Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n maahantulomatkasta aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskevan hakemuksen ja hallinto-oikeus tätä koskevan valituksen. Hallinto-oikeus oli valituksenalaisessa päätöksessään todennut, että kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momenttia koskevan hallituksen esityksen (HE 185/2010 vp) perusteluista ilmeni, että maahantulomatka korvattiin ainoastaan sellaisten kansainvälistä suojelua saavien perheenjäsenten osalta, joilla oli ollut perheside Suomessa kansainvälistä suojelua saavaan ennen tämän Suomeen tuloa. Koska A ja B olivat solmineet avioliiton vasta noin neljä vuotta B:n Suomeen saapumisen jälkeen, hallinto-oikeus oli hylännyt valituksen.
Kotoutumisen edistämisestä annettu laki ei sisällä erillistä määritelmää kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenestä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan lakia kuitenkin sovelletaan henkilöön, jolla on ulkomaalaislaissa (301/2004) tarkoitettu voimassa oleva oleskelulupa Suomessa. Ulkomaalaislain 37 §:n mukaan perheenjäseneksi katsotaan muun muassa Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso. Mainitussa pykälässä ei edellytetä sitä, että perheenkokoajan perheside olisi ollut olemassa jo ennen Suomeen tuloa. Tällainen vaatimus on kuitenkin lainsäädännössä saatettu erikseen säätää. Esimerkiksi kotoutumisen edistämisestä annetun lain 2 §:n 3 momentin mukaan lain 5 luvun ja 6 luvun 45–49 §:n säännöksiä sovelletaan lisäksi 2 momentissa tarkoitetun henkilön perheenjäseneen tai muuhun omaiseen, jos tällä on ollut perheside momentissa tarkoitettuun henkilöön ennen tämän Suomeen tuloa. Vastaavasti ulkomaalaislain 114 §:n 4 momentissa (505/2016) on säädetty, että turvapaikan saaneen perheenkokoajan perheenjäsenen vapautuminen oleskeluluvan saamista koskevasta toimeentulovaatimuksesta edellyttää muun ohella sitä, että perheenkokoajan perhe on muodostettu ennen perheenkokoajan Suomeen tuloa.
Korkein hallinto-oikeus totesi, ettei hallinto-oikeus ollut voinut valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevällä tavalla perustaa päätöstään pelkästään hallituksen esityksen perusteluihin. Kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentista ei ilmennyt, että maahantulomatkat korvattaisiin ainoastaan sellaisten kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenjäsenten osalta, joilla oli ollut perheside Suomessa kansainvälistä suojelua saavaan ennen tämän Suomeen tuloa. Myöskään muussa lainsäädännössä tällaista vaatimusta ei oltu asetettu. Pelkästään hallituksen esityksen perusteluihin viittaamalla ei voitu päätyä ratkaisuun, joka oli ristiriidassa voimassaolevan lainsäädännön kanssa.
Edellä esitetyn perusteella maahantulomatkan kustannusten korvaaminen kansainvälistä suojelua saavan henkilön perheenjäsenelle ei edellyttänyt sitä, että perheside olisi ollut olemassa ennen Suomessa kansainvälistä suojelua saavan Suomeen tuloa. Näin ollen A:ta, joka oli kansainvälistä suojelua saavan Suomessa asuvan B:n aviopuoliso, oli pidettävä kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentin mukaisena perheenjäsenenä, jonka maahantulomatkasta aiheutuneet kustannukset voitiin tietyin edellytyksin korvata momentissa säädetyillä perusteilla. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, ettei asiassa oltu esitetty sellaisia poikkeuksellisen painavia syitä, joiden vuoksi maahantulomatkan kustannusten korvaamatta jättäminen olisi ollut kotoutumisen edistämisestä annetun lain 86 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin kohtuutonta. Valitus hylättiin.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, projektipäällikkö, puh. 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa. www.kho.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1