Suomen luonnonsuojeluliitto muistuttaa, että soidensuojelua tarvitaan juuri nyt torjumaan ilmastonmuutosta. Luonnontilaisena säilyvä suo on pysyvä hiilinielu.
Luonnontilainen suo tasaa tulvia ja suodattaa vedet puhtaiksi. Suojelu turvaa uhanalaisten suoekosysteemien sekä soilla elävien eläinten ja kasvien tulevaisuuden. Kauniit suoympäristöt ovat haluttuja retki- ja marjapaikkoja sekä riistamaita. Soiden suojelu torjuu myös ilmastonmuutosta.
Suot ja turvemaat kattavat lähes kolmanneksen Suomen maapinta-alasta. Ne ovat Suomen tärkein hiilivarasto, johon on varastoitunut noin 5,5 miljardia tonnia hiiltä. Määrä on huomattavasti suurempi kuin metsien tai minkään muun elinympäristön sitoma määrä.
- Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on erittäin tärkeää, että hiilivarastoista ei pääse hiiltä ilmaan. Hiilen sidonnan on annettava jatkua Etelä-Suomen viimeisillä luonnontilaisilla soilla myös tulevaisuudessa, Luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava sanoo.
Hiili on kertynyt soidemme turpeeseen noin yhden millimetrin vuosivauhdilla viimeisen 5000–10000 vuoden ajan. Joka vuosi luonnontilainen suo sitoo keskimäärin 150-350 kg hiiltä hehtaaria kohden.
- Soiden tuhoaminen polttamalla tai ojittamalla on tietoista ilmaston pilaamista. Haluaako hallituksemme sitä todella?, Sulkava kysyy. Ensin hallitus laski turpeen veroa ja hyllytti perään soidensuojeluohjelman kokoomuksen ympäristöpoliittisten vaalilupausten vastaisesti.
Luonnonsuojeluliiton mielestä on ihmeellistä, että ympäristöministeri asettuu tulpaksi soidensuojelun sujuvuudelle. Juuri kun maanomistajien kuulemisen piti käynnistyä, pisti kokoomusministeri Sanni Grahn-Laasonen hyvin sujuneen valmistelun jäihin.
Maanomistajien kuuleminen on demokraattiseen ohjelmavalmisteluun kuuluva vaihe. Kuulemisessa maanomistajilta kysytään näkemyksiä ehdotetuista suojelukohteista ja niihin liittyvistä näkökohdista.
Näkökannat otetaan jatkovalmistelussa huomioon ja kohteiden toteutuksesta neuvotellaan. Maanomistajia tiedotettiin asiasta jo ennen maastoselvityksiä ja heidän palautteensa oli pääosin myönteistä tai tiedustelevaa.
- Koko ajan tavoitteena on vapaaehtoisen suojelun toteutuminen. Kenen etu on, että todellista tietoa soidensuojelun kannatuksesta ei edes kysytä?, Sulkava kysyy.
Julkisessa keskustelussa on viime päivinä korostettu tarkoitushakuisesti pakkosuojelun mahdollisuutta. Se tulisi todellisuudessa eteen vain niissä tapauksissa, joissa neuvottelu esimerkiksi korvaushinnasta ei johda tulokseen ja suokohde on kuitenkin valtakunnallisesti merkittävä. Silloinkin maanomistaja saa alueesta täyden korvauksen.
Ministerin nyt esille nostama täysin vapaaehtoinen suojelu johtaisi koordinoimattomuuteen ja satunnaisuuteen. Tällöin saman suojeluvaikutuksen saamiseen tarvittaisiin moninkertainen määrä soita ja ohjelman kustannustehokkuus menetettäisiin. Koordinoimattomuus lisäisi myös hallintokuluja.
Esimerkiksi vapaaehtoisuuteen perustuvassa metsiensuojelussa piti alun perin saavuttaa 96 000 hehtaarin tavoite vuoteen 2016 mennessä, mutta hitaan etenemisen vuoksi aikataulua pidennettiin ensin vuoteen 2020 ja tämän vuoden kesäkuussa tavoite siirrettiin peräti vuoteen 2025.
Soidensuojeluohjelman on määrä valmistua vuoden 2014 loppuun mennessä ja toteutuksen alkaa ensi vuonna. Soiden kuivatuksen ja turpeenlouhinnan vuoksi jo yli puolet Suomen alkuperäisestä suoalasta on menettänyt luonnontilansa.
Etelä- ja Keski-Suomessa on ojitettu paikoin yli 80 % soista. Tämän seurauksena lähes kaikki Etelä-Suomen suotyypit ovat uhanalaisia ja soiden eliölajisto on hätää kärsimässä.
Lisätiedot:
Risto Sulkava, Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja, puh: 050 560 2113
Virpi Sahi, Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija, puh: 050 308 2457
Katso myös: http://www.sll.fi/ajankohtaista/blogi/suomen-ilmastopolitiikka-ojasta-turvesuohon
Suomen luonnonsuojeluliitto on maan suurin ympäristönsuojelun kansalaisjärjestö.
---
Laura Rantanen, tiedottaja
Suomen luonnonsuojeluliitto
[email protected], www.sll.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1