Ensimmäiset maajoukkue-edustukset ovat kolmen viikon päästä Rukan maailmancupissa. Sitä ennen kisoja ja näytönpaikkoja on kuitenkin niin kisakauden avaavassa Vuokatin Suomen Cupissa kuin Oloksen Tykkikisoissa ja Suomen Cup –kilpailusarjan Rovaniemen osakilpailussakin.
Uusien valmentajien myötä valmennuskulttuuri on muuttunut. ”Kehitystä on tapahtunut, on mielenkiintoista nähdä, kuinka näkyy tuloksissa. Ruka on kaikkein tärkein tässä alkukaudella, kun meillä on muutamaa viime vuotta enemmän paikkoja kansalliseen ryhmään. Meillä on iso ryhmä myös maajoukkueen takana ja Ruka on heille hyvä paikka tehdä tulosta. Maajoukkueen osalta joulukuun koko kiertue on sellainen, missä katsotaan taso, jossa ollaan menossa”, päävalmentaja Reijo Jylhä kommentoi maajoukkueen lehdistötilaisuudessa Vuokatissa.
”Viime kausi meni mukavasti ja aina sitä haluaa pyrkiä parempaan”, kertoo viime vuonna maailmancupin kokonaiscupissa viidenneksi ja normaalimatkoissa kolmanneksi sijoittunut Kerttu Niskanen, jolla oli olympialaisistakin tuliaisina pari hopeista mitalia: ”Ois se kiva olla kärkisijoilla tälläkin kaudella maailmancupin kokonaistilastoissa, mutta katsotaan, miten kausi lähtee käyntiin. Tavoitteet on luonnollisesti Falunissa ja mitali mielessä minä niihin kisoihin lähden, niin viestit kuin henkilökohtaisetkin kiinnostaa. Perustekeminen on hyvällä tasolla ollut koko ajan, mutta aina vuosi vuodelta on pystytty määriä nostamaan, tänä vuonna on ehkä aavistus enemmän tehty ylävartalovoimaa. Olen pysynyt terveenä ja saanut treenattua hyvin, niin luottavaisena lähden kauteen.”
Riikka Sarasoja-Lilja lähtee tulevaan arvokisakauteen aiempaa rennompana: ”Olen nyt hyvin erilaisilla fiiliksillä kuin normaalisti ennen kautta. Viime kausi oli niin huono kausi kokonaisuudessaan, vaikka hyviäkin kisoja oli, että lähtökohta tähän harjoituskauteen oli ihan erilainen. Olen harjoitellut kieli keskellä suuta ja ehkä vähän joutunut takamatkalta kirimään muita kiinni. Odotan innolla, että pääsen ladulle kokeilemaan muita vastaan, kun omasta kunnosta ei ole varmuutta. Tavallaan kuitenkin on rennompi fiilis lähteä kauteen, kun ei ole niitä paineita ja älytöntä yritystä, mitä olympiatalvena oli. Ehkä se poistaa paineita, kun on kunnolla ryssinyt, niin ei enää pelkää epäonnistumista, kun sille ei mitään voi. Kaikkeni mä kuitenkin olen taas tehnyt, että suksi tällä kaudella kulkisi.”
Suomen Cupin Vuokatin viikonloppuun katsojan ominaisuudessa osallistuva Matti Heikkinen aloittaa kilpailemisen vasta terveyden salliessa: ”Mulla on ollut flunssaa ja oireet on pitkittyneet. Olo ei ole täysin tasapainoinen eikä niin hyvä, jotta kannattaisi kisakautta vielä potkaista käyntiin. Lykätään kauden aloittamista siihen kunnes olen kunnossa. Kovaa on treenattu ja välillä olen ollut äärimmäisen väsynytkin. Jonkun verran on harjoittelua muutettu: tehoharjoittelua on ollut enemmän ja se on repivämpää. Tietyllä osa-alueella on menty eteenpäin. Kisakausi olisi kyllä kiva aloittaa vielä tämän vuoden puolella, että näkee, kuinka homma on kehittynyt.”
Sami Jauhojärvi lähtee kauteen varovaisesti, sillä miehellä on alla pitkä sairastelujakso: ”Alkukausi pitää kuulostella, että miten lähtee sairastelun jälkeen käyntiin, tilannehan on tällä hetkellä katastrofaalinen kunnon kannalta. Mulla oli ensin ruokamyrkytys puoli viikkoa, sitten perään tuli kolme viikkoa kestävä virusinfektio. Olen ehkä maksimissaan puolet harjoitellut siitä määrästä, mitä ois pitänyt ja senkin hyvin matalalla teholla. Nyt pitää tehdä vielä perusharjoittelua ja poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta, jossa piti tehdä tehoblokki Rukaa ajatellen. Nyt lähdetään hiihtämään paikkaa Rukalle ja pitää päästä kuntoon, että Rukalla pystyisi edes jonkinnäköiseen suoritukseen.”
