Tiedotteet

Näytä tiedotekategoriat

Etusivu » Tiedotteet » Ruoka ja elintarvikkeet » Hirvieläinten näivetystaudin varalta tehdyt tutkimukset loppusuoralla – tautia ei ole Suomessa todettu

Evira

Hirvieläinten näivetystaudin varalta tehdyt tutkimukset loppusuoralla – tautia ei ole Suomessa todettu

Julkaistu: 27.03.2009 klo 09:14
Julkaisija: Evira

Hirvieläinten näivetystauti (CWD, Chronic Wasting Disease) kuuluu vaarallisiin eläimillä ja ihmisillä esiintyviin TSE-ryhmän tauteihin (tarttuva sienimäinen aivorappeuma, Transmissible Spongiform Encephalopathy), joille on tyypillistä keskushermostossa tapahtuvat rappeumamuutokset ja pitkä itämisaika.

Hirvieläinten näivetystauti (CWD, Chronic Wasting Disease) kuuluu vaarallisiin eläimillä ja ihmisillä esiintyviin TSE-ryhmän tauteihin (tarttuva sienimäinen aivorappeuma, Transmissible Spongiform Encephalopathy), joille on tyypillistä keskushermostossa tapahtuvat rappeumamuutokset ja pitkä itämisaika.

 

Tautikartoitus yhteistyössä metsästäjien kanssa
CWD -tauti on aiheuttanut esiintymäalueillaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa suuret taloudelliset tappiot kauristarhaukselle ja metsästykselle sekä käynnistänyt mittavat taudin tutkimus- ja vastustustoimenpiteet. Tämän takia Euroopan komissio velvoitti kunkin jäsenvaltion tutkimaan hirvieläinten TSE-tilannetta alueellaan. Suomessa tutkimus on kohdistunut valkohäntäkauriisiin (-peura), joista oli kerättävä 600 näytettä yli 18 kuukauden ikäisistä eläimistä. Syynä tähän on se, että laji on erityisen herkkä taudille sekä se, että Suomen valkohäntäkauriskanta on ainutkertainen Euroopassa. Tähän mennessä tutkituista n. 550 näytteestä ei tautia ole todettu, myöskään tautiin viittavia oireita ei ole todettu valkohäntäkauriissa.

CWD–tauti
CWD-tauti kuuluu samaan ryhmään kuin nautojen BSE (Bovine Spongiform Encephalopathy), ns. hullun lehmän tauti. Itse BSE-tautia ei kuitenkaan koskaan ole todettu hirvieläimillä, vaikka niiden tiedetään altistuneen BSE-materiaalin saastuttamalle rehulle Iso-Britanniassa 1980-luvulla.

CWD–tauti voi tarttua sekä luonnonvaraisiin että tarhattuihin hirvieläimiin ja sitä on todettu mustahäntäkauriilla (muulipeura), valkohäntäkauriilla, isokauriilla (saksanhirvi, wapiti) ja hirvellä. Taudin aiheuttaja on muuntunut valkuaisainemolekyyli ns. prioni, joka on erittäin kestävä ulkoisille olosuhteille. CWD–tautiin sairastunut eläin laihtuu ja sen käytös muuttuu. Kuolaaminen ja nielemisvaikeudet ovat tyypillisiä oireita. Taudin edetessä eläin kuihtuu ja sillä ilmenee voimakkaita tasapainohäiriöitä. Tauti johtaa aina eläimen kuolemaan.

Taudin leviämistapaa ei ole täysin selvitetty
Taudin todennäköisempänä leviämistapana pidetään sekä suoraa emästä vasaan että epäsuoraa ympäristön saastumisen kautta tapahtuvaa tartuntaa. Riistan ruokintapaikkojen arvellaan edistävän taudin leviämistä.

Toistaiseksi ei ole viitteitä CWD-taudin mahdollisesta siirtymisestä ihmiseen. Taudista tiedetään kuitenkin edelleen niin vähän, että tietyissä USA:n osavaltioissa on annettu yksityiskohtaiset suojautumisohjeet hirvieläinriistan käsittelystä ennen testaustulosten valmistumista ja Kanadassa eläinten testaus ennen lihan myyntiin vapauttamista on pakollista.

Lisätietoja:
tutkija Sauli Laaksonen, kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikkö, p. 02077 24905, sauli.laaksonen at-merkki-kapea.gifevira.fi
erikoistutkija Hannele Tapiovaara, eläintautivirologian tutkimusyksikkö, p. 02077 24589,
hannele.tapiovaara at-merkki-kapea.gifevira.fi

Julkaisijan muita tiedotteita

Hae kategoriasta

Kategorian julkaisijoita

Kategorian uusimmat

ePressin asiakkaita
Trafi Radisson Blu Tellabs