Kalatalouden ja vesienhoidon tehtävät siirtyisivät uudessa aluehallintouudistuksessa valtion aluehallinnolta maakuntiin. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ja Suomen luonnonsuojeluliitto vaativat, että yleistä etua valvovilla kalatalous- ja ympäristöviranomaisilla on jatkossakin itsenäinen mahdollisuus lausuntoihin, hakemuksiin ja valituksiin vesiluontoa muuttavista hankkeista. Kala- ja vesirahat on myös tärkeää ”korvamerkitä”, etteivät ne joudu kilpailemaan muiden rahojen kanssa.
"Yleisen edun valvonta on julkisen vallan keskeinen tehtävä sekä yksi oikeus- ja hyvinvointivaltion kulmakivistä, jonka tulee olla poliittisista ja taloudellisista intresseistä riippumatonta", sanoo Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvall.
"Monien valtion viranomaisen tehtävien siirto maakuntiin saattaa vaarantaa yleisen edun valvontaa, ellei siihen kiinnitetä erityistä huomiota. Tämä koskee esimerkiksi kaloja ja vesiluonnon edistämistä koskevia tehtäviä, joihin liittyy huomattavan paljon yleisen edun valvontaa."
"Yleisen kalatalousedun valvonta vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa hankkeissa on alueellisen kalataloushallinnon ydintehtävä", sanoo toiminnanjohtaja Markku Marttinen Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöstä.
"Tarkoituksena on säilyttää kalavedet monimuotoisina, tuottoisina ja kalastettavina lukuisissa vesistöjämme muuttavissa hankkeissa. Kala- ja rapukannat ovat olennainen osa suomalaista vesiluontoa. Vapaa-ajankalastus on puolestaan suomalaisten tärkeimpiä luontoharrastuksia, 1,6 miljoonaa harrasti kalastusta vuonna 2014. Sekä kala- ja rapukannat että vapaa-ajankalastus kärsivät helposti vesiluontoa muuttavissa hankkeissa. Yleisen kalatalousedun valvonnan on pysyttävä osana kalataloushallinnon tehtäviä myös maakunnissa."
Maakunnissa yleisen edun valvonta on pystyttävä hoitamaan niin, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan. Muuten kala- ja vesiensuojeluasiat voidaan tarpeen tullen jyrätä yli poliittisella ohjauksella. Tästä esimerkkeinä ovat elinkeinoelämälle tärkeiden kaivos-, perkaus- ja jätevesihankkeiden luvitus- ja valitusprosessit tai vesivoimaloiden velvoitteiden tarkistamiset. Yleisen edun riippumaton valvonta tulee turvata lakisääteisesti maakuntalaissa sekä vesi- ja ympäristönsuojelusäädöksissä.
Maakunnissa vesitalous- ja kalataloustehtävät pyritään nivomaan ”synergiasyistä” tiukasti yhteen. Vesirakentamisen edistäminen ja vaelluskalakantojen elvyttäminen sopivat kuitenkin kovin huonosti samaan yksikköön. On suurena vaarana, että esimerkiksi kalatiestrategian toimeenpano halvaantuu, jos lisäksi vesiensuojelun ja kalatalouden kunnostusvarat voidaankin käyttää ilman ”korvamerkintää” muihin maakuntien tärkeämmäksi katsomiin hankkeisiin.
Alueellisen kalataloushallinnon nykyinen päätöksenteko on organisoitu kolmeen ELY-keskukseen. Ei ole toivottavaa, eikä todennäköistään, että kalataloushallinnon pienet resurssit pirstottaisiin 18 maakuntaan. Hallinnon uudessa organisoinnissa on kuitenkin otettava nykyistä paremmin huomioon alueelliset erityispiirteet, kuten väestön painottuminen entistä enemmän kasvukeskuksiin ja vapaa-ajankalastuksen hakeutuminen niiden lähivesille.
Lisätietoja
- toiminnanjohtaja Markku Marttinen, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, puh. 044 759 9717,
www.vapaa-ajankalastaja.fi
- toiminnanjohtaja Päivi Lundvall, Suomen luonnonsuojeluliitto, puh. 040 184 3636, www.sll.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1