Muikkukannat edelleen vahvoja varsinkin pohjoisessa

Muikkukannat edelleen vahvoja varsinkin pohjoisessa

Suomen muikkukannat ovat olleet melko vahvoja ja vakaita viime vuosina, eikä oleellisia muutoksia ole näköpiirissä. Syksyn 2009 kutukannat olivat Etelä-Suomessa keskitasoiset ja Pohjois-Suomessa keskimääräistä vahvempia. Kalastukseen vuonna 2010 keskeisesti vaikuttava vuosiluokka 2009 oli Länsi-Suomessa keskimäärästä heikompi. Muualla maassa ja varsinkin Oulun korkeudella toista kesäänsä eläviä muikkuja on runsaasti.

Vahvojen ja heikkojen vuosiluokkien normaali vaihtelurytmi on jatkunut eteläisessä Suomessa jo yli viisitoista vuotta. Pohjois-Suomessa muikkukannat ovat pysyneet seurannan alusta 1988 lähtien keskimäärin vahvoina, vaikka eroja järvien välillä onkin esiintynyt.

Etelä-Suomessa keskimääräiset muikkukannat

Länsi-Suomen järvissä kutukannat olivat syksyllä 2009 keskimääräiset (indeksi 3,0 asteikolla 1-5). Edelliseen vuoteen verrattuna kutukanta kasvoi vahvan vuosiluokan 2008 ansiosta. Itä-Suomen järvissä kutukannat vahvistuivat lähelle keskitasoa (indeksi 2,9).

Nuorin kalastettava vuosiluokka, vuonna 2009 syntyneet, jäi Länsi-Suomessa selvästi alle keskiarvon (2,6), mutta oli Itä-Suomessa keskimääräistä parempi (3,3). Viime vuonna syntyneitä muikkuja on nyt lännessä runsaasti vain harvoissa järvissä, yhtenä niistä Konnevesi. Kolmatta kesäänsä elävät muikut turvaavat tällä alueella kohtuulliset saaliit. Itä-Suomessa nuoria muikkuja on runsaasti muun muassa Pielisessä, Puruvedessä ja osissa Saimaata ja Haukivettä.

Pohjois-Suomessa edelleen vahvat muikkukannat

Oulun alueen järvissä Kuusamoa ja Kainuuta myöten muikkukannat ovat pysyneet jo parikymmentä vuotta keskimääräistä vahvempina. Kaksivuotisvaihtelu on tällekin alueelle aika tyypillistä. Vuonna 2009 sekä kutukannan että vuosiluokan vahvuuden indeksit ylsivät selvästi keskitason yläpuolelle (3,4 ja 4,0). Tämä näkyi selvästi muun muassa Oulujärven, Lentuan ja Kitkan muikkukantojen kehityksessä. 

Lapin alueella kutukannat ja vuosiluokka 2009 olivat keskimääräistä vahvemmat (3,2 ja 3,7). Myös Inarijärvessä jatkuvat vahvat muikkuvuodet. Perämeren muikkukanta on vahvistunut viime vuosina ja Halosenniemen korkeudelta Kemin edustalle on saatu hyviä saaliita.

Puutetta muikun syöjistä

Etelän keskimääräiset ja pohjoisen vahvat muikkukannat turvaavat sen, että kalastettavaa riittää, puutetta on vain muikun syöjistä. Kannat kestäisivät nykyistä voimakkaamman kalastuksen lähes kaikkialla, mutta rajallinen menekki erityisesti tiheiden ja hidaskasvuisten kantojen alueella jarruttaa kalastusta. Viime talven pienet muikut ovat edelleen melko pieniä ja vaikeasti markkinoitavissa. Pienikokoinen muikku hyödyttää kuitenkin välillisesti kalastajia, sillä ahvenet, kuhat ja taimenet kasvavat niitä syömällä hyvin. Muikun saalisreservit ovat todella suuret. 

Muikkukannat ovat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) erityisessä seurannassa. Muikku on saaliin arvon perusteella silakan jälkeen toiseksi tärkein ammattikalastuksen saaliskala ja sisävesien ammattikalastuksen elinehto. Seurannan tavoitteena on saada vuosittain yleiskuva maamme muikkukannoista ja ennakoida tulevaa kehitystä. Tutkimuslaitoksen kevättalvella 2010 tekemä kysely käsitti runsaat sata avustajaa ja vajaat sata muikkujärveä.

Lisätietoja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta: 
tutkija Pentti Valkeajärvi, puh. 0205 751 514, 040 755 6651
tutkija Heikki Auvinen, puh. 020 575 1695, 0400 785 526

www.rktl.fi/kala/kalavarat/muikku