Luonnontilaiset suot ovat |
Pohjoismaiden luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti vähenee. Useiden tärkeiden elinympäristöjen kuten soiden, niittyjen ja nummien pinta-alat ovat pienentyneet huomattavasti. Rakennettujen ympäristöjen pinta-ala on puolestaan kasvanut Pohjoismaissa keskimäärin 15 prosenttia vuodesta 1990. Nämä tulokset käyvät ilmi juuri julkaistussa Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittaman NordBio2010 tutkimushankkeen loppuraportissa, jonka tekemisessä Suomen ympäristökeskus on ollut mukana.
"Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt Pohjoismaissa jo pitkään, ja vuoden 1990 jälkeen sen häviämisvauhti näyttää jopa kiihtyneen. Vuodelle 2010 asetettua tavoitetta luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä ei tulla saavuttamaan. Vaikka merkittävät puutteet ja eroavaisuudet Pohjoismaiden biodiversiteettiseurannoissa vaikeuttivatkin työtämme, kehityksen päälinjat vaikuttavat selkeiltä. Luonnon köyhtymisen pysäyttäminen vaatisikin nykyistä voimakkaampia toimia." toteaa projektipäällikkö Bo Normander Århusin yliopistossa sijaitsevasta Tanskan ympäristöntutkimuslaitoksesta.
NordBio2010 -tutkimushankkeessa biologista monimuotoisuutta mitattiin sekä määrällisillä että laadullisilla indikaattoreilla. Määrällinen osa keskittyi maankäyttöön. Sitä tarkasteltaessa luonnonympäristöjen havaittiin vähenevän kaikkialla Pohjoismaissa, mutta myös valopilkkuja löytyy. Metsäala on jossain määrin lisääntynyt Tanskassa ja Islannissa, millä saattaa olla myönteinen vaikutus biodiversiteettiin.
"Myös Suomessa metsäala ja etenekin puuston määrä on lisääntynyt lähinnä soita ojittamalla. Kehitystä voidaan tuskin pitää luonnon monimuotoisuuden kannalta toivottavana", muistuttaa tutkimukseen osallistunut Suomen ympäristökeskuksen tutkija Ari-Pekka Auvinen.
Myös tutkimuksen laadulliset vertailutulokset viittaavat pääsääntöisesti kielteiseen kehitykseen. Hyvin tunnettujen lajiryhmien kantojen kehitys on ollut erityisesti maatalousympäristöjen, soiden ja niittyjen osalta laskeva. Tosin lintuihin painottuneen seuranta-aineiston luotettavuus vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä, sillä lintukantojen kehittyminen kertoo vain osatotuuden luonnon monimuotoisuuden tilasta. Hyvin tunnettujen lajien kantojen kehityksen lisäksi indikaattoreina käytettiin myös epäsuoria mittareita, kuten vanhojen puiden osuutta metsässä tai klorofyllin määrää vesistöissä.
Luonnon monimuotoisuuden kehityksen mittaamiseksi eri maiden ja maanosien mittakaavassa on alettu kehittää menetelmiä vasta viime vuosina. Yksi NordBio2010 -hankkeen tärkeimmistä saavutuksista on pohjoismaisen tutkimusyhteistyön tiivistyminen sekä eri maiden tutkimuskäytäntöjen vertailu. Biodiversiteettiseurantaa tulee jatkossa aktiivisesti koordinoida, jotta päätöksenteon pohjaksi saadaan vertailukelpoista tietoa kaikista Pohjoismaista.
Tutkija Ari-Pekka Auvinen, Suomen ympäristökeskus,
puh. 0400 148 712, [email protected]
Projektipäällikkö Bo Normander, National Environmental Research Institute, puh. +45 2087 1933, [email protected]
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1