Tunnettu taru susiemosta, joka imetti Romulusta ja Remusta, on vain yksi ilmentymä siitä, kuinka keskeisessä asemassa susi oli antiikin Roomassa. Roomalaiset välttivät susien surmaamista tai vahingoittamista, jos se vain oli mahdollista.
Näin kertoo Mika Rissanen, joka selvitti väitöstutkimuksessaan suden uskonnollista asemaa antiikin Roomassa.
– Susien suojeltu status ei perustunut lakeihin tai valtiollisiin määräyksiin, vaan kyseessä oli epävirallinen, uskonnollinen erityisasema, Rissanen sanoo.
Rooman valtakunnan länsiosista, jossa kulttuuri oli roomalaista ja käyttökielenä latina, ei esimerkiksi tunneta arkeologista tai kirjallista aineistoa sudenmetsästyksestä tai susien käytöstä amfiteattereiden metsästysnäytöksissä.
Valtakunnan kreikankielisestä ja kulttuuriltaan kreikkalaisesta itäosasta vastaavaa suojeltua asemaa ei tunneta. Myös länsiosissa uskonnollinen murros 300-luvulla jaa. näyttää muuttaneen ihmisten suhtautumista suteen.
– Kristinuskon tultua valtiouskonnoksi sutta alettiin metsästää, eikä eläinlajilla enää ollut kunnioitettua ja suojeltua erityisroolia kaupungin perustajan imettäjänä ja roomalaisten esiäitinä, Rissanen sanoo.
Rissasen tutkimus valottaa suden uskonnollisen aseman ohella suden roolia roomalaisten arkielämässä ja -käytännöissä.
– Tutkimuksessani ilmeni muun muassa se, että roomalaiset tulkitsivat kaupunkialueilla näkemänsä sudet valtiollisiksi enteiksi, jumalten kansalle lähettämiksi tiedonannoiksi. Susi oli ainoa nisäkäs, jolla oli antiikin Roomassa merkitystä enne-eläimenä, Rissanen kertoo.
Yksi Rooman merkittävimmistä juhlapäivistä oli vuosittain 15. helmikuuta vietetty Lupercalia. Silloin susimaiset luperci-papit suorittivat puhdistusrituaalin samassa luolassa, jossa susiemon uskottiin imettäneen Romulusta ja Remusta.
Suden uskonnollinen erityisasema ei kuitenkaan rajoittunut antiikin Italiassa pelkästään roomalaisiin.
– Myös Rooman pohjoispuolella eläneillä faliskeilla oli oma susipapistonsa nimeltään Hirpi Sorani. Etruskeiltakin tunnetaan viitteitä vastaavan kaltaisesta rituaalista, jossa susipapisto oli yhteydessä kuolleisiin esi-isiin, Rissanen sanoo.
Tutkimus pystyikin tuomaan uutta, vertailevaa tietoa Rooman ja suden yhteyden taustoista. Rissanen esittää tutkimuksessaan, että kolmen naapurikansan parissa tunnettujen suteen liittyvien uskonnollisten arvostusten taustalla voisi olla Keski-Italiassa, Tiberin laakson alueella, esihistoriallisena aikana harjoitettu suden palvonta.
Roomalaisajan perintö näyttäisi yhä vaikuttavan asenteisiin myös nyky-Italiassa:
– Italia on Suomen kokoinen, ja siellä on susia lähes kymmenen kertaa enemmän kuin Suomessa. Silti sutta ei vainota kuten Pohjois-Euroopassa, Rissanen huomauttaa.
Filosofian lisensiaatti Mika Rissasen latinan kielen väitöskirjan "Suden uskonnollinen asema antiikin Roomassa" tarkastustilaisuus pidetään 5.6.2018 klo 12–15 salissa C2. Vastaväittäjänä professori Mika Kajava (Helsingin yliopisto) ja kustoksena lehtori Raija Vainio (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.
Lisätiedot:
Mika Rissanen
[email protected]
050 591 4250
Tiedottaja Sari Laapotti
[email protected]
040 805 3575
Mika Rissanen (synt. 1978, Nurmes) kirjoitti ylioppilaaksi Valtimon lukiosta 1996. Hän valmistui Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi 2002 ja filosofian lisensiaatiksi 2006. Rissanen työskentelee historian, yhteiskuntaopin ja latinan opettajana Kouvolan Yhteislyseossa.
Rissanen on myös tuottelias ja palkittu tietokirjailija. Rinnakkain väitöskirjansa kanssa hän on kirjoittanut yleistajuisen tietoteoksen "Rooma, suden kaupunki" (Atena 2018), joka suden uskonnollisen aseman ohella valottaa suden merkitystä antiikin Rooman taiteessa, arkielämässä, kirjallisuudessa ja uskomuksissa. Vaikka suden ja Rooman yhteys onkin tunnettu kautta länsimaisen kulttuuripiirin, ei aiheesta aiemmin ole julkaistu kokonaisesitystä millään kielellä. Rissasen aiempia tietokirjoja on palkittu mm. Finlandia- ja Vuoden urheilukirja -palkinnoilla sekä käännetty kahdeksalle kielelle.
Julkaisutiedot
Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 341, 82 s., Jyväskylä 2018, ISSN 1459-4323; 341 (nid.), ISSN 1459-4331; 341 (pdf), ISBN 978-951-39-7426-8 (nid.), ISBN 978-951-39-7427-5 (pdf). Linkki väitöskirjan pdf-versioon: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7427-5
Kirjaa myyvät yliopistokauppa Soppi (040 805 3825 [email protected]) ja yliopiston verkkokauppa (https://kirjasto.jyu.fi/kauppa#b_start=0).
Jyväskylän keskustassa sijaitsevan yliopiston kauniilla puistokampuksella sykkii monitieteinen ja moderni tiedeyliopisto – ihmisläheinen ja dynaaminen yhteisö, jonka 2500 asiantuntijaa ja 15000 opiskelijaa etsivät ja löytävät vastauksia huomisen kysymyksiin. Jyväskylän yliopisto on ollut tulevaisuuden palveluksessa jo vuodesta 1863, jolloin suomenkielinen opettajankoulutus sai alkunsa täältä. Voimanlähteenämme on moniarvoinen vuoropuhelu tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnan välillä. Vaalimme tutkimuksen ja koulutuksen tasapainoa sekä ajattelun avoimuutta – sytytämme taidon, tiedon ja intohimon elää viisaasti ihmiskunnan parhaaksi.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1