Metsäsuunnittelija voi työskennellä poikkeusaikanakin metsässä ilman ihmiskontakteja – villieläinkontaktit todennäköisempiä

Kun suuri osa suomalaisista on siirtynyt koteihinsa etätöihin koronavirusaikana, jatkuu Metsähallituksen metsäsuunnittelijoiden työt lähes ennallaan. Yksin moottorikelkkojensa kanssa liikkuvilla suunnittelijoilla ei ole ongelmia sosiaalisten kontaktien välttelyssä - metsäneläimiin törmääminen sen sijaan on arkipäivää laajoilla, kymmenien tuhansien hehtaarien kokoisilla suunnittelualueilla.  

Linnut, ketut ja jänikset ovat tavallisia seuralaisia syvällä metsissä työskenteleville metsäsuunnittelijoille. Toisinaan työtehtävissä saattaa törmätä myös isompiin eläimiin. Savukosken Värriön alueella työskentelevä Susanna Tervasmäki on nähnyt karhun kaksi kertaa, toisella kerralla aivan läheltä. ”Olin kävelemässä autolle kuvioilta takasin ja tuli semmonen tunne, että nyt en ole yksin mettässä. Muurahaismättäitä oli verekseltään kaivettu usiampia ja semmonen visto tunne tuli. Kävelin tienpohjaa autolle ja yhtäkkiä kuulu kauhia rysähys ja heti ekana aattelin, että poroja tullee jostaki. Pysähyin ja sillä samalla sekunnilla juoksi karhunpentu aivan siitä eestä ja pysähty semmoselle harjulle kattomaan. Käellä sitten taputin jalkaani että se lähtis, ja siitä se katos”, Susanna kuvailee jännittävää tilannetta.

Kolmannesta valtion maa- ja vesialasta hallinnoivan Metsähallituksen riveissä työskentelee 99 metsäsuunnittelijaa ympäri Suomen, Lapin alueella heitä työskentelee 34. Suunnittelijoiden pääasiallisia työtehtäviä ovat metsähoitotöiden ja leimikoiden, eli hakattavaksi suunniteltujen metsäkuvioiden, suunnittelu. Metsätalouden toiminnassa otetaan puuntuotannon lisäksi huomioon myös metsätalouden monimuotoisuus sekä metsien aineellinen, virkistyksellinen, henkinen ja kulttuurinen merkitys. Suunnittelijan tehtävässä keskeistä on myös metsien eri käyttömuotojen yhteensovittaminen ja yhteistyö eri sidosryhmien, kuten poroelinkeinon ja matkailusektorin, kanssa. 

Suunnittelijan työ sopii itsenäisille metsänkävijöille 
Monelle ajatus työskentelystä yksin syvällä metsässä saattaisi hirvittää – puhumattakaan keskitalven niukasta päivänvalosta. Useille suunnittelijoille kuitenkin nimenomaan työn itsenäisyys ja luonnossa liikkumisen vapaus ovat syitä alalle hakeutumiseen. “Vapaus aikatauluttaa omaa työtä ja luonnossa kulkeminen ovat työn parhaita puolia”, Rovaniemellä suunnittelijana työskentelevä Piia Siirtola tiivistää. Myös Savukosken suunnittelija Susanna Tervasmäki nauttii yksin luonnossa kulkemisesta. Vaikka Tervasmäki on törmännyt karhuun kahdesti, ei hän silti pelkää. ”Sillon tuntu että syän tullee kurkusta ulos, mutta näin jälkeen päin ni aika mahtava kokemus niinki lähellä päässä näkemään karhu”, Susanna kuvailee.  

Metsäsuunnittelijat ovat useimmiten koulutustaustaltaan metsätalousinsinöörejä. Metsätalousinsinööriksi voi opiskella neljässä vuodessa luonnonvara- ja ympäristöalan ammattikorkeakouluissa eri puolilla Suomea. Aiemmin miesvaltainen metsäala kiinnostaa enenevissä määrin myös naisia. Muutamia vuosia sitten valmistunut Piia Siirtola kertoo huomanneensa, että työelämässä näkyy yhä enemmän naissuunnittelijoita. Hänen opiskellessaan metsätalousinsinööriksi ryhmän 35 opiskelijasta 7 oli naisia. “Naisten hakeutumiseen metsäalalle voisi vaikuttaa se, että näytettäisiin vaikka juuri lehdissä ja mediassa, että naisetkin voi tehdä tätä työtä. Jokaisen kuitenkin pitää löytää se oma kipinä tähän hommaan”, Piia pohtii.  

Lisätietoja: Kii Korhonen, aluejohtaja, Metsähallitus Metsätalous Oy, p. 040 030 0861