Vuokatissa miehen tarkoituksena oli hiihtää ainoastaan sunnuntain viesti, mutta kilpailusarjan uuden nimikumppanin myötä palkintorahoihin tuli korotus. ”Harkitsen vielä yön yli, starttaanko mä huomenna, kun tää Suomen Cup on ollut ainoa, mistä mulle viime vuosina on tullut palkintorahoja ja nyt ne meni niitä nostamaan”, Jauhojärvi vitsailee.
Viime kaudella kansainvälisen läpimurron tehnyt Iivo Niskanen ei ota menestyspaineita. ”Odotukset on varmaan kaikilla kovemmat, mutta itse olen asettanut tavoitteet korkealle ja niiden mukaan menen. Mutta mitä niistä paineita ottamaan”, olympiavoittaja nauraa: ” Kovimmat paineet oon aina luonut itse, joten ulkopuolinen paine ei ole mitään. Ehkä nyt on kaikenlaista muuta, urheilun ulkopuolista ollut enemmän, joka on vaatinut opettelua. Tilanne oli aika nollissa ennen viime kautta, mutta toki se kiinnostaa enemmän kun on pärjäävä kaveri. Mukavilla mielin lähden kauteen. Oon kerrankin saanut treenattua itseni väsyksiin, kun yleensä olen ensin sairastunut. Katsomaan milloin tuo kunto pulpahtaa kunnolla pintaan.”
Mona-Liisa Malvalehto ja Ville Nousiainen lähtevät tulevaan kauteen paitsi uuden maajoukkuevalmennuksen myös uuden henkilökohtaisen valmentajan opein. Maajoukkueen entinen sprinttivalmentaja Niclas Grön luotsaa kaksikkoa eteenpäin, kun aiemmin vastuu on pysynyt perheen sisällä. ”On selvästi rennompi fiilis lähteä kauteen. Ei ole enää niin suurta painetta ja vastuu itsellä kaikesta tekemisestä, kun Niclakselta tulee suunnitelma. Toki me sitä yhdessä käydään läpi, mutta päävastuu ohjelmasta on valmentajalla”, Nousiainen kertoo.
Malvalehto on kesäkuun jälkeen pysynyt terveenä: ”Juhannuksesta saakka olen saanut tehdä melko lailla suunnitelmien mukaan. Perinteisen sprintti on päämatka Falunissa, mutta olisihan se henkisesti mukavinta ja osoitus kehityksestä, jos pystyy koko kauden hiihtämään hyvällä tasolla. Kuitenkin niin, että ne huippuhiihdot olisi sitten helmikuussa. Kisa, viikko ja kuukausi kerrallaan tässä kuitenkin mennään. Turha tehdä liian pitkiä suunnitelmia ja niitä sitten väkisin toteuttaa. Parempi elää lyhyemmissä pätkissä ja fiiliksen mukaan. Kaikki perinteisen sprinttikisat on mulle tärkeitä”.
Nousiainen sairasti alkusyksystä, mutta muuten valmistautuminen tulevaan kauteen on sujunut hyvin. ”Tämä syksy oli poikkeuksellinen, kun oli pelivaraa harjoittelun suunnittelussa, eikä leireille ollut pakko mennä tiettynä päivänä vaan pystyi vähän joustamaan. On pystytty parempaa tulosta tekemään. Minä tykkään treenata kovaa kotona ja leireillä, enkä ole aina ollut valmis korkealle, mutta nyt on saanut menemään leireille vähän muita myöhemminkin, niin on pystynyt säätelemään omaa väsymystään loppusyksystä. En ole nyt niin sippi kauteen lähtiessä. Tavoitteena on hiihtää mahdollisimman lujaa koko kausi ja pitää mieli kirkkaana ja iloisena, niin voi lähteä hyvillä mielin treenaamaan eikä harjoittelu ala kyrsimään.”
