Tiedotteet

Näytä tiedotekategoriat

Etusivu » Tiedotteet » Politiikka » Miksi jokainen opiskelija tarvitsee ylioppilaskunnan taakseen? | Varför behöver varenda studerande en studentkår bakom sig? | Why do all students need the Student Union?

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Miksi jokainen opiskelija tarvitsee ylioppilaskunnan taakseen? | Varför behöver varenda studerande en studentkår bakom sig? | Why do all students need the Student Union?

Tiedote.
Julkaistu: 11.06.2016 klo 16:15
Julkaisija: Helsingin yliopiston ylioppilaskunta

Miksi jokainen opiskelija tarvitsee ylioppilaskunnan taakseen?

På svenska nedan | In English below


Pitäisikö ylioppilaskuntien jäsenyyden olla automaattista vai valinnaista? Hallituspuolue kokoomus äänestää puoluekokouksessaan sunnuntaina 12.6. aloitteesta, jolla halutaan lakkauttaa ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys. Yliopistojen opiskelijat kuuluvat nyt suoraan oman yliopistonsa ylioppilaskuntaan ja ilmoittautuvat maksavat jäsenmaksun ylioppilaskunnalleen lukuvuosi-ilmoittautumisen yhteydessä.

Kokoomuksen Nuorten Liiton ja Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnan aloitteessa on muutamia kyseenalaisia oletuksia, joille HYYn hallitus ei soisi keskustelun kasautuvan. Se ei silti tarkoita, ettei automaatiojäsenyyden vastustaminen – tai sen puolustaminen – voisi olla mielekkäästi perusteltua. Automaatiojäsenyyden lakkauttaminen kuitenkin vähentäisi sekä yliopistoyhteisöjen autonomiaa että opiskelijayhteisöjen omaa demokraattista päätösvaltaa, mikä ei toivottavasti ole lakkauttamista ajavienkaan tavoite.

 

Mihin HYY käyttää opiskelijoiden jäsenmaksut?

Helsingin yliopiston opiskelijat maksavat HYYlle jäsenmaksuna 48 euroa lukuvuodessa sekä lisäksi pakollisen YTHS-maksun 55 euroa lukuvuodessa. Yhteensä vuonna 2015 jäsenmaksuja kertyi 1 274 893 euroa. HYY käyttää ne yliopistolaissa määrättyihin tehtäviin. Erityisiä lakisääteisiä tehtäviä ovat yliopiston hallinnon toimielinten sekä yliopiston opintotukilautakunnan opiskelijaedustajien valinta. Lisäksi yliopistolaki määrää ylioppilaskuntien tarkoitukseksi toimia ”jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä”. Eli ylioppilaskunnat ovat sekä opiskelijoiden ainoita edunvalvojia että vastaavat opiskelijaelämän ja -kulttuurin elinehdoista kaikissa Suomen yliopistoissa.

Jäsenmaksujen lisäksi HYY rahoittaa toimintaansa omalla liiketoiminnallaan; HYYn vuotuinen budjetti on noin 3,5 miljoonaa euroa. Läheskään kaikkien ylioppilaskuntien taloudellinen asema ei kuitenkaan ole yhtä vakavarainen – niiden toiminta on lähes yksinomaan jäsenmaksutulojen varassa.

 

Tekevätkö ylioppilaskunnat todella työtä, joka ei sille kuulu?

Toisin kuin kokoomuksen aloitteessa esitetään, ylioppilaskuntien tehtäviä eivät ole vain yliopistolakiin erikseen kirjatut ”erityiset tehtävät” vaan niiden omaan päätösvaltaan kuuluvat tehtävät: etenkin opiskelijoiden edunvalvonta yliopistolla ja koko yhteiskunnassa sekä opiskelijoiden oman järjestötoiminnan pitäminen elinvoimaisena tarjoamalla tiloja, taloudellista tukea ja koulutusta vastuulliseen yhdistystoimintaan. Kaikille niille löytyy perustelu myös yliopistolaista.

Opiskelijaelämän edellytykset ovat Suomessa ylioppilaskuntien käsissä. Monissa maissa opiskelijaelämän ja -kulttuurin puitteet ovat yliopistojen rahoittamaa ja järjestämää. Suomalainen opiskelijaliike on kansainvälisesti yhteiskunnallisesti poikkeuksellisen aktiivinen ja merkittävä opiskelijoiden edustaja. Joskus ylioppilaskunnat järjestävät jäsenilleen jopa palveluja, joita julkinen sektori ei opiskelijoille tarjoa. HYY esimerkiksi tarjoaa perheellisille jäsenilleen lastenhoitopalveluja ja järjestöjensä avulla oikeusapua. Ylioppilaskunnat ovat myös perinteisesti esimerkillisen aktiivisia ja taitavia kehitysyhteistyön tekijöitä.

