Jari Ilmonen. Kuva: Mia Pitkäsilta |
Lähteikköjen eliölajisto on huonosti tunnettu niin Suomessa kuin koko Fennoskandiassa. Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Jari Ilmonen on väitöskirjatyössään tutkinut lähteikköjen monimuotoista elämää. Lähteiköissä elää juuri niihin sopeutuneita pohjaeläin- ja sammallajeja joita ei muualla tavata. Lähteikköjen häviämisen myötä lajeista on tullut uhanalaisia.
Kansankielellä lähde mielletään yleensä pienialaisena, kasvittomana altaana tai kaivona. Lähteiköt muodostavat kuitenkin usein monimuotoisia elinympäristömosaiikkeja, missä eliöiden elinolosuhteet vaihtelevat virtaavasta lähdepurosta seisovavetiseen lähdealtaaseen sekä kosteisiin tihkupintoihin.
Jari Ilmonen selvitti torstaina 16.4. tarkastettavassa väitöskirjassaan "Lähteikköjen pohjaeläin- ja sammalyhteisöt: monimuotoisuus, alueellinen vaihtelu ja suojelu" lähteikköjen pohjaeläinten ja sammalten yhteisörakenteen vaihtelua. Lisäksi Ilmonen tutki lähteiden vaikutusta keidassuoyhdistelmän suolaikkujen vaaksiaisyhteisöihin sekä sitä, mitkä lähteikön ympäristötekijät vaikuttavat uhanalaisen vesiperhoslajin esiintymiseen. Hän myös selvitti voiko kyseisen vesiperhoslajin esiintymistä käyttää lähteikön suojeluarvoa ennustavana tekijänä.
Eri puolilla Suomea lähteikköjen määrä on vähentynyt, ja ne on luontotyyppinä arvioitu uhanalaiseksi. Lähteikköjen erityispiirre on purkautuvan veden tasainen lämpötila ympäri vuoden. Osaltaan sen vuoksi lähteiköissä elää runsaasti juuri niihin erikoistuneita lajeja, jotka ovat lähteikköjen häviämisen myötä uhanalaistuneet.
Vaikka lähteiköt ovat usein melko pienialaisia, niin lähdepurossa ja
-altaassa sekä tihkupinnalla elää erilaisia pohjaeläinyhteisöjä samassa
lähteikössä. Lähdealtaassa elää järvilajistoa, muun muassa karuille
järvisyvänteille tunnusomaisia surviaissääskilajeja. Lähdepurossa elää
virtavesioloihin sopeutuneita lajeja, kuten ravintonsa virrasta
suodattavia mäkäräntoukkia tai paljailta kiviltä levää laiduntavia
päivänkorentotoukkia. Yleensä tihkupintojen kasvi- ja eläinlajisto on
rikkain, ja moni uhanalainen lähteikkölaji elää juuri tihkupinnoilla,
maa- ja vesielinympäristön rajavyöhykkeessä. Myös soilla
lähdevaikutteisissa suokuvioissa elää omaleimainen ja muuta suoluontoa
monipuolisempi vaaksiaisyhteisö.
Suomessa lähteikköjen pohjaeläin- ja sammalyhteisöt muuttuvat vähitellen etelästä pohjoiseen ympäristöolojen ja lajien leviämishistorian johdosta. Pohjaeläinyhteisöjen rakenne on riippuvainen lähteikön rakenteellisista ominaispiirteistä, kun sammalyhteisöt vaihtelevat vesikemian, etenkin kalkkivaikutuksen mukaan. Tällöin esimerkiksi pohjaeläinyhteisön edustavuutta ja monimuotoisuutta ei voi ennustaa sammalten perusteella.
Väitöskirjatutkimus oli osa ympäristöministeriön rahoittamaa Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaa (PUTTE 2003─2007).
Vanhempi tutkija Jari Ilmonen, Suomen ympäristökeskus,
puh. 040 585 5350, [email protected]
Tiedottaja Riku Lumiaro, Suomen ympäristökeskus, puh. 040 509 8654, [email protected]
Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön
Jari Immonen. Kuva: Mia Pitkäsilta (jpg, 3557 kb)
Huhtaluoman lähteikkö korvessa Lauhanvuoren kansallispuistossa. Kuva: Jari Ilmonen (jpg, 1134 kb)
Lähdepuro rajautuu jyrlkästi ympäröivään rämeeseen Kärkikeitaalla Lauhanvuoren kansallispuistossa. Kuva: Jari Ilmonen (jpg, 630 kb)
Lähteiköstä aikuistuvia hyönteisiä keräävä Malaise-pyydys Tsarmitunturin erämaa-alueella Inarissa. Kuva: Jari Ilmonen (jpg, 643 kb)
Näytteenottoa tunturialueen lähteiköstä Utsjoella. Kuva: Jukka Salmela (jpg, 1400 kb)
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1