A oli hakenut työntekijän oleskelulupaa työskennelläkseen tyttärensä perheessä lasten- ja kodinhoitajana. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt oleskelulupahakemuksen katsottuaan, että oli perusteltua aihetta epäillä, että A:n tarkoituksena oli kiertää perhesidettä koskevia maahantulosäännöksiä hakemalla työntekijän oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto oli lisäksi päättänyt käännyttää A:n kotimaahansa ja määrännyt hänet kahden vuoden pituiseen maahantulokieltoon. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n valituksen.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun isovanhempi toimii lapsenlastensa hoitajana, työnantaja on hänen lähisukulaisensa ja työtä tehdään yleensä työnantajan kotona vaihtelevina aikoina. Erityisesti, jos isovanhempi asuu lapsenlasten kanssa samassa taloudessa, työajan erottaminen vapaa-ajasta voi olla vaikeaa. Tällaisessa tapauksessa isovanhemman palkka muodostuu lisäksi suurelta osin luontoiseduista. Työsuoritus ja palkka eivät ole välttämättä yhteydessä toisiinsa, koska isovanhemmat tyypillisesti hoitavat lapsenlapsiaan myös vastikkeetta ja toisaalta lapset saattavat tukea heitä taloudellisesti riippumatta työsuorituksesta. Näin ollen normaalin työsuhteen edellytykset eivät usein täyty isovanhemman toimiessa lastenhoitajana, eikä työsuhde ole verrattavissa tavalliseen työsuhteeseen vieraiden välillä.
Suomessa on sinänsä tavallista, että isovanhemmat auttavat vanhempia lasten hoitamisessa. Isovanhempia ei kuitenkaan tavanomaisesti palkata lastenhoitajiksi eikä hoitaminen tapahdu työsuhteessa. Suomessa ei ole ylipäätään tavallista palkata lastenhoitajia, vaan lasten päivähoito on järjestetty siten, että lapsella on oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Vanhempi voi itse saada tukea siihen, että hän hoitaa alle 3-vuotiasta lasta kotona. Lisäksi hoidon järjestämiseen voi saada yksityisen hoidon tukea, jos lasta hoitaa palkattu hoitaja tai yksityinen päiväkoti. Yksityisen hoidon tukea ei kuitenkaan makseta, jos hoidon tuottaja asuu samassa taloudessa lapsen kanssa.
Työsopimuksen tekeminen lapsen vanhemman ja isovanhemman välille lasten hoitamisesta ei siten ole tavanomaista eikä työsuhde ole muutenkaan verrattavissa tavanomaiseen työsuhteeseen.
A ei ollut työskennellyt lastenhoitajana perheensä ulkopuolella eikä hänellä ollut koulutusta lastenhoito- tai kodinhoitoalalle. Hän ei ollut häntä kuultaessa tiennyt tarkkoja työaikojaan eikä työnsä yksityiskohtaista sisältöä. Hän oli kertonut, että hänen tarkoituksensa oli asua ainakin aluksi tyttärensä perheen luona, mutta työsopimuksesta ei ilmennyt eikä työ- ja elinkeinotoimistolle ollut ilmoitettu, että hän olisi saanut rahapalkan lisäksi luontoisetuja.
Työntekijän oleskelulupa oli voitu jättää myöntämättä ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin nojalla. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen oleskeluluvan osalta ei ollut perusteita.
Maahanmuuttovirasto oli voinut päättää käännyttää A:n kotimaahansa. Kun maahantulokieltoa koskevassa kokonaisharkinnassa otettiin huomioon A:n perhesiteet Suomeen ja se, että hänen menettelynsä hänen hakiessaan oleskelulupaa ei ollut ollut erityisen moitittavaa, maahantulokiellon määräämistä vastaan puhuvia seikkoja oli pidettävä maahantulokieltoa puoltavia seikkoja painavampina. Näin ollen A:ta ei olisi tullut määrätä maahantulokieltoon. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumottiin maahantulokieltoa koskevilta osin.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1