Valkoposkihanhen suojametsästyksessä seurattava Ruotsia ja Tanskaa

Metsästäjäliitto ehdottaa, että ympäristöhallinto mahdollistaisi valkoposkihanhien suojametsästyksen Ruotsin ja Tanskan tapaan niiden aiheuttamien peltovahinkojen ehkäisemiseksi. Valkoposkihanhen suojametsästykselle ei ole esteitä nykyisellä EU-tason ja kansallisella lainsäädännöllä, eikä nykyisenkaltaista jäykkää poikkeuslupamenettelyä tarvita. 

Metsästäjäliitto on tänään ympäristövaliokunnassa esittänyt, että valkoposkihanhen suojametsästys tulisi aloittaa Suomessa Ruotsin ja Tanskan mallin mukaisesti.  Ruotsin ja Tanskan esimerkit osoittavat, että lintudirektiivi antaa mahdollisuuden poiketa Suomen nykyisessä tilanteessa hanhen rauhoituksesta viljelyvahinkojen vähentämiseksi. Juuri tällaisia tilanteita varten lintudirektiivin 9 artikla on laadittu. Myös merimetsolle voidaan sallia samoin perustein suojametsästystä.

Virossa, Ruotsissa ja Tanskassa valkoposkihanhia on ammuttu jo vuosia merkittäviä määriä peltovahinkojen välttämiseksi. Suomessa on jo laajasti testattu lähes tuloksetta useita erilaisia tapoja karkottaa hanhia, joten suojametsästyksen aloittamiselle on vankat perusteet.

Suojametsästykselle tulisi määritellä selkeät pyyntiajat Ruotsin ja Tanskan mallien mukaisesti, jotta vahinkokohteessa suojametsästystä voidaan toteuttaa ilman raskasta lupamenettelyä, jonka käsittelyaikana vahingot ehtivät lisääntyä. Pyynnistä huolimatta vahingonkärsijän tulee yhä voida saada korvauksia aiheutuneista, mutta todennäköisesti vähentyneistä vahingoista.

Ammutut hanhet elintarvikekäyttöön

Tämänhetkiset poikkeusluvat edellyttävät ammuttujen hanhien hautaamista. Metsästäjäliitto toivoo, ettei suojametsästystä vesitettäisi pyynnin estävillä reunaehdoilla ja että myös hanhien elintarvikekäyttö sallittaisiin. "Ammuttujen lintujen hautaaminen on epäeettistä ja luonnon kestävän käytön ajattelun vastaista. On silkkaa tuhlausta tuhota ruoaksi kelpaavaa lihaa”, Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Teemu Simenius sanoo. Valkoposkihanhet käytetään elintarvikkeena niin Virossa, Ruotsissa kuin Tanskassakin.

Niin lintudirektiivistä kuin kansallisesta luonnonsuojelulaista puuttuu mekanismi vähentää suojelua suojelutarpeen poistuttua. Valkoposkihanhi ja merimetso ovat tästä hyviä esimerkkejä. Tällaisissa olosuhteissa tilanteeseen puuttuminen metsästyksellisin keinoin on toimiva ja resurssien kannalta järkevä tapa ehkäistä vahinkoja. Metsästystä tuleekin useammin käyttää luonnonsuojelun ja vahinkojen vähentämisen työkaluna.

Luonnonsuojelulain suurin epäkohta ja suojelun hyväksyntää haittaava tekijä on lain voimakkaan kielteinen asenne metsästystä kohtaan. Metsästys perustuu kestävään käyttöön aivan kuten sienestys, marjastus ja kalastus. Metsästyksellä voidaan myös suojella suojelukohdetta vieraslajien ja jonkin runsastuneen lajin aiheuttamalta uhalta. Paras esimerkki tästä ovat pienpedot, jotka aiheuttaisivat merkittävää tuhoa jo valmiiksi heikentyneelle vesilintukannalle ilman aktiivista metsästystä.

”Verkossa kerätään parhaillaan kannattajia valkoposkihankia koskevaan kansalaisaloitteeseen. Aloitteen syntyminen ja sen suosio osoittavat sen, että valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot ylittävät jo sietokynnyksen”, Teemu Simenius toteaa.

Lisätietoja:

Suomen Metsästäjäliitto, järjestöpäällikkö Teemu Simenius, puh. 050 331 5330, [email protected]