Kolmannen valtion kansalainen, jolla oli voimassa oleva oleskelupa Italiassa, haki Suomesta kansainvälistä suojelua suhteessa Italiaan.
Kysymys ei ollut vastuunmäärittämisasetuksessa tarkoitetusta turvapaikkahakemuksesta. Turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio ei näin ollen määräytynyt mainitun asetuksen mukaisesti eikä hakemusta voitu jättää Suomessa tutkimatta ulkomaalaislain 103 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Kun lisäksi otettiin huomioon, että turvapaikkaperusteeksi oli esitetty Italiassa koetut oikeudenloukkaukset, hakemusta ei voitu jättää tutkimatta sillä perusteella, että se olisi voitu käsitellä Italiassa. Hakemus tuli edellä lausuttu huomioon ottaen tutkia Suomessa.
Hakemuksen tutkimista ei estänyt se seikka, että asiassa ei ollut esitetty perusteita kansainvälisen suojelun saamiseen suhteessa kansalaisuusvaltioon eikä asiassa myöskään ilmennyt, etteikö turvapaikanhakija voisi turvautua kansalaisuusvaltion suojeluun. Mainittu seikka tuli ottaa huomioon arvioitaessa sitä, oliko Suomen valtiolla velvollisuutta antaa turvapaikanhakijalle kansainvälistä suojelua ja voidaanko hänet palauttaa kansalaisuusvaltioonsa siinä tapauksessa, että hänelle ei myönnetä oleskelulupaa Suomessa.
Yhteystiedot:
Satu-Maarit Tarkkanen, tietopalvelupäällikkö, 050 301 6262
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1