Maa- ja metsätalousministeriö haluaa sallia ahmojen tappamisen poronhoitoalueella. Ministeriö esittää kuluvan talven tappokiintiöksi kahdeksaa yksilöä. WWF vastustaa erittäin uhanalaisen ahman metsästystä, josta näyttää muodostuvan poikkeuksen sijaan pysyvä käytäntö.
Maa- ja metsätalousministeriö päätti kaksi vuotta sitten lopettaa ahman 35 vuotta kestäneen täysrauhoituksen ja sallia sen metsästyksen porovahinkojen vähentämiseksi. Ministeriö myönsi sekä vuosina 2017 että 2018 kiintiön kahdeksalle poikkeusluvalle ahman tappamiseksi ja esittää yhtä suurta kiintiötä myös tälle talvelle.
”Ministeriö haluaa sallia erittäin uhanalaisten ahmojen tappamisen jo kolmantena vuotena peräkkäin. Vaikka kyse on juridisesti poikkeusluvista, on ahmojen tappamisesta muodostumassa pikemminkin vuotuinen sääntö kuin poikkeus”, WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.
Maa- ja metsätalousministeriö perustelee ahman metsästystä sillä, että ”on arvioitavissa lukumäärien moninkertaistuneen viimeksi kuluneiden 15–20 vuoden aikana”.
”Suomen ahmakanta on kasvanut 2000-luvulla pääosin poronhoitoalueen eteläpuolella. Niinpä poronhoitoalueelle esitettävän metsästyksen perusteleminen ahmakannan moninkertaistumisella on harhaanjohtavaa”, Tolvanen sanoo.
Luonnonvarakeskus arvioi koko maan kannaksi noin 270–300 ahmaa. Poronhoitoalueella elää vain noin 120–130 yksilöä.
”Nyt esitettävän metsästyksen ongelmallisuutta lisää se, että ahma on hyvin hitaasti lisääntyvä laji. Se tarkoittaa, että peräkkäisten talvien tappokiintiöiden vaikutus kumuloituu. Lisäksi ahmoja tapetaan myös laittomasti, ja tutkimusten perusteella tiedetään, että vain murto-osa suurpetojen salametsästystapauksista tulee ilmi”, Tolvanen sanoo.
Ahma ei ole turvassa edes luonnonsuojelualueilla
Poikkeuslupia ahman tappamiseen on myönnetty, ja voitaisiin tänäkin talvena myöntää, myös kansallispuistoihin ja Natura 2000 -verkostoon kuuluville luonnonsuojelualueille, joiden suojeluperusteena ahma on.
”On käsittämätöntä ja yleisen oikeustajun vastaista, että erittäin uhanalaista lajia voidaan tappaa Natura-alueilla, joiden suojeluperusteena se on. Käytännössä se tarkoittaa, että alueella suojellaan kyllä ahman elinympäristöjä, mutta ei itse lajia. Aiempina vuosina myönnetyistä luvista on tämän takia valitettu, ja asian oikeuskäsittely on edelleen kesken”, WWF:n oikeudellinen neuvonantaja Raija-Leena Ojanen sanoo.
”Ahmojen tappamista ei pidä mielestämme sallia lainkaan. Mikäli ministeriö päättää kaikesta huolimatta sallia metsästyksen jälleen, luvat pitää vähintään rajata ahman suojelemiseksi perustettujen Natura 2000 -alueiden ulkopuolelle”, Ojanen vaatii.
Ahman ja porotalouden yhteensovittamiseksi on vaihtoehtoja
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan ahmoja pitää tappaa, koska ne aiheuttavat suurpedoista eniten porovahinkoja. Myös WWF:n mielestä on tärkeää, että ahman aiheuttamat tappiot porotaloudelle korvataan oikeudenmukaisesti, mutta erittäin uhanalaisen lajin metsästys ei ole oikea ratkaisu.
”Tärkeintä olisi siirtyä reviiripohjaiseen, ahman onnistuneiden pesintöjen määrän perusteella maksettavaan porovahinkojen korvaamiseen. Ruotsissa näin toimitaan jo. Se on johtanut ahmaan kohdistuneen vainon vähentymiseen ja Ruotsin poronhoitoalueen ahmakannan kasvuun”, ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen sanoo.
Lisätietoja:
ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen, 0400 168 939, [email protected]
oikeudellinen neuvonantaja, Raija-Leena Ojanen, 050 599 0232, [email protected],
WWF:n lausunto ahmakiintiöasetuksesta metsästysvuodelle 2018–2019.
Tilanne on kriittinen. Selkärankaisten villieläinten määrä on romahtanut lähes 60 prosentilla reilun 40 vuoden aikana. Suurin syy siihen on se, että me ihmiset olemme ajattelemattomuuttamme tai ahneuttamme vieneet niiltä elintilan. Käynnissä on ennennäkemätön ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto, joka uhkaa myös taloutta, ruoantuotantoa ja ihmisten terveyttä. wwf.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1