VASTUULLISUUDEN HAASTE JA OSAAMISPERUSTEINEN MAAHANMUUTTOPOLITIIKKA

Ukrainan kriisi keväällä 2022 on nostanut viiltävästi esiin paitsi suojelun, myös työn ja koulutuksen tarpeet humanitaarisen kriisin aikana. Samalla Suomeen suuntautunut ukrainalaisten pakkomuutto sodan alta on tehnyt entistä näkyvämmäksi maahanmuuttoon liittyvät hallinnolliset ongelmakohdat.

Siirtolaisuusinstituutin uunituore Migration – Muuttoliike -teemanumero nostaa esiin kokonaisvaltaisen ja vastuullisen tulokulman muuttoliikkeisiin. Vastuullisuus vaatii ajattelutavan muutosta, jossa maahanmuuton hallinnollisten kategorioiden sijaan katse käännetään nykyistä vahvemmin ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa.  

Mutta mitä vastuullisuuden vaatimus tarkoittaa käytännössä?  Teemanumero nostaa esiin neljä näkökulmaa.

Yhtenä haasteena vastuullisen muuttoliikkeen toteutumisessa nähdään ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö. Tätä luonnehtii metafora ”kuplia pinnan alla”, joka viittaa piiloon jäävään ja usein vaikeasti tunnistettavaan ongelmaan. Artikkelissaan tutkija Toni Ahvenainen pohtii, millä tavoin osaamme tunnistaa työperäisen hyväksikäytön eri muotoja. "Kyse on käytännöllisestä ja eettisestä ongelmasta, jotta ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden oikeudet toteutuvat suomalaisilla työmarkkinoilla yhdenvertaisesti", hän toteaa.

Toinen näkökulma vastuullisuuteen liittyy maahan muuttaneiden naisten työllistymisen esteisiin. Useammalla kuin joka toisella ulkomaalaistaustaisella naisella on korkea koulutus. Siitä huolimatta naiset eivät etene koulutustaan vastaaviin ammatteihin. Työllistymiseen vaikuttavat useat tekijät muuttosyystä koulutukseen ja vanhemmuuteen. Kyse on rakenteellisista epäkohdista, joiden ratkaiseminen vaatii myös asennemuutosta eritaustaisten naisten osaamispotentiaalin tunnistamiseksi. "Suomeen muuttava kohtaa voimakkaasti sukupuolen mukaan segregoituneet työmarkkinat", kertoo väitöskirjatutkija Heidi Lehtovaara. "Rakenteellista syrjintää ilmenee maahan muuttaneiden tyttöjen ja naisten ohjaamisessa matala-palkka-aloille vastoin aiemmin hankittua koulutusta, osaamista tai motivaatiota", Lehtovaara lisää.

Kolmas haaste liittyy alueelliseen epätasa-arvoon: Osaamisperusteinen maahanmuuttopolitiikka määrittää osaltaan alueiden tulevaisuuden elinvoimaa, minkä vuoksi sitä tulisi tarkastella myös alueellisen eriarvoisuuden hillitsemisen näkökulmasta. Erikoistutkija Mika Raunion mukaan ongelmana on erityisesti koulutetun työikäisen väestön kasautuminen muutamille suurimmille kaupunkiseuduille. "Kansallisella politiikalla voitaisiin tukea alueiden strategioista nousevaa ja huolellisesti johdettua kehittämistä", korostaa Raunio.

Neljäntenä keskustelunavauksena tuodaan esiin täydentävät väylät. Kansainvälisessä keskustelussa suojelun tarpeisiin luotuja, mutta käytännössä osaamisperusteisesti toimivia kanavia kutsutaan täydentäviksi väyliksi (complementary pathways). Nimi viittaa siihen, että kanavat täydentävät olemassa olevia suojeluun tarkoitettuja väyliä, eivät korvaa niitä. "Kolmansissa maissa oleskelevien ja kansainvälisen suojeluntarpeessa olevien ihmisten mahdollisuudet hakeutua suoraan työ- tai opiskelumarkkinoille ovat rajalliset", huomauttavat Mika Raunio ja Juho-Matti Paavola artikkelissaan. Täydentävät väylät mahdollistavat uudenlaisia työ- tai koulutusmahdollisuuksia suojelun tarpeessa oleville henkilöille.

Lisätietoja:

Erikoistutkija Mika Raunio, [email protected] 050 3276 364

Tutkija Toni Ahvenainen, [email protected]  040 164 6762

Erikoistutkija Sari Vanhanen, [email protected]  040 163 4890