstå från att utfärda inreseförbud av humanitära skäl eller åt personer som tillhör bestämda utsatta grupper, såsom minderåriga.

Förbud förblir oregistrerade

Ett effektivt genomförande av inreseförbuden i praktiken förutsätter ett gott samarbete mellan staterna. Finland utfärdar inreseförbuden i allmänhet på så sätt att de gäller hela Schengenområdet. Myndigheten ska registrera inreseförbudet i det gemensamma datasystemet SIS. När en tredjelandsmedborgare ansöker om uppehållstillstånd eller överskrider Schengenområdets yttre gräns, kontrollerar myndigheten alltid om personen har ett gällande Schengen-inreseförbud som utfärdats av en EU-medlemsstat.

Ett av de största problemen är att alla medlemsstater inte registrerar förbuden systematiskt i ländernas gemensamma datasystem SIS. Tredjelandsmedborgare kan också bryta mot inreseförbudet exempelvis genom att försöka ta sig in i landet med förfalskade papper eller en falsk identitet.

Återtagandet fungerar klanderfritt

Om en tredjelandsmedborgare inte återvänder frivilligt till sitt utreseland inom den fastställda tidsfristen, ska medlemslandet avlägsna personen från landet. Återresan försvåras särskilt av bristen på samarbetsvilja bland de personer som ska returneras. Returneringen effektiviseras med hjälp av avtal om återtagande mellan EU och tredje länder.

Utifrån syntesrapporten verkar det som om avtalen om återtagande fyller sin uppgift. Avtalens effektivitet har inte utvärderats i sig, men de har visat sig vara nyttiga åtminstone i Finland: utreseländerna är samarbetsvilliga och iakttar de avtalade tidsfristerna. Största delen av begäran om återtagande får ett positivt svar, dvs. den tredje staten går med på att ta emot den person som returneras. I Finland är det i praktiken polisen som haft ansvaret för uppgörandet av begäran om återtagande.

Via länkarna nedan kan du ta del av syntesrapporten Good Practices in the Return and Reintegration of Irregular Migrants: Member States' Entry Ban Policy and Use of Readmission Agreements between Member States and Third Countries (engelska) samt dess sammandrag (finska och engelska):

Syntesrapporten: http://www.emn.fi/files/1119/FINAL_EMN_Study_Entry_Bans_and_Readmission_Agreements.pdf

Sammandrag av rapporten på finska  EMN Tiedote (FI): http://www.emn.fi/files/1120/FI_Final_EMN_Inform_Return_Entrybans_Readmission_Agreements.pdf

Sammandrag av rapporten på svenska  EMN Inform (EN): http://www.emn.fi/files/1121/EMN_Inform_Return_Entrybans_Readmission_Agreements_Final_December2014.pdf

 

Mer information och mediekontakter:

Överinspektör Berit Kiuru, Europeiska migrationsnätverket, Migrationsverket, tfn 0295 419 226, e-post: berit.kiuru@migri.fi

Mari Kuusinen, OS/G Viestintä, tfn 040 196 4374, mari.kuusinen@osg.fi

 

 

EMN: Much room for improvement in the effectiveness of entry bans in the EU

Entry bans go unrecorded or are broken by using false identities. Only half of the return decisions made in the EU are implemented in practice. Return is made more difficult by the returnees’ unwillingness to cooperate.

Many challenges remain in the monitoring and enforcement of entry bans in EU countries according to Good Practices in the return and reintegration of irregular migrants: Member States’ entry bans policy & use of readmission agreements between Member States and third countries, a comparative study published by the European Migration Network (EMN). The study is based on national reports prepared by EMN National Contact Points in 24 Member States and Norway.

-Only half of the return decisions made in the EU are implemented in practice. This means that a third-country national on whom an entry ban has been imposed can remain in the Member State in question and move in the Schengen area in spite of the ban, according to Berit Kiuru, Senior Adviser at EMN.

Over 100,000 entry bans were imposed in the Schengen area in 2013. The number of entry bans imposed was the highest in Greece (52,619), Germany (16,100) and Sweden (10,392). In Finland, the number of entry bans imposed was 2,757 in 2013 and 2,477 in 2014. The number of entry bans increased in 2013 in several EU countries, such as Sweden, Estonia, and Norway.

The study suggests that entry bans are imposed on largely the same grounds in EU countries. Entry bans can be used, for instance, as a coercive deterrent to third-country nationals staying illegally in a Member State, or as an incentive for voluntary return. In individual cases, Member States may also choose to not impose an entry ban on humanitarian grounds or in the case of persons belonging to certain vulnerable groups, such as minors.