Ylioppilaskunnat eivät kuitenkaan tee mitään, minkä tarpeellisuutta ja oikeutusta ei voisi kyseenalaistaa demokratian keinoin – joko vaikuttamalla ja vetoamalla ylioppilaskunnan edustajiston jäseniin, asettumalla itse ehdolle vaaleissa ja äänestämällä.

Se, että valtaosa yliopisto-opiskelijoita ei koe ylioppilaskuntien toimintaa itselleen niin tärkeiksi, että äänestäisivät edustajistovaaleissa, on valitettavaa ja tietenkin myös merkki ylioppilaskuntien epäonnistumisesta. Emme ole saaneet työstämme näkyvää ja merkityksellistä kaikille opiskelijoille – tai luoneet opiskelijaliikkeessä ja -politiikassa vaikuttamisesta mielekästä opiskelijoiden enemmistölle.

Toisaalta ylioppilaskunnat tekevät töitä myös siksi, että jokaisen opiskelijan ei tarvitsisi kiinnostua opiskelijapolitiikasta yliopistoaikanaan. Automaatiojäsenyys takaa sen, että ylioppilaskuntien palvelut ja edunvalvonta ovat olemassa aina kaikille sitä tarvitseville – ja että ylioppilaskunta pystyy tarvittaessa aina edustamaan kaikkia yliopistonsa opiskelijoita.

Toivottavasti julkinen keskustelu automaatiojäsenyydestä saa myös kaikki opiskelijat kiinnostumaan ylioppilaskuntiensa toiminnasta ja jäsenmaksujensa käytöstä. HYYn edustajistovaalit pidetään seuraavan kerran loka–marraskuun 2016 vaihteessa, ja ylioppilaskunnan hallitus toivoo, että keskustelu automaatiojäsenyydestä vain voimistuu Helsingin yliopiston opiskelijoiden keskuudessa – ja että se näkyisi selkeänä nousuna myös äänestysaktiivisuudessa.

 

Miksi vain yliopisto-opiskelijat maksavat pakollisen jäsenmaksun?

Ammattikorkeakoulujen opiskelijoille jäsenyys opiskelijakuntiin on valinnaista. Opiskelijakuntien automaatiojäsenyys on viimeksi vuonna 2014 ollut eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä, eikä sen määräämiselle nähty silloin perusteita. Opiskelijakunnille ja ylioppilaskunnille määrättiin tuolloin kuitenkin samat erityistehtävät – ja se on nyt Kokoomusnuorten ja -opiskelijoiden aloitteessa katsottu perusteeksi luopua myös ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä.
Vaikka lakiin kirjatut erityiset tehtävät ovat samat sekä ylioppilaskunnille että opiskelijakunnille, tehtävien vaativuudessa ja laajuudessa on merkittäviä eroja. Ylioppilaskunnat ajavat opiskelijoiden etua huomattavasti laajemmin niin yliopistoissaan, kaupunki- ja kuntapolitiikassa kuin valtakunnan politiikassakin.

Ylioppilaskunnat ovat myös taloudellisesti täysin riippumattomia yliopistoistaan ja pystyvät siksi edustamaan kaikkia opiskelijoitaan joukkona ja ajamaan heidän etujaan ilman huolta rahoituksen loppumisesta. Ennen kaikkea ylioppilaskunnat voivat hoitaa lakisääteisen erityisen tehtävänsä, opiskelijaedustajien valinnan täysin itsenäisesti ilman, että yliopistot pystyvät vaikuttamaan siihen tai estämään toimintaa lopettamalla rahoituksensa.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat saavat taas usein valtaosan rahoituksestaan suoraan korkeakoululta, ei jäsenmaksuista. Esimerkiksi Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Helga saa noin kolmanneksen budjetistaan suoraan Haaga-Helialta, muiden ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnissa korkeakoulujen osuus rahoituksesta on jopa 50–70 %. Rahoitus perustuu sopimukseen, ammattikorkeakoulut voivat kohdentaa sen tarkoin haluamaansa toimintaan tai lopettaa sen kokonaan, jos eivät ole tyytyväisiä opiskelijakunnan toimintaan.

Opiskelijoiden vaikutusvalta yliopistoissa perustuu viime kädessä juuri siihen, että ylioppilaskunnat pystyvät autonomisesti edustamaan kaikkia yliopistonsa opiskelijoita. Se, miten ylioppilaskunnat siinä kulloinkin onnistuvat on taas asia, johon voi vaikuttaa kaikin demokratian suomin keinoin.

