Teuronjärven rannalla sijaitsevan entisen saha-alueen ympäristö- ja terveysriskit sekä kunnostustarve on selvitetty. Tutkimukset osoittavat, että alueella on paikoin runsaasti dioksiineja ja furaaneja. Huippupitoisuuksia on kuitenkin vain pienillä aloilla ja suurimmalla osalla saha-aluetta yhdisteiden pitoisuus jää alle valtioneuvoston asetuksen mukaisen alemman raja-arvon. Alueella olevien loma-asuntojen piha-alueilla ei todettu hälyttävän suuria pitoisuuksia. Rantasedimentissä todettiin lievästi kohonneita pitoisuuksia.
Alueella tehtiin vuosina 2004-2005 maaperä- ja vesitutkimuksia, mutta ne todettiin syksyllä 2008 riittämättömiksi luotettavan terveys- ja ympäristöriskinarvion tekemiseen. Ympäristökeskus teetti alueella loppuvuodesta 2008 maaperä- ja kaivovesitutkimuksia ja alueelta otettiin maanäytteitä kymmenestä eri kohdasta sekä vesinäytteet neljästä kaivosta. Maanäytteistä analysoitiin maaperässä hajoamattomia ja vedessä lähes liukenemattomia dioksiineja ja furaaneja (PCDD/F-yhdisteet) ja kaivovesistä vesiliukoisia, biologisesti hajoavia kloorifenoleja.
Valtaosa eli 90 prosenttia alueen PCDD/F-yhdisteistä on heptakloorifuraaneja, jotka kiinnittyvät maaperään voimakkaammin ja kertyvät siten eliöihin heikommin kuin myrkyllisemmät PCDD/F-kongeneerit. Kloorifenolien pitoisuudet ovat alueella melko pieniä eikä kloorifenoleja ole kulkeutunut kaivojen vesiin.
Altistumislaskelmien mukaan nykyisen maankäytön tilanteessa ihmisten altistuminen maaperään sitoutuneiden PCDD/F-yhdisteille on vähäistä ja pahimmillaankin siedettävää.
Saha-alueen kunnostaminen on kuitenkin tarpeen suhteellisen suuren tausta-altistumisen ja maaperässä todettujen pitoisuushuippujen takia. Kustannustehokkain kunnostusmenetelmä on poistaa massanvaihdolla hyvin suuria pitoisuuksia sisältävät puuperäiset jätteet ja muualla estää ihmisten kosketus pilaantuneeseen maahan. Poistettavaa pilaantunutta maata on arvioitu olevan 3000-4000m3. Alueelle tulisi lisäksi asettaa maaperän kaivurajoituksia. PCDD/F-yhdisteet ovat hyvin pysyviä ja alueelle jätettävät haitta-ainepitoiset maat tulee merkitä alueen kaavaan, jotta nämä osataan ottaa huomioon maankäytön mahdollisesti muuttuessa tai kaivutöissä.
Alueen puhdistamisesta vastuussa olevan tahon selvittäminen on vielä kesken. Nykyisillä omistajilla ei ole minkäänlaista osuutta maaperän pilaamiseen.
Kanta- ja Päijät-Hämeessä on yhteensä noin sata vanhaa sahaa ja kyllästämöä, joista noin 60:llä on todettu selvitystarve ja noin kolmasosalla selvä puhdistustarve. Noin 40 prosenttia sahoista sijaitsee pohjavesialueilla. Vanhojen pilaantuneisuustapausten osalta on tavallista, ettei varsinaista pilaajaa tavoiteta ja kunnostusvastuussa olevan tahon selvittäminen kestää vuosia.
Saha oli toiminnassa vuodesta 1946 noin vuoteen 1980 ja siellä suojattiin sahatavaraa KY5-nimisellä sinistymisenestoaineella. KY5:ttä käytettiin puunsuojauksessa 1930-luvulta lähtien vuoteen 1984, jolloin sen käyttö kiellettiin. Ainetta joutui maahan vuosikymmenien käytön seurauksena. KY5:n tehoaineet tetra- ja pentakloorifenolit sekä dioksiinit ja furaanit (PCDD/F-yhdisteet) uhkaavat ihmisten terveyttä ja ympäristöä, mikäli niille altistuu esimerkiksi ravinnon kautta, juomalla pilaantunutta vettä, syömällä maata tai suoran ihokontaktin kautta. KY5:lle altistuivat aikaisemmin lähinnä sahatyöntekijät, jotka käsittelivät KY5:ttä sekä aineella suojattua puutavaraa pitkiä aikoja. Saha purettiin vuosina 1984-1985. Nykyisin alueella kasvaa metsää ja siellä on lomakiinteistöjä ja yleinen uimaranta.
Erikoissuunnittelija Lulu Riikonen, Hämeen ympäristökeskus, puh. 040 8422 625
Katri Erkamo, Hämeen ympäristökeskus, puh. 040 8422 605
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1