A vaati vuonna 2013 tekemällään oikaisuvaatimuksella kotitalousvähennystä Ranskassa suoritetusta A:n Ranskassa sijaitsevaan vapaa-ajan asuntoon kohdistuvasta työstä maksetuista työkorvauksista vuosilta 2007–2011. A:lla oli työn suorittajista rekisteriotteet, joiden mukaan yritykset olivat Ranskan yritysrekisterissä. A:lla ei kuitenkaan ollut esittää Ranskan viranomaisen antamia todistuksia siitä, että suorituksen saajat olisivat Ranskan verorekisterissä tai siitä, ettei suorituksen saajilla ollut ennakkoperintälain 26 §:ssä mainittuja laiminlyöntejä. Saadun selvityksen mukaan Ranskassa ei ole suomalaista ennakkoperintärekisteriä vastaavaa rekisteriä.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kotitalousvähennyksen saamiseksi toisessa ETA-valtiossa tehdystä työstä voitiin edellyttää, että verovelvollinen hankkii mainitun valtion viranomaisilta sellaisen selvityksen suorituksensaajista, joka tuossa valtiossa on mahdollista saada. Syrjimättömyyden vaatimus sekä EU-oikeudessa noudatettavat suhteellisuus- ja tehokkuusperiaatteet huomioon ottaen Verohallinto ei sitä vastoin voinut asettaa kotitalousvähennyksen hyväksymisen edellytykseksi sellaisen selvityksen esittämistä, mitä toisesta ETA-valtiosta ei käytännössä ollut saatavissa.
A ei ollut pyynnöstään huolimatta saanut Verohallinnolta ohjausta siitä, minkälainen Ranskan viranomaisilta käytännössä saatavissa oleva selvitys oikeuttaisi kotitalousvähennykseen, kun Ranskan viranomaiset eivät suostuneet antamaan selvitystä Verohallinnon lomakkeella 14C. Verovelvollisen kotitalousvähennystä koskevaa vaatimusta ei voitu hylätä sillä perusteella, ettei verovelvollinen ollut itse pystynyt selvittämään sitä, minkälaisia selvityksiä Ranskasta oli saatavissa.
Kun otettiin huomioon, että tuloverolain 1.1.2013 voimaan tullutta 127 b §:n 2 kohtaa sovellettiin takautuvasti vuonna 2007 ja sen jälkeen tehtyyn työhön ja se, että A:lla ei ollut työstä sopiessaan syytä edellyttää suorituksensaajilta todistusta ilmoitus- ja maksuvelvollisuuden täyttämisestä, näissä oloissa A:n esittämiä selvityksiä oli pidettävä tuloverolain 127 b §:n 2 kohdan edellyttäminä selvityksinä.
A:n valitus hyväksyttiin ja asia palautettiin Verohallinnolle muiden kotitalousvähennystä koskevien edellytysten tutkimiseksi.
Verovuodet 2007–2011.
Yhteystiedot:
Jaana Lappalainen, viestintäpäällikkö, 050 308 7574
Korkein hallinto-oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa hallintolainkäyttöasioissa. Suurin osa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavista asioista tulee valituksina muista hallintotuomioistuimista. KHO:n päätöksistä ei voi valittaa.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1