Työolosuhteet vaikuttavat yhä enemmän nuorten lääkärien uravalintoihin

Nuorten lääkärien elämässä työn merkitys on nyt vähäisempää kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Perheen ja harrastusten merkitys on kasvanut. Samalla kun työhön sitoutuminen on vähentynyt, työolosuhteet vaikuttavat aiempaa enemmän nuorten lääkärien uravalintoihin, kertoo tuore Lääkäri 2008 -tutkimus.

Sosiaali- ja terveysministeriön tuella on vuodesta 1988 alkaen julkaistu viiden vuoden välein tutkimus, joka selvittää nuorten lääkärien kokemuksia koulutuksesta ja työelämästä. Uusin tutkimus toteutettiin Kuopion ja Tampereen yliopistojen sekä Suomen Lääkäriliiton yhteistyönä, ja se luovutettiin valtiosihteeri Ilkka Oksalalle tiistaina 19. tammikuuta.

Tutkimuksen mukaan suurin osa nuorista lääkäreistä kokee työnsä mielekkääksi, ja 83 prosenttia vastaajista ryhtyisi edelleen lääkäriksi, jos olisi nyt aloittamassa opintojaan. Parhaiten toteutuvia tyytyväisyystekijöitä olivat työtehtävien kiinnostavuus, hyvä työyhteisö ja mahdollisuudet kehittyä ammatillisesti. Lähes kaikki nuoret lääkärit aikoivat suorittaa erikoislääkärin tutkinnon. Erityisesti terveyskeskuslääkärit raportoivat parantuneista erikoistumismahdollisuuksista.

Vaikka nuorten lääkärien työtyytyväisyys on parantunut aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna, työolosuhteissa on vielä parantamisen varaa. Varsinkin terveyskeskuslääkärit kokevat runsaan paperityön määrän ja työn pakkotahtisuuden haitallisiksi tekijöiksi työssään. Työolosuhteiden parantamiseen on panostettava, jotta lääkärien sitoutuminen julkiseen terveydenhuoltoon säilyy myös jatkossa.

Nuorista lääkäreistä suurin osa (78 %) työskenteli kuntien tai kuntayhtymien palveluksessa. Sairaala oli suurin työllistäjä, terveyskeskuksissa työskenteli viidennes vastaajista.

Mielipiteet koulutuksesta vaihtelevat

Nuorten lääkärien tyytyväisyys terveyskeskusopetukseen vaihtelee. Kuopiosta ja Tampereelta valmistuneet olivat tyytyväisimpiä osana peruskoulutusta saatuun terveyskeskustyön opetukseen. Turusta valmistuneiden lääkärien arviot ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan kahdenkymmenen vuoden seurantajakson aikana.

Kaikissa tiedekunnissa oltiin pääosin tyytyväisiä sairaalassa toimivan lääkärin työn opetukseen. Sen sijaan yli 80 prosenttia vastaajista koki, että peruskoulutuksesta sai vain vähän valmiuksia hallinnon ja suunnittelun tehtäviin, sosiaalitoimen yhteistyöhön tai terveystaloudellisiin asioihin.

Suurin osa erikoistuneista tai erikoistumassa olevista lääkäreistä koki erikoisalan valinnan onnistuneeksi ja koulutuksen vastaavan hyvin työtä. Erityisesti kliiniseen työhön saatiin varsin hyvät valmiudet erikoislääkärikoulutuksen aikana, mutta lisää opetusta haluttiin johtamiseen, hallinnolliseen työhön ja monikulttuurisuuteen.

Lisätietoja

Tutkimuspäällikkö Jukka Vänskä, Suomen Lääkäriliitto, puh.               050 331 7973     
Koulutusjohtaja, dosentti Hannu Halila, Suomen Lääkäriliitto, puh.               0500 459 955      
Lääkintöneuvos Minna Kaila, sosiaali- ja terveysministeriö, puh.               09 160 74190  
Professori Kari J Mattila, Tampereen yliopisto, etunimi.sukunimi@uta.fi
Erikoistuva lääkäri Teppo Heikkilä, Kuopion yliopisto, etunimi.sukunimi@fimnet.fi