JULKAISUVAPAA 6.12.2020 KLO 14.30
Hyvät katsojat ja kuulijat
Itsenäisyyspäivään kuuluu perinteitä ja osa niistä on menneiden aikojen ja tapahtumien muistelu. On syytä muistaa kiitollisuudella veteraaneja, lottia ja edesmenneitä läheisiämme. Näissä itsenäisyyspäivän ajatuksissani haluan jakaa kanssanne joitakin asioita ja näkökulmia pohdittavaksi historiasta, nykyisyydestä ja tulevastakin, joita olen miettinyt itsenäisyyspäivän lähestyessä. Toivon niiden herättävän ajatuksia ja pohdintoja.
Tämä vuosi ja itsenäisyyspäivä jäävät historiaan poikkeuksellisina. Korona-virus on hallinnut vuoden uutisia päivittäin maaliskuun alkupuolelta lähtien ja vaikuttanut jokaisen elämään jollakin tavalla. Olemme saaneet sopeutua etäopetukseen ja etätyöhön, kokoontumis- ja liikkumisrajoituksiin ja moni harrastuspaikka on ollut suljettuna. Perinteinen tasavallan presidentin linnanjuhla on myös peruttu, aiemmin juhla on peruttu kokonaan 12 kertaa, viimeksi 1974 rouva Sylvi Kekkosen kuoleman johdosta.
Vaikka laajoja tautiepidemioita on ollut historian saatossa useita, niin korona tuntuu silti oudolta, olimmehan jo tuudittautuneet siihen uskoon, että lääketiede voisi pysäyttää ja saada hallintaan tällaiset yli maapallon leviävät taudit lähes käden käänteessä. Nyt täytyy odottaa rokotteiden valmistumista ja niiden vaikutuksia. Kukaan ei varmuudella tiedä, millaisella aikajänteellä korona saadaan pysäytettyä ja taltutettua, vai jääkö se elämään kausi-influenssojen tapaan.
Muistellaanpa hiukan menneitä epidemioita
Itsenäisyytemme alkuvuosina raivonnut influenssa ” espanjantauti” vei hautaan arviolta 20 000 suomalaista. Lääkitystä tai hoitokeinoja ei ollut. 1950-luvulla ilmeisesti Kiinasta lähtenyt aasialainen influenssa oli myös ankara tauti, mutta lääketiede oli jo kehittänyt hoitoa varten tehokkaita antibiootteja. Silloinkin tosin suljettiin kouluja ja varuskuntiin perustettiin sairasosastoja. Menehtyneitä oli Suomessa noin 1 300.
Pahamaineinen isorokko julistettiin onnistuneen rokoteohjelman ansiosta voitetuksi vuonna 1980.
Mutta on toinenkin K
Paikallisesti on toinen K-alkuinen uutinen ollut osa jämsäläisten elämää. Kaipolan paperitehtaan lopullinen sulkeminen varmistui lokakuussa. Yksi vaihe seutukunnan pitkän paperiteollisuuden historiassa päättyy. Seudun työpaikkojen, elinvoiman ja tunnettavuuden kannalta tehtaan alas ajo muuttaa pysyvästi kaupungin elämää ja kouraisee tuntuvasti tehtaalla työskenteleviä, heidän läheisiään ja elinkeinoelämää. Kysymys on myös niin yksilöiden kuin yhteisön hyvinvoinnista.
Työttömyyden vaivaamaa Jämsää tieto Kaipolan tehtaan lakkauttamisesta kosketti syvästi. Pitkään jatkunut työttömyys on osaltaan ollut vaikuttamassa väkiluvun laskuun. Lokakuussa julkaistu tilastokeskuksen väestön ennakkotilasto osoittaa väkiluvun pudonneen alle 20 000 rajan. Viimeksi nykyisen Jämsän alueen väkiluku oli näissä lukemissa runsaat 120 vuotta sitten. Väestömme myös vanhenee ja syntyvyys vähenee.
Monta ikävää asiaa on osunut samaan vuoteen, mutta vaikeita aikoja on koettu ennenkin ja usein niistä on alkanut uusi nousu.
Katsotaanpa vähän historiaa
Jämsäläiset, jotka täyttivät 50 vuotta Suomen itsenäistyessä, olivat syntyneet viimeisten suurten nälkävuosien aikana 1860-luvulla. Nälkävuosista Jämsässä oli vaikein vuosi 1868, jolloin kevään aikana Jämsässä menehtyi yli 800 ihmistä. Perimätietoa noilta vuosilta löytyy vieläkin. Toipuminen vaikeista vuosista alkoi kuitenkin nopeasti ja jo seuraavana vuonna käynnistyi opetus Jämsän ensimmäisessä kansakoulussa monien vastustuksesta huolimatta. Maakauppaa rajoittaneen lainsäädännön muutokset 1850-ja 1860-luvulla mahdollistivat kauppojen perustamisen maaseudulle ja Jämsäänkin kauppoja avattiin nopeaan tahtiin nälkävuosien jälkeen ja Jämsästä kehittyi yksi Päijänteen alueen huomattavimmista kauppakeskuksista.
Suomen teollistuminen toi koskivoimaa hyödyntävää saha- ja paperiteollisuutta Jämsän seudulle aloittaen aivan uuden aikakauden. Olimme alan uranuurtajien joukossa, olihan Jämsänkoskelle vuonna 1888 perustettu selluloosatehdas maan neljäs sulfiittimenetelmään perustuva tehdas.
Olosuhteet Suomessa eri alueilla poikkesivat tuolloin hyvin paljon toisistaan, maaseutu – kaupungit – teollisuuskeskukset jako oli selvä. Jämsäkin oli puhtaasti maatalouspitäjä.
Paperiteollisuuden sijoittumisen silloiseen Jämsään ratkaisi koskivoima ja metsävarat. Seudun syrjäisyys kyllä tiedostettiin, mutta laajeneva ja kehittyvä teollisuudenala oli jo aiemmin hyödyntänyt rannikon parhaat paikat. Sisämaassakin nähtiin menestymisen mahdollisuuksia, kehittyvä maailma tarvitsi paperia. Jämsässäkin tehtaiden toiminta oli pitkään häilyvällä pohjalla, koettiin tulipalo, vararikkoja, hyviä ja huonoja vuosia, mutta yrittäjät jatkoivat sisukkaasti.
Silloiselta kunnalta tai valtiovallalta (Venäjältä) ei tukea tehtaiden perustamiseen juurikaan saatu. Kunta oli lähinnä epäluuloinen uutta alaa kohtaan ja moni maaviljelijä vastusti teollisuuslaitoksen tuloa avoimesti. Kannettiin huolta myllyjen voimansaannista ja maatalouden työvoimasta. Ammattityövoimaa ei paikkakunnalla ollut, saatavilla ollut perustyövoima oli vain heikosti luku- ja kirjoitustaidon hallitsevaa ja paikka oli syrjäinen huonojen liikenneyhteyksien takana. Tietysti muilla syrjäseutujen tehtailla tilanne oli sama.
Eli paikallisin keinoin ei teollistumisen sijoittumista varsinaisesti edistetty, yrittäjät ja rahoittajat toimivat ilman paikallisia tukitoimia. Kaikesta huolimatta paperiteollisuudesta kasvoi vuosikymmenien kuluessa paikkakunnan suurin työnantaja, enimmillään tehtailla oli runsaat 2 000 työpaikkaa. Työtä riitti useille sukupolville.
Nyt käsillä olevassa tilanteessa työyhteisöjen, työkavereiden ja ammattijärjestöjen sekä meidän kaikkien tuki työnsä menettäneille on ensiarvoisen tärkeää. Vanha lause, kaveria ei jätetä, sopii myös tähän hetkeen. Tulevaisuus tehdään yhdessä.
Kuinka sitten on nyt, kun pitää sopeutua uuteen tilanteeseen ja rakentaa siltaa tulevaisuuteen?
Jämsän alueen suurteollisuus on yrityskauppojen myötä laajentunut kansainväliseksi. Omistussuhteet hajaantuvat maamme rajojen ulkopuolelle, suuriin ratkaisuihin ei paikallisin keinoin voida paljoakaan vaikuttaa. Jotakin on kuitenkin tehtävissä toisin kuin ennen. Tänä päivänä on olemassa paikallisia, alueellisia ja valtakunnallisia keinoja, joilla voidaan tukea teollisuutta ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä sekä olla rakentamassa uutta. Myös EU:n kautta löytyy kanainvälisiä tukikanavia. Voidaan luoda erilaisia koulutusväyliä, auttaa toimitilojen hankinnassa, tarjota työntekijöille viihtyisiä asuinalueita, hyviä palveluja, koulutusta ja vapaa-ajan harrastuksia.
Jämsään on hyvät yhteydet maanteitse ja rautatien kautta. Tärkeät tietoliikenneyhteydet ovat myös kunnossa. Kaupunkimme on aktiivinen yhteydenpitäjä myös valtiovallan kanssa. Erilaisia tukipaketteja on koottavissa työpaikkojen luomisen auttamiseksi. Viimeksi mainittuja toimia on nyt käynnissä.
En ota kantaa, voidaanko historiasta oppia jotakin, mutta ainakin voidaan vertailla eri aikoina vallitsevia olosuhteita ja arvioida, mitä olisi tehtävissä ja missä olosuhteissa.
Jos vertaamme entisaikojen olosuhteitamme nykyisiin, niin emmekö edellä todettu huomioiden ole nyt paremmin varustautuneita haasteisiin ja osaavampia tekemään itse sellaista työtä, jolla voimme rakentaa uutta tulevaisuutta? Mikä on omissa käsissämme, siitä on pidettävä kiinni ja kaikki mahdollinen on tehtävä.