Entry bans go unrecorded

The effective practical implementation of entry bans requires good cooperation between Member States. In Finland, entry bans are generally imposed for the Schengen area as a whole. The authorities must enter the entry ban into the Schengen Information System (SIS). When a third-country national applies for a residence permit or crosses the external border of the Schengen area, the authorities always check whether the person is subject to an effective Schengen entry ban imposed by a Member State.

One of the biggest challenges is that not all Member States systematically record bans in the shared SIS information system. Third-country nationals may also break entry bans—for example, by attempting to enter the country using forged documents or a false identity.

Readmission works effectively

If a third-country national fails to return voluntarily to the country of origin within the specified time period, Member States must remove the person from the country. Return is made more difficult particularly by returnees being unwilling to cooperate. The EU and third countries have signed readmission agreements to make return more effective.

The comparative study suggests that readmission agreements are serving their purpose. The effectiveness of readmission agreements has not been formally evaluated, but they have proved useful at least in Finland: countries of origin are cooperative and comply with deadlines. Most readmission requests receive a positive response, meaning that the third country in question agrees to receive the person being returned. In Finland, submitting readmission applications is, in practice, the responsibility of the police.

The comparative study Good Practices in the return and reintegration of irregular migrants: Member States’ entry bans policy & use of readmission agreements between Member States and third countries and the executive summary can be accessed via the following links:

The EMN Study: http://www.emn.fi/files/1119/FINAL_EMN_Study_Entry_Bans_and_Readmission_Agreements.pdf

The EMN Inform: http://www.emn.fi/files/1121/EMN_Inform_Return_Entrybans_Readmission_Agreements_Final_December2014.pdf

 

Further information and media contacts:

Senior Adviser Berit Kiuru, European Migration Network, Finnish Immigration Service, tel. +358 (0)295 419 226, e-mail: berit.kiuru@migri.fi

Mari Kuusinen, OS/G MarCom, tel. +358 (0)40 196 4374, mari.kuusinen@osg.fi

Liitetiedostot

Mikä on EMN?

Euroopan muuttoliikeverkoston (European Migration Network, EMN) Suomen yhteyspiste toimii Maahanmuuttovirastossa. Vastaavia yhteyspisteitä on kaikissa EU-maissa sekä Norjassa joka myös osallistuu verkoston toimintaan. Verkoston puheenjohtajana toimii EU:n komissio.

Verkoston tehtävänä on tuottaa ajantasaista, puolueetonta, luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa maahanmuutto- ja turvapaikka-asioista politiikan suunnittelun tukemiseksi Euroopan unionissa. Tietoa jaetaan poliitikkojen ja viranomaisten lisäksi myös yleisölle.

Keskeistä EMN:n tuottamaa tietoa ovat vuosittaiset raportit maahanmuuttopolitiikan kehityksestä EU-jäsenmaissa ja -elimissä sekä erilaiset teematutkimukset ajankohtaisista muuttoliikeaiheista.

Suomen omat EMN-verkkosivut löytyvät osoitteesta: www.emn.fi.

 

Vad är EMN?

Europeiska migrationsnätverkets (European Migration Network, EMN) finska kontaktpunkt är Migrationsverket. Motsvarande kontaktpunkter finns i alla EU-länder samt Norge, som också deltar i nätverkets verksamhet. Nätverkets ordförande är EU-kommissionen.

Nätverkets uppgift är att producera aktuell, opartisk, tillförlitlig och jämförbar information om invandrings- och asylfrågor för att stödja planeringen av politiken inom Europeiska unionen. Informationen ges till politikerna och myndigheterna men även till allmänheten.

Viktig information som EMN tar fram är de årliga rapporterna om utvecklingen av migrationspolitiken i EU-medlemsländerna och EU-organen samt olika temaundersökningar om aktuella migrationsfrågor.

Finlands egna EMN-webbsidor finns på: www.emn.fi.

 

About the EMN 

The Finnish National Contact Point for the European Migration Network (EMN) operates in connection with the Finnish Immigration Service. National contact points have been set up in each EU Member State, as well as in Norway, which also participates in the network. The network is chaired by the EU Commission.

The task of the EMN is to support policy-making in the European Union by providing up-to-date, objective, reliable and comparable information on migration and asylum. In addition to politicians and government officials, information is also disseminated to the general public.

 

Among the most important outputs of the EMN are annual reports on the development of the immigration policies of EU Member States and institutions, as well as various thematic studies on topical migration issues. 

Finland’s national EMN website is at www.emn.fi.

 

Julkaisijan muita tiedotteita

Hae kategoriasta

Kategorian julkaisijoita

Kategorian uusimmat

ePressin asiakkaita
Trafi Radisson Blu Tellabs