Keskustelua siitä, miten metsien erilaiset käyttötavat yhteensovitetaan, ei käydä riittävästi. Päättäjät tarvitsevat nykyistä vahvemman tietopohjan sille, mitä suomalaiset metsiltä haluavat.
Metsäbiotalouden tiedepaneeli selvitti, millaisia odotuksia kansalaisilla, metsänomistajilla ja yrityksillä on metsien käytölle. Selvitys kokosi olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden pohjalta tilannekuvan metsiin liittyvistä arvoista, asenteista ja metsäpolitiikan hyväksyttävyydestä. Lisäksi selvitys tarkasteli, miten suhtautuminen metsien käyttöön on muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana.
”Metsiltä toivotaan samaan aikaan eri asioita. Tavoitteet kilpailevat osin keskenään, eikä kaikkia toiveita, kuten hakkuumäärien kasvattamista ja monimuotoisuuden turvaamista voida toteuttaa yhtä aikaa. Luonto- ja ympäristöarvojen rooli metsien käytön hyväksyttävyyteen vaikuttavana tekijänä on selvästi kasvanut 20 vuoden aikana. Kestävän metsäbiotalouden kehittämiseen tarvitaan lisää metsien eri tavoitteet yhdistävää otetta”, sanoo selvityshanketta vetänyt Metsäbiotalouden tiedepaneelin jäsen, tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen.
Selvityksen mukaan kansalaiset haluavat, että luonto- ja virkistysarvot otetaan paremmin huomioon metsien hoidossa ja käytössä. Kansalaiset arvostavat virkistyskäytössä erityisesti metsiä, jotka ovat täysikasvuisia ja joiden hoidossa on panostettu maiseman säilymiseen. Luontomatkailu ja virkistyskäyttö on mahdollista yhteensovittaa metsätalouden tarpeiden kanssa etenkin silloin, kun metsätalous ei ole voimakasta eikä laajoja avohakkuita tehdä.
Metsien käytön laajempaa hyväksyttävyyttä ei ole juuri tutkittu. Nykyinen tutkimus kattaa kansalaisten asenteet luontoarvojen ja virkistyskäytön osalta, mutta laajemmin metsänkäytön vaihtoehtoja tarkasteleva ja kansalaisten asenteita seuraava tutkimus puuttuu.
”Metsäbiotalouden hyväksyttävyyden näkökulmasta tarvitaan nykyistä laajempi ymmärrys metsäarvojen muutoksesta. Tällainen tieto syventäisi ymmärrystä siitä, millaista metsäpolitiikkaa suomalaiset toivovat ja voisi näin vahvistaa olennaisesti eri sidosryhmien äänen kuulumista päätöksenteossa”, selvitystä tekemässä ollut Metsäbiotalouden tiedepaneelin varapuheenjohtaja Riikka Paloniemi sanoo.
Tavat omistaa ja käyttää metsää ovat olleet jo pitkään muutoksessa. Valtaosalla metsänomistajista on metsilleen useita, sekä aineellisia että aineettomia tavoitteita.
Selvityksen mukaan metsänomistajat suhtautuvat metsäpolitiikkaan myönteisemmin kuin muut kansalaiset, eivätkä he näe metsänkäsittelyn kielteisiä vaikutuksia yhtä voimakkaina. Toisaalta metsänomistajien suhtautuminen myös luonto- ja maisema-arvojen tuottamiseen on melko myönteistä, etenkin kun niiden tuottaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja omistajuuden säilymiseen, ja siitä saadaan riittävä korvaus. Metsänomistajilla on halua monipuolistaa metsäliiketoimintaansa nykyisestä puunmyyntiin perustuvasta painotuksesta kattamaan myös aineettomien hyötyjen tuottamista.
Myös metsään kytköksissä olevat yritykset toivovat selvityksen mukaan metsiltä osittain ristiriitaisia asioita. Yhtäältä puuraaka-ainetta hyödyntävät yritykset odottavat, että liiketoiminnan kasvu on jatkossakin mahdollista. Toisaalta luonto- ja maisema-arvoja hyödyntävä luontomatkailu on jo merkittävä elinkeino Pohjois-Suomessa, ja sen kehittämismahdollisuuksia löytyy myös Etelä-Suomessa. Aluetason suunnittelussa tulisi jatkossa pyrkiä enemmän metsien ekosysteemipalveluiden yhteistuotantoon ja kohdentamaan tuottamista niin, että se monipuolistaa elinkeinorakennetta ja vahvistaa metsäbiotalouden arvonlisää.
Tutkimusta yritystoiminnan vaikutuksista laajemmin metsien ekosysteemipalveluihin on vähän. Laajemman sosiaalisen toimintaluvan saamiseksi metsäsektorin arvoketjuissa toimivien yritysten pitäisi olla valmiita kestävien käytäntöjen edistämiseen ja siitä syntyvien kustannusten jakamiseen osana yritysvastuuta.
Metsäpolitiikan sisältö sekä metsäpoliittiset, strategiset linjaukset ovat selvityksen mukaan monipuolistuneet 2000-luvulla ja ympäristöarvoille annetaan yhä enemmän painoarvoa. Tutkimusten perusteella metsien ekologinen kestävyys ja ihmisten metsiin liittyvät tarpeet laajasti tunnistava sosiaalinen kestävyys ovat kuitenkin jääneet kansallisessa metsäpolitiikassa vähemmälle huomiolle kuin taloudelliset edut ja teollinen puunkäyttö.
Vastakkainasettelua aineellisten ja aineettomien hyötyjen välillä voitaisiin vähentää sisällyttämällä luonto- ja ympäristöarvoja paremmin niin poliittiseen päätöksentekoon kuin yritysvastuuseenkin.
“Suomessa on pitkä kokemus metsälakiin perustuvasta metsäohjelmatyöstä, mutta viime aikoina on nostettu esiin alueellisten yhteistoimintamallien ja sopimusten mahdollisuudet edistää eri tavoitteiden yhteensovittamista hyväksyttävästi. Yhteistoiminnallisten menetelmien avulla voitaisiin pyrkiä nykyistä konkreettisemmin sopimaan metsien luonto- ja ympäristöarvojen turvaamisen keinoista ja rahoituksesta”, ehdottaa Tyrväinen.
Tutustu raporttiin Metsäbiotalouden tiedepaneelin sivuilla.
Tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen
+358 295 324 553, [email protected]
Metsäbiotalouden tiedepaneelin varapuheenjohtaja Riikka Paloniemi
+358 295 251 493, [email protected]
Tämän ja muiden Metsäbiotalouden tiedepaneelin selvityshankkeiden tuloksia summataan "Arvokysymyksiä ja arvonlisää metsistä" -webinaarissa maanantaina 22.4. klo 13. Webinaari lähetetään suorana tiedepaneelin Youtube-kanavalta.
Kuva: Kestävässä metsäbiotaloudessa punnitaan aineettomien ja aineellisten tuotteiden ja palveluiden arvoa.
Koko: 0,93 MB Tyyppi: png Resoluutio: 8000x4500Kuva: Kestävässä metsäbiotaloudessa punnitaan aineettomien ja aineellisten tuotteiden ja palveluiden arvoa.
Koko: 0,93 MB Tyyppi: png Resoluutio: 8000x4500
Metsäbiotalouden tiedepaneeli tarjoaa riippumatonta ja monialaista tutkimustietoa Suomen metsien kestävästä ja monipuolisesta käytöstä. Paneeli vahvistaa päätöksenteon tietopohjaa ja tukee metsäalan innovaatioiden kehittämistä.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1