Joka tapauksessa olemme nyt uuden tilanteen edessä. Pitkäaikainen luotettu teollisuudenala on vähentämässä työpaikkoja pysyvästi. Ei ole vielä pitkää aikaa siitä, kun uskoimme sen turvaavan täällä työllisyyttä hamaan tulevaisuuteen.
Ilmailuteollisuus on tänä päivänä yksi vahvuutemme, matkailussa olemme hyvällä tiellä ja etätyö on kasvussa.
Ensi vuoden kuntavaaleissa valittavilla valtuutetuilla on paljon työtä edessään ja vastuuta kannettavanaan. Yhteistyöllä pitää saada aikaan sellaisia päätöksiä, joilla kaupunki voi tarjota mahdollisimman hyvät edellytykset tulevaisuuden yritystoiminnalle ja kuntalaisille – itse kunnan toimintakykyä unohtamatta.
Facebook ja mielipidepalstat sisältävät paljon kielteistä uutisointia. Sen sijaan, että käytämme aikaa sen pohtimiseen, miten muuttaa toisen kielteinen puhe, voimme jokainen päivittäin omalla toiminnallamme, sanoillamme ja teoillamme vaikuttaa siihen, millaisena kotikaupunkimme nähdään ulkopuolisin silmin ja millaiseksi oma kokemuksemme täällä elämisestä muodostuu. Myönteisistä asioista on uutisoitava enemmän, koska kielteiset uutiset saavat jostakin syystä enemmän julkisuutta. Myönteinen kuntakuva on kuitenkin erinomaista mainosta.
Uudet asiat herättävät aina epäluuloja, näin kävi paperiteollisuuden ja ilmailualan tehdessä tuloaan ja näin käynee nytkin. Muutosvastarinta lienee inhimillinen perusominaisuutemme. Entuudestaan vieraissakin asioissa voi kuitenkin piillä kehittämisen mahdollisuus. Tarvitaan siis muutosta myös henkisellä tasolla, jotta päästään menneistä uusiin näkymiin.
Mitä tulevaisuus voi tuoda
Saattaa olla yllättävä tieto, että kulttuuri on Suomessa jo keskisuuri toimiala. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2017 kulttuurialoilla työskenteli peräti noin 117 000 suomalaista. Se on enemmän kuin elektroniikkateollisuudessa ja metsäteollisuudessa yhteensä. Kulttuurin toimiala on kasvanut ehkä perinteisten teollisuuden alojen varjossa huomaamatta. Esimerkkejä onnistuneesta muutoksesta teollisuudesta kulttuurin on jo olemassa. Jotkut kaupungit ovat valinneet taiteen keskeiseksi markkinoinnin kärjekseen, kuten vaikkapa Mänttä-Vilppula kuvataiteen ja Sastamala kirjallisuuden. Konkreettinen hyöty on jo näkyvissä.
Myös Tampere, vanha tehdaskaupunki, on ottanut kulttuurin yhdeksi tulevaisuuden painopisteekseen. Vuoteen 2030 ulottuvan kulttuuristrategian nimi on ”kulttuurista kestävästi kasvava kaupunki”.
Voisiko siis aiemmin todettujen kahden koon lisäksi olla löydettävissä vielä kolmas koo eli kulttuuri, joka vaikuttaisi meidän tarinaamme tulevaisuutta rakentaen. Se edellyttäisi toki aiempien linjausten purkamista ja rohkeutta resurssien osoittamiseen. Tämän jätän pohdittavaksi.
Hyvät katsojat ja kuulijat, Jämsä voi selvitä haasteistaan. Edessä on paljon työtä, mutta on myös mahdollisuuksia. Toisten ratkaisuista voidaan ottaa oppia ja soveltaa niitä omiin mittasuhteisiimme. Uusia isoja askeleita ei oteta nopeasti. Varmasti tiemme uuteen kestää vuosia, mutta alkuun pitäisi päästä. Rakentava toimintakulttuuri edesauttaa sitä. Siitä olemme itse kukin vastuussa joka päivä.
Tulevaisuuttamme rakennetaan ehkä osin uudenlaisenkin työn varaan, kuin mihin olemme tottuneet. Käytetään osaamistamme, olosuhteitamme ja yhteistyökanaviamme siten, että Jämsä ja jämsäläiset voivat hyvin vuonna 2042, jolloin tulee kuluneeksi 600 vuotta siitä, kun Jämsä mainittiin ensimmäisen kerran asiakirjoissa.
Näillä ajatuksilla toivotan kaikille hyvää itsenäisyyspäivää
Jämsä on toimelias ja kehittyvä kaupunki eteläisessä Keski-Suomessa, keskeisellä sijainnilla ja loistavien kulkuyhteyksien varrella.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1