Sprintterit ovat panostaneet tasatyöntö- ja ylävartaloharjoitteluun
Maastohiihtomaajoukkueen sprintteistä vastaava Olli Ohtonen aloitti valmennusurakkansa kesällä keskusteluilla, jonka jälkeen treeniohjelma sai lopullisen muotonsa. ”Lähtökohtana oli urheilijoiden ja henkilökohtaisten valmentajien kanssa keskustelut, joissa ylävartalo- ja tasatyöntöharjoittelun kehitys nousi esille jo senkin takia, että keväällä on Falunin kisa. Tuotiin mattohiihtomalli, jonka Kihu on kehittänyt ja me Vuokatissa on oltu siinä mukana. Mattohiihtotestiä on viety läpi kesäkuun leiriltä lähtien. Urheilijat ovat ottaneet sen hyvin omakseen, siinä näkee oman kehittymisen ja samalla se on erittäin hyvä harjoitus nimenomaan sprintin loppukiriä ajatellen. Falunissa on loppuosassa tasatyöntö, mutta myös kaksi vuorohiihtonousua, jossa rytminvaihdokset ovat tärkeitä. Ne ovat loppusuoran lisäksi mahdollisia ratkaisun paikkoja. Jätkien kanssa on kyllä hyvä tehdä töitä, kun joka mies on ammattilainen ja jokaisella on tekemisen taso korkealla.”
Sprinttihiihtäjä Juho Mikkonen kertoo muutoksen näkyvän erityisesti vuorovaikutuksessa: ”Oon tyytyväinen siihen, mitä uusi valmennus ja Olli on tuonut mukanaan. Valmentaja on paremmin ollut tietoinen, mitä urheilijat tekee kotona ja kysynyt, miten halutaan harjoitella. On keskusteltu enemmän ja muutenkin toimittu ryhmänä paremmin, kun on ollut selvät sävelet ja ohjeet. Oon saanut olla terveenä, eikä ole tullut vammoja, niin hyvillä fiiliksillä lähteä. Anssi on meitä koko kesän löylyttänyt, mutta huomenna se loppuu.”
Viime vuonna päätavoite oli Sotshissa ja leireilyssä panostettiin korkean paikan leireihin, tänä vuonna sprintterit olivat kaksi lyhyempää leiriä Vuokatissa normaalimatkan hiihtäjien leireillessä Val Senalesissa. ”Viime vuonna oltiin niin paljon korkealla, ettei voitu toteuttaa niitä tehoja, mitä Grön halusi, kun palautuminen oli hitaampaa, mutta nyt on Ollin kanssa voitu tehdä tehokkaampia leirejä. Huomenna nähdään, mitä on tapahtunut ja olisi hyvä, jos muutama meistä olisi jo Rukalla iskussa. Me tehdään leireillä aina sprinttikisaharjoitus. Vedetään aika-ajot täysillä yksin ja sitten kolme kisastarttia. Joka kerta, kun on Anssin kanssa oltu samalla startissa, niin on otettu vähän kontaktia. Toista pitääkin haastaa. Jokainen luo oman taktiikkansa kisaan, eikä kerro niitä muille. Treenin jälkeen keskustellaan paljon taktiikoista ja analysoidaan tilanteita. Viimeksi haastoin Anssin kahdessa erässä samassa paikassa, mutta ensin sisäkurvissa ja finaalissa ulkokurvissa, ja aiheutin hämmennystä”, Matias Strandvall kertoo.
”Tänä vuonna sprinttiryhmä on tehnyt ryhmänä laatu-teho-treenejä toisiamme vastaan ja siitä on ollut hyötyä. Viime vuonna oli paljon korkeanpaikan leirejä ja tehoharjoittelu jäi vähemmälle. Paljon kisoja kuukauden aikana luvassa, joten pitää olla tarkkana, että pysyy terveenä ja vireystila yllä”, Anssi Pentsinen sanoo ja jatkaa kertomalla, kuinka vireystila pysyy yllä:”Eipä siinä sen kummempia taikakeinoja ole kuin välttää hotellikuolemia ja keskittyy kalustopuoleen. Sieltä on otettavissa enemmän sekunteja ajasta pois kuin treenaamalla, joten siihen keskitytään tässä vaiheessa. Harjoituskausi on mennyt hyvin, enää tulokset puuttuu”.
Sprinttereistä Martti Jylhä jättää huomisen kisan väliin, mutta odottaa innolla, kuinka muutokset harjoittelussa näkyvät kauden kisoissa: ”Ollilta tulee paljon tieteellistä puolta ja vaikka hän ei sprintteri ollutkaan, niin entisenä huippuhiihtäjänä tuntee kuitenkin kilpaurheilijan mielen. Mielenkiintoista nähdä millaiseksi kausi muodostuu, kun kesällä tein kaikki pääharjoitukset tasatyöntäen ja sieltä on kehitystä tullut. Mutta konkretisoituuko se vielä kisoissa tänä vuonna, kun kehitys ei välttämättä tapahdu yhdessä vuodessa. Se on ainoa suurempi muutos ja siihen liittyen on voimaharjoitteluakin tehty vähän eri tavalla: enemmän räjähtävyyttä ja maksimivoimatasoