Tiedotteet

Näytä tiedotekategoriat

Etusivu » Tiedotteet » Ympäristö ja luonto » Suomenlahden rehevöitymiskehitys näyttää taittuneen

Suomen ympäristökeskus

Suomenlahden rehevöitymiskehitys näyttää taittuneen

Tiedote.
Julkaistu: 30.08.2011 klo 10:08
Julkaisija: Suomen ympäristökeskus

Suomen ympäristökeskuksen merentutkimusalukset Aranda ja Muikku ovat palanneet elokuun tutkimusmatkoiltaan. Matkoilla tutkittiin Suomenlahden, varsinaisen Itämeren, eteläisen Saaristomeren ja Pohjanlahden rehevöitymistä, pohjien happitilannetta sekä pohjaeläinyhdyskunnissa tapahtuneita muutoksia. Pohjaeläinseurantaa Aranda toteutti kesäkuun matkallaan varsinaiselle Itämerelle. Nyt tehdyt tutkimusmatkat ovat osa SYKEn merikeskuksen Itämeren tilan pitkäaikaismuutostutkimusta ja ne palvelevat myös Itämeren maiden yhteistä HELCOM-seurantaa.

Itämeren pääaltaalla happikatoalue on yhtä laaja kuin kesällä 2010, myös Suomenlahden syvillä pohjilla sekä paikoin rannikkovesissä pohjien tilanne on edelleen huono. Hapellisilla pohjilla pohjaeläimiä on runsaasti erityisesti eteläisellä Saaristomerellä, mutta myös Suomenlahden rannikkovesissä. Vaikka merkittäviä muutoksia viime vuoden tilanteeseen nähden ei levämäärissä todettu, näyttää Suomenlahden rehevöitymiskehitys kuitenkin taittuneen viime vuosikymmenellä, selvimmin idässä. Selkä- ja Perämeren happitilanne oli edelleen hyvä.

Varsinaisen Itämeren happitilanne pääosin heikko ja pohjaeläimistö puuttuu

Itämeren pääaltaan syväveden ja pohjien happitilanne on viime vuosien ajan pysynyt erittäin huonona varsinaisen Itämeren keskisillä ja pohjoisilla syvänteillä (kuvassa punaisella merkityillä syvännealueilla oli runsaasti rikkivetyä, jota muodostuu hapettomilla pohjilla). Hapettomilla alueilla ei pohjaeläimiä ole lainkaan.

Suomenlahden tilassa ei merkittäviä muutoksia viime vuoteen verrattuna

Suomenlahden rannikkovesien tila on parantunut ulkosaaristoalueilla vuoden 2006 jälkeen. Sisäsaaristossa hapettomuutta esiintyy edelleen sekä merialueen itä- että länsiosissa. Näiden alueiden tila ei ole kehittynyt parempaan suuntaan. Suomenlahden syvillä alueilla happitilanteeseen ja ravinnepitoisuuksiin vaikuttaa merkittävästi Itämeren pääaltaan heikkohappisen syväveden ajoittainen sisään virtaaminen. Matalissa ja voimakkaammin rehevöityneissä rannikkovesissä kesäaikainen lämpötilakerrostuminen estää hapen pääsyn pohjalle, mikä voimistaa rehevöitymistä kiihdyttävää sisäistä kuormitusta.

Muikun havaintopaikoilla pohjasedimenttien ja pohjaeläinyhteisöjen tila oli viimevuotisen kaltainen. Täysin vailla pohjaeläimiä tutkituista paikoista oli vain neljännes. Tulos on vuonna 2001 aloitetun seurantajakson kolmanneksi paras. Suomenlahden pohjaeläinyhteisöt ovat kuitenkin edelleen suurelta osin vähälajisia ja lukumääräisesti niukkoja verrattuna Saaristomeren eteläosiin. Vieraslaji, amerikanmonisukasmato, oli runsas Suomenlahden matalilla pohjilla, joissa happitilanne on kohtalainen ja paikoitellen myös pohjien hyvää tilaa osoittavat valkokatkayhteisöt olivat hieman runsastuneet. Syvimmillä pohjilla happitilanne oli kuitenkin huono ja näillä Arandan tutkimuspisteillä pohjaeläimiä havaittiin hyvin niukasti.

Suomenlahden itäisillä rannikkovesillä levämäärä oli viimevuotista suurempi, mutta läntisen Suomenlahden sisäsaaristossa viime kesää vähäisempi. Arandan havaintopaikoilla Suomenlahden ulapalla ja varsinaisen Itämeren pohjoisosassa levämäärä oli kauttaaltaan jonkin verran viime vuotta alhaisempi. Itäisen Suomenlahden ja ulkosaariston viime kesää korkeammista levämääristä huolimatta alueen kesäinen rehevyystaso on selvästi alempi kuin viime vuosikymmenen puolivälissä. Suomenlahden ulkosaariston positiivinen rehevöitymiskehitys näyttääkin taittuneen viime vuosikymmenellä, selvimmin idässä.

Selkä- ja Perämeren pohjilla runsaasti happea

Itämeren pääaltaalta on virrannut suolaisempaa vettä Ahvenanmeren ja Saaristomeren kautta Selkämerelle loppuvuoden 2010 jälkeen. Happipitoisuus Selkämerellä ja Perämerellä on edelleen hyvä ja näyttää jopa parantuneen vuodentakaisesta.

Levämäärä on edelleen alueella selvästi muuta Itämerta alhaisempi. Mitatut pitoisuudet olivat kuitenkin paikoin edellisvuosien pitoisuuksia korkeampia. Sinilevät esiintyivät Selkämeren ulappa-alueiden kasviplanktonissa runsaimpina, Perämerellä viherlevät.

Lisätietoja

Aranda:
Suomenlahti:
Matkanjohtaja Maiju Lehtiniemi, SYKE, puh. 040 7255 085,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Pohjanlahti ja Varsinainen Itämeri:
Matkanjohtaja Pekka Kotilainen SYKE, puh. 0400 1485 20,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Matkanjohtaja Alf Norkko (pohjaeläimet), SYKEn merikeskus,
puh. 050 568 6766

Muikku:
Matkanjohtaja Seppo Knuuttila, SYKE, puh. 040 7609 232,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

SYKEn viestintä, Itämeri-asiat Aira Saloniemi, puh. 0400 1488 75
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

 

Itämeren pohjanläheinen suolapitoisuus elokuussa 2010 ja 2011. SYKE

 


Itämeren suolapitoisuus Gotlanti-Perämeri elokuussa 2010 ja 2011. SYKE

 


Itämeren pohjanläheinen happitilanne elokuussa 2010 ja 2011. SYKE

 


Happipitoisuus Gotlanti-Perämeri elokuussa 2010 ja 2011. SYKE

 


 

Pohjaeläinyhteisöt Suomenlahdella 2001-2011. SYKE

 


Suomenlahden sedimentin tila 1999-2011. SYKE

Linkki tiedotteeseen ymparisto.fi -palvelussa:

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=392058&lan=FI

Julkaisijan muita tiedotteita

Hae kategoriasta

Kategorian julkaisijoita

Kategorian uusimmat

ePressin asiakkaita
Trafi Radisson Blu Tellabs