SKS, SLS ja Turun yliopiston maisematutkimuksen oppiaine keräsivät suomalaisten maisemamuistoja.
Kesäkuussa 2018 päättyneessä Minun maisemani -keruussa tavoiteltiin ihmisten käsityksiä ja kokemuksia maisemasta. Maisemaa ei haluttu rajata pelkästään havaituksi ympäristöksi. Keruun vastauksissa maisema osoittautuukin moniaistisesti koetuksi suhteeksi elettyyn ympäristöön sekä muistojen ja mielikuvien maisemiksi. Oma maisema voi olla eri kuin maisema, jossa elää. Maisema voi olla myös unen ympäristöä.
Keruuseen osallistui 118 vastaajaa suomenkielisessä osuudessa (SKS) ja 12 ruotsinkielisessä (SLS). Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon aineistoa kertyi yli 700 sivua ja kuvia yli 200 kappaletta. Vastaukset vaihtelevat yhteen maisemamuistoon keskittyvästä kerronnasta laajoihin maisemaelämäkertoihin. Monet vastaukset myös hyödyntävät runoa ilmaisukeinonaan. Henkilökohtaisen eletyn maiseman lisäksi maisemaa pohditaan maisemaselvitysten kautta sekä mahdollisina ja esitettyinä maisemina turismikokemusten, virtuaalisten maisemien ja unien maisemien kautta. Vastauksiin on liitetty jonkin verran mukaan myös karttoja, kuvia ja lehtileikkeitä.
Vastauksissa liikutaan koko Suomen pinta-alalla maalta kaupunkeihin. Maisemalle on ominaista se, että se kantaa ajallisia tasoja. Monet kertovat maisemasta moniaististen havaintojen kautta ja maiseman kokemukseen liittyy vahvasti myös muistoissa elävät kokemukset maisemasta. Vanhat tuoksut ja äänet heräävät henkiin, kun tuttuun maisemaan palaa. Monista kirjoituksista käy ilmi ympäristön muutokset; kadut ja talot muuttuvat, mutta maisema pysyy. Pysyvimmiksi koetaan rannat ja meri.
Maisemakerrontaan liittyy myös voimakas oman minän mittaaminen ja asettautuminen maailmankaikkeuteen. Näin eräs vastaaja kertoo oman minän asettautumisesta oikeaan mittasuhteeseen meren rannan hiekalla:
Kun kasvan liian suureksi itselleni, uskon tehneeni jotain kovasti merkittävää tai olevani koko maailman onnettomin ihminen, mittautan kokoni uudelleen seisomalla märällä hiekalla keskittyen pystyssä pysymiseen, nojaamalla vastatuuleen ja kuuntelemalla ympäröivää kohinaa ja pauhua. Kutistun ja kutistun, kunnes tiedän paikkani ja vähäisyyteni tässä olevassa maailmassa.
Ominaista maisemasta kertomiselle on sen näkeminen erilaisina mahdollisuuksina. Jollekin metsämaisema voi olla ansionlähde, mutta toiselle nautiskelun ja vaeltelun paikka. Maisemaa kuvailtaessa nämä kaikki näkökulmat ovat hyväksyttäviä.
Minun maisemani -keruun aineisto antaa laajan ja monipuolisen kuvan suomalaisesta maisemasuhteesta ja ihmisten maisemaan liitetyistä merkityksistä. Aineisto on arvokas muistitiedollinen näkökulma maisemaan, joka on sekä henkilökohtaista että yhteisesti jaettua suhdetta ympäristöön.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Svenska litteratursällskapet i Finland ja Turun yliopiston maisematutkimuksen oppiaine järjestivät Minun maisemani -keruun 15.10.2017–1.6.2018. Vastaukset on arkistoitu SKS:n arkistoon.
Kiitämme kaikkia keruuseen osallistuneita! Vastaajien kesken arvotut kirjapalkinnot on postitettu voittajille.
Lisätietoja:
SKS:n arkisto, p. 0201 131 240, [email protected]
Laura Seesmeri, Turun yliopisto, [email protected]
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, SKS on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura ja kulttuurijärjestö: tutkimuslaitos, humanistisen tiede- ja tietokirjallisuuden kustantaja, suullisen ja kirjallisen kulttuurin arkisto ja tieteellinen erikoiskirjasto sekä kirjallisuuden viennin ja kääntämisen tukija. Seuraan kuuluu runsaat 2 300 jäsentä ja sen palveluksessa työskentelee tällä hetkellä noin 80 henkeä. www.finlit.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1