 

Lisätietoja:

Susanna Jokimies, HYYn hallituksen puheenjohtaja

puh. 0505439610

susanna.jokimies@hyy.fi

 

Varför behöver varenda studerande en studentkår bakom sig?

Borde studentkårerna ha automatiskt eller frivilligt medlemskap? Samlingspartiets partimöte ska rösta på söndagen 12.6 på en motion om att slopa det automatiska medlemskapet för studentkårerna. I nuläget hör universitetsstudenterna direkt till studentkåren vid sitt universitet och de betalar en studentkårsavgift, d.v.s. medlemsavgift, till studentkåren i samband med att de gör läsårsanmälan till universitetet.

I motionen, som lämnats in av Samlingspartiets ungdomsförbund och studerandeförbundet Tuhatkunta, finns en del tvivelaktiga antaganden, som HUS styrelse helst ser att debatten inte skulle börja kretsa kring. Det betyder inte att det inte skulle finnas förnuftiga skäl att motarbeta – eller försvara – det automatiska medlemskapet. Om man slopade det automatiska medlemskapet skulle det dock minska både universitetssamfundens autonomi och det demokratiska beslutsfattandet i studentsamfunden, vilket förhoppningsvis inte är vad anhängarna av ett slopat automatiskt medlemskap eftersträvar.

 

Hur använder HUS studenternas studentkårsavgifter?

Studenterna vid Helsingfors universitet betalar studentkårsavgift till HUS på 48 euro per läsår, och dessutom en obligatorisk hälsovårdsavgift till SHVS på 55 euro per läsår. 2015 inflöt sammanlagt 1 274 893 euro i studentkårsavgifter. HUS använder pengarna till att sköta de uppgifter som bestämts i universitetslagen. Till studentkårens särskilda uppgifter hör att utse studenternas företrädare i universitetets förvaltningsorgan och i universitetets studiestödsnämnd. Dessutom har studentkårerna enligt universitetslagen till uppgift att ”vara en förenande länk för sina medlemmar och att främja deras samhälleliga, sociala, intellektuella och studierelaterade ambitioner och strävanden i anknytning till studenternas roll i samhället”. Studentkårerna är alltså de enda som bevakar studenternas intressen, samtidigt som de ansvarar för att det finns förutsättningar för studentliv och studentkultur vid de finländska universiteten.

Förutom genom studentkårsavgifter finansierar HUS också sin verksamhet genom affärsverksamhet; HUS har en årlig budget på cirka 3,5 miljoner euro. Men långt ifrån alla studentkårer har en lika stark ekonomisk ställning – många av dem är nästan helt beroende av studentkårsavgifter för sin verksamhet.

 

Gör studentkårerna verkligen sådant som de inte borde göra?

I motsats till det som sägs i Samlingspartiets motion ska studentkårerna inte enbart sköta de ”särskilda uppgifter” som anges i universitetslagen, utan de har också uppgifter som de har egen beslutanderätt över: främst att bevaka studenternas intressen på universitetet och i samhället, samt att se till att studenternas egen föreningsverksamhet är livskraftig, genom att erbjuda föreningarna lokaler, ekonomiskt stöd och kurser om ansvarsfull föreningsverksamhet. Allt detta har även stöd i universitetslagen.

I Finland är det studentkårerna som ser till att det finns förutsättningar för ett studentliv. I många andra länder är det universiteten som finansierar och ställer upp ramarna för studentlivet och studentkulturen. Internationellt sett är studentrörelsen i Finland exceptionellt aktiv i samhällsfrågor och den är en viktig representant för studenterna. Ibland har studentkårerna till och med sådan service som den offentliga sektorn inte erbjuder studenterna. Exempelvis erbjuder HUS barnpassningstjänster för medlemmar med familj och ger rättshjälp genom sina föreningar. Av tradition är studentkårerna också exemplariskt aktiva och skickliga på att göra utvecklingssamarbete.

Studentkårerna gör dock ingenting, vars nödvändighet och berättigande man inte kan ifrågasätta på demokratisk väg – antingen genom att påverka och vädja till medlemmarna i studentkårens delegation, eller genom att själv rösta och kandidera i val.

Det faktum att en stor del av universitetsstudenterna inte upplever studentkårens verksamhet som så viktig att de skulle rösta i delegationsval är beklagligt och naturligtvis också ett tecken på att studentkårerna har misslyckats. Vi har inte lyckats göra vårt arbete tillräckligt synligt och betydelsefullt för alla studerande – eller lyckats få majoriteten av studenterna att se det meningsfulla i att påverka i studentrörelsen och studentpolitiken.

