Kadonneeksi luultu virustyyppi löytyi ikääntyvien B-soluista

Parvorokkoviruksen perimä jää lapsuudenaikaisen tartunnan jälkeen kehoomme elinikäisesti. Viruksen DNA:ta voidaan löytää pieniä määriä kaikista elimistön kiinteistä kudostyypeistä. Suomalaistutkijat osoittivat nielurisojen B-lymfosyytit virusperimän pitkäaikaisiksi kantajiksi ja löysivät ikääntyviltä henkilöiltä yli 40 vuotta sitten kierrosta poistunutta virustyyppiä, mikä osoitti vuosikymmenien kantajuuden ja samalla kyseisen solutyypin pitkäikäisyyden.

Hankittu immuniteetti perustuu elimistön kykyyn muistaa aiemmin kohtaamiaan taudin-aiheuttajia, minkä on ajateltu perustuvan lymfosyyttien pitkäikäisyyteen. Rokotteiden tuoma elinikäinen suoja patogeenejä vastaan on epäsuora osoitus kyseisten muistisolujen elinkaaresta, vaikka solujen todellista elinikää onkin ollut vaikea määrittää. Kierrosta hävinneen virusaineksen löytyminen B-solujen sisältä on suora osoitus näiden solujen pitkäikäisyydestä, ja tämän perusteella solujen eliniän voidaan arvioida olevan vähintään 40–60 vuotta.

Parvoviruksen DNA:n pysyvyyden kliininen merkitys on epäselvä. Kirjallisuudessa on esitetty yhteyksiä muun muassa eräisiin sydän- ja autoimmuunitauteihin, mutta ilmiön yleisyys oireettomillakin henkilöillä vaikeuttaa päätelmien tekemistä. Viruksen säilymismekanismin ja siihen vaikuttavien tekijöiden selvittäminen tarjoaa keinoja ilmiön todellisten syysuhteiden ratkaisemiseksi.

Tutkimus julkaistiin arvostetussa Nature Communications -lehdessä 4.4.2017. Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta mukana oli yliopistonlehtori Maija Vihinen-Ranta ja tutkijatohtori Elina Mäntylä.

Lisätietoja:

• Yliopistonlehtori Maija Vihinen-Ranta, [email protected], +358 40 024 8118
• Tutkijatohtori Elina Mäntylä, [email protected], +358 40 805 3876
• Linkki Artikkeliin: http://www.nature.com/articles/ncomms14930
• Artikkelin tarkemmat tiedot: Extinct type of human parvovirus B19 persists in tonsillar B cells, Lari Pyöriä, Mari Toppinen, Elina Mäntylä, Lea Hedman, Leena-Maija Aaltonen, Maija Vihinen-Ranta, Taru Ilmarinen, Maria Söderlund-Venermo, Klaus Hedman, Maria F. Perdomo, Nature Communications, 4.4.2017