Euroopan muuttoliikeverkon (EMN) uudesta tutkimuksesta Pathways to citizenship for third-country nationals in the EU käy ilmi, että vaikka EU:n alueelle saapuneiden uusien siirtolaisten määrä on kasvanut, EU:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden henkilöiden määrä on vähentynyt. Suomessa yleisin syy kielteiselle päätökselle on joka vuosi ollut hakijan riittämätön kielitaito.
EU-28:n jäsenvaltion kansalaisuuden saaneiden henkilöiden määrä on laskenut vuosien 2014 ja 2018 välillä. Jäsenvaltioissa on viime vuosina omaksuttu sekä kansalaisuuden saamista helpottavia että rajoittavia käytäntöjä.
”Suomessa kansalaisuuslain muutokset ovat seuraamusta pääosin julkisesta keskustelusta, mikä on viime vuosina liittynyt lähinnä kansalliseen turvallisuuteen ja rikollisuuden torjuntaan”, erityisasiantuntija Tuukka Lampi EMN Suomesta sanoo.
Suomessa astui voimaan vuonna 2019 lakimuutos, jonka perusteella tiettyihin rikoksiin syyllistynyt henkilö voi menettää Suomen kansalaisuuden, edellyttäen kuitenkin, että hänellä on riittäviä siteitä toiseenkin valtioon. Vuoden 2019 aikana rajoitettiin lisäksi kaksoiskansalaisten pääsyä tiettyihin Puolustusvoimien sotilasvirkoihin ja opintoihin sekä rajavartioston virkoihin. Toisaalta viime vuonna helpotettiin myös naisparien lasten asemaa niin, että lapsi voi saada Suomen kansalaisuuden ilman sisäistä adoptiota.
Säännöt vaihtelevat maittain – Suomessa kielitaidon puute yleisin syy hylkäykselle
Kansalaisuuteen liittyvät säännöt poikkeavat eri EU-maiden välillä. Esimerkiksi lähes puolessa jäsenvaltioista kansalaisuus- tai kotoutumistesti on osa hakumenettelyä ja useimmissa vaaditaan ainakin jonkinasteista kielitaitoa Mikään jäsenvaltio ei tällä hetkellä myönnä alueellaan syntyneille ulkomaalaisten vanhempien lapsille kansalaisuutta ehdoitta, vaan yleensä vaaditaan ainakin vähimmäisasumisaika.
Suomessa kansalaisuus saadaan pääosin periytymisperiaatteella. Kolmannen maan kansalaiset saavat sen yleisimmin hakemuksesta. Suomen kansalaisuutta haki vuosina 2014–2018 keskimäärin 13 000 henkilöä/vuosi (ml. kansalaisuusilmoitukset). Kielteisen päätöksen sai tällä aikavälillä keskimäärin 16 % hakemuksista joka vuosi.
”Yleisin syy kielteiselle päätökselle Suomessa on joka vuosi ollut hakijan riittämätön kielitaito. Kielitaitoedellytyksestä haetaan usein myös poikkeusta vedoten luku- ja kirjoitustaidottomuuteen tai terveydentilaan, mutta edellytyksestä poiketaan hyvin harvoin ja vain painavin perustein”, Lampi toteaa.
Toinen yleinen syy kielteiselle päätökselle on selvittämätön henkilöllisyys, mistä on tullut erityisen merkittävä haaste kansalaisuusasioiden käsittelyssä vuosien 2014-2015 pakolaistilanteen jälkeen.
”Vuonna 2014–2015 saapuneet turvapaikanhakijat ovat nyt asuneet Suomessa vaadittavan neljän vuoden vähimmäisasumisajan, joten monet ovat alkaneet jättää kansalaisuushakemuksia. Monilta saattaa silti puuttua olennaisia henkilöllisyysasiakirjoja tai heidän henkilötiedoissaan on edelleen ristiriitaisuuksia, mikä on hankaloittanut hakemusten käsittelyä”, Lampi kertoo.
Suomessa uusia kansalaisia ei erityisesti huomioida
Kotouttamisesta kansalaisuuden kautta on tullut tärkeä aihe monissa EU:n jäsenvaltioissa viime vuosina, kun EU:hun saapuvien uusien maahanmuuttajien määrä on kasvanut. EMN:n tutkimuksessa todetaan kuitenkin, että useimmissa jäsenvaltioissa kolmansien maiden kansalaisia ei kuitenkaan kannusteta aktiivisesti hakemaan kansalaisuutta.
”Kansalaisuus ei ole erityisemmin ollut Suomessa nykyisen hallituksen kotouttamispoliittisella agendalla. Esimerkiksi hallituksen kotouttamisohjelma 2016–2019 ei mainitse kansalaisuutta kertaakaan. Tämä selittyy osin mahdollisesti sillä, että Suomessa jatkuvan oleskeluluvan haltijoilla on jo monia samoja oikeuksia kuin kansalaisilla”, Lampi sanoo.
Kansalaisuuden saaminen on ulkomaalaiselle Suomessa melko pelkistetty prosessi. Siitä ilmoitetaan hakijalle lyhyellä kirjeellä joko Maahanmuuttoviraston sähköisen asiointipalvelun kautta tai postitse. Tutkimuksesta käy ilmi, että Suomessa ei ainakaan valtiotasolla ole erityisiä tukitoimia uusille Suomen kansalaisille.
”Uusia kansalaisia huomioidaan paikoitellen kunta- tai kaupunkitasolla, mutta yleisesti ottaen voidaan kuitenkin todeta, että kansalaisuuden saamisen jälkeen hakijoille tarjotaan hyvin vähän minkäänlaista erityistukea uusina kansalaisina. Hakijalle ei myöskään anneta selkeää ohjeistusta siitä, että Suomen kansalaisuuden saamisen myötä henkilöstä tulee myös EU-kansalainen”, Lampi sanoo.
Lisätiedot: Erityisasiantuntija Tuukka Lampi EMN Suomi ([email protected], 0295 433 479)
Linkit raportteihin:
Suomen raportti: http://www.emn.fi/files/2067/EMN_Kansalaistamisprosessi_2019_EN_FI_NETTI.pdf
EU-vertailuraportti: http://www.emn.fi/files/2070/00_eu_emn_study_synthesis_report_citizenship_final_en_0.pdf
EU-vertailuraportin tiivistelmät
EMN Inform: http://www.emn.fi/files/2071/00_eu_emn_study_inform_citizenship_final_en.pdf
EMN Flash: http://www.emn.fi/files/2072/00_eu_emn_study_flash_citizenship_final_en.pdf
Euroopan muuttoliikeverkosto (EMN)
Euroopan muuttoliikeverkosto (European Migration Network, EMN) on EU-jäsenmaissa sekä Norjassa toimivista kansallisista yhteyspisteistä sekä kansallisten verkostojen jäsenistä muodostuva tutkimus- ja tiedonvaihtoverkosto. Euroopan muuttoliikeverkoston toimintaa koordinoi EU-komissio. Euroopan muuttoliikeverkoston tarkoituksena on tuottaa ajantasaista, puolueetonta, luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa lähinnä jo olemassa olevan tutkimustiedon perusteella maahanmuutto- ja turvapaikka-asioista EU-valtioissa politiikan suunnittelun tueksi Euroopan unionissa. Euroopan muuttoliikeverkoston keskeinen lisäarvo on sen keräämän tiedon analysoiminen ja jakaminen poliitikkojen ja viranomaisten lisäksi myös laajalle yleisölle.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1