Å andra sidan gör studentkårerna också det de gör just för att inte varenda student ska behöva engagera sig i studentpolitiken under sin studietid. Det automatiska medlemskapet garanterar att studentkårernas service och intressebevakning alltid finns till för dem som behöver den – och att studentkåren vid behov alltid kan företräda alla studenter på universitetet.

Vi hoppas att den offentliga debatten om automatiskt medlemskap också får alla studerande att intressera sig för vad deras studentkårer gör och hur de använder studentkårsavgifterna. Nästa delegationsval i HUS hålls i månadsskiftet oktober–november 2016, och studentkårens styrelse hoppas på en allt livligare debatt om automatiskt medlemskap bland studenterna vid Helsingfors universitet – och att detta också ska yttra sig i ett klart ökat valdeltagande.

 

Varför ska bara universitetsstuderande betala obligatorisk studentkårsavgift?

För studerande vid yrkeshögskolor är medlemskapet i studerandekårerna frivilligt. Riksdagens grundlagsutskott behandlade frågan om automatiskt medlemskap i studerandekårerna senast 2014, och då såg man inga skäl att införa ett sådant. I den vevan fastslog man dock att student- och studerandekårerna har samma särskilda uppgifter – vilket Samlingspartiets ungdomsförbund och studentförbund nu ser som motivering för att också slopa det automatiska medlemskapet i studentkårerna.

Trots att de lagstadgade särskilda uppgifterna är desamma för både student- och studerandekårerna finns det dock avgörande skillnader i hur krävande och omfattande dessa uppgifter är. Studentkårerna driver studenternas intressen i betydligt större omfattning, såväl på universiteten som i stads- och kommunalpolitiken och på riksplanet.

Studentkårerna är ekonomiskt helt oberoende av universiteten och de kan därför representera alla studenter som grupp och arbeta för deras intressen, utan att behöva oroa sig för att finansieringen ska upphöra. Framför allt kan de sköta den lagstadgade uppgiften att välja studentrepresentanter helt självständigt, utan att universiteten kan försöka påverka dem eller hindra verksamheten genom att strypa finansieringen.

Studerandekårerna i yrkeshögskolorna får däremot största delen av sin finansiering av högskolorna, inte genom medlemsavgifter. Till exempel får Helga, studerandekåren vid yrkeshögskolan Haaga-Helia, ungefär en tredjedel av sin budget direkt från Haaga-Helia, i andra studerandekårer är högskolornas andel till och med 50–70 procent. Finansieringen bygger på avtal, yrkeshögskolorna kan rikta medlen till exakt sådan verksamhet som de vill, eller helt upphöra med den, om de inte är nöjda med verksamheten.

Studenternas inflytande på universiteten bygger i sista hand på att studentkårerna självständigt kan representera alla studerande vid universitetet. Hur väl studentkårerna lyckas med det är sedan något som man kan påverka med alla tillbudsstående demokratiska medel.

 

Ytterligare information:

Susanna Jokimies, HUS styrelseordförande

tfn 050 543 9610

susanna.jokimies@hyy.fi

 

Why do all students need the Student Union?

Should membership to student unions be automatic or optional? In its party conference on Sunday 12 June, the National Coalition Party, one of the parties in the Government, will vote on an initiative that calls for the abolition of automatic membership to student unions. Currently, university students are automatically members of their own university’s student union, paying a membership fee to their student union when registering for attendance for the academic year.

However, the initiative put forward by the Youth League of the Coalition Party and the Student Union of the National Coalition Party (Tuhatkunta) features certain questionable assumptions. HYY’s Board hopes that discussion will not be built on these assumptions. This does not mean that opposing – or defending – automatic membership could not be meaningfully justified. However, the abolition of automatic membership would decrease both the autonomy of university communities and the democratic power of decision held by student communities – something we hope is not the goal of those pushing for abolition.

 

How does HYY spend students’ membership fees?

Students at the University of Helsinki pay 48 euros per academic year to HYY as their membership fee, along with the obligatory FSHS payment, 55 euros per academic year. Altogether, HYY received 1,274,893 euros in membership fees in 2015. HYY uses this money to cover the tasks defined in the Universities Act. These statutory tasks include nominating the student representatives for the administrative bodies at the University and for the University’s Financial Aid Committee. In addition to this, the Universities Act defines the purpose of the student union as acting ‘as a link between its members and to promote their societal, social and intellectual aspirations regarding studies and students’ status in society’. In practice, this means that student unions are both the only advocates of students’ interests and responsible for the preconditions for student life and culture in all Finnish universities.

Besides membership fees, HYY uses its own business operations to finance its activities; HYY’s annual budget is around 3.5 million euros. However, not all student unions have such a solid financial standing – their operations are almost entirely based on income from membership fees.

 

Do student unions really do work that does not belong to them?

Contrary to what is said in the National Coalition Party’s initiative, student unions’ tasks are not limited to those ‘especial duties’ separately mentioned in the Universities Act. The student unions are also assigned with tasks that are within their own power of decision: particularly advocating students’ interests at the University and in society at large and keeping students’ own organisational activities alive by offering premises, financial support and training on responsible organisational activities. All of these tasks have their basis in the Universities Act.

The prerequisites of student life in Finland are in the hands of student unions. In many other countries, the settings for student life and culture are funded and organised by universities. The Finnish student movement is both exceptionally active in society and a notable representative of students when compared internationally. At times, student unions even provide their members with services that the public sector does not offer to students. For instance, HYY provides childcare services to its members with a family, while also providing its members with legal advice with the help of its organisations. Student unions have also traditionally been exemplarily active and skilful actors in development cooperation.

However, student unions do not do anything that could not be questioned by democratic means in terms of the necessity and justification of the activity. This can be done by influencing and pleading with the members of the student unions’ representative councils, by becoming a candidate and by voting.

The fact that the majority of university students do not feel the student unions’ activities important enough to themselves that they would vote in representative council elections is unfortunate. It is, of course, also a sign of the student unions’ failure. We have not managed to make our work visible and relevant to all students – or make being involved in the student movement and student politics meaningful to the majority of students.

On the other hand, student unions also do their work so that every student would not have to become interested in student politics during their time at the University. Automatic membership guarantees the existence of student unions’ services and advocacy work at all times for those that need them – while also guaranteeing that student unions can represent all of the students at their university when needed.

We hope that the public discussion on automatic membership will get all students interested in the activities of their student unions and in how their membership fees are used. The next Representative Council elections at HYY will be held in late October and early November 2016, and the Board of the Student Union hopes that the discussion on automatic membership only gets stronger among the students of the University of Helsinki – and that this shows as a clear increase in voter turnout.

 

Why do only university students have to pay an obligatory membership fee?

For students at universities of applied sciences, membership in student bodies is optional. Automatic membership in these student bodies was last discussed in the Constitutional Law Committee of the Finnish Parliament in 2014. At that time, the committee did not see grounds for automatic membership. However, the tasks of student unions and student bodies were defined as being the same – and in their initiative, the Youth League and the Student Union of the National Coalition Party now consider this as grounds for the abolition of automatic membership in student unions, too.

Even though the statutory special tasks are the same for both student unions and student bodies, the complexity and scope of the tasks have considerable differences. Student unions advocate students’ interests on a significantly larger scale in their universities, in city and municipal politics and in national politics.

Student unions are also financially entirely independent from their universities, which allows them to represent all of their students as a group and to look after students’ interests without fearing that their funding would end. Above all, student unions can take care of their statutory task of nominating student representatives completely independently without universities being able to influence it or stop it by cutting off funding.

By contrast, the student bodies of universities of applied sciences often receive the majority of their funding directly from their institution, not from membership fees. The Student Union of Haaga-Helia University of Applied Sciences, for instance, gets around a third of its budget directly from Haaga-Helia. In other student bodies in universities of applied sciences the share is as high as 50–70%. This funding is based on a contract, and the universities of applied sciences can focus it directly towards their preferred activities – or cut off funding entirely if they are not satisfied with the way the student body acts.

In the end, the influence students have at universities is based on the fact that student unions can autonomously represent all students of their university. The level of success that student unions achieve in this, on the other hand, is something that can be influenced with all possible democratic means.

 

More information:

Susanna Jokimies, HYY Chair of the Board

tel. +358 50 543 9610

susanna.jokimies@hyy.fi

Tapio Reinekoski
Tiedottaja / Informatör / Communications Officer
+358 50 543 9609
tiedottaja@hyy.fi

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY)
Studentkåren vid Helsingfors universitet (HUS)
Student Union of the University of Helsinki (HYY)

Mannerheimintie 5 A, 2. krs, 00100 Helsinki
www.hyy.fi
www.facebook.com/HYY.HUS
Twitter: @ylioppilaskunta
Instagram: hyy_hus

Julkaisijan muita tiedotteita

Hae kategoriasta

Kategorian julkaisijoita

Kategorian uusimmat

ePressin asiakkaita
Trafi Radisson Blu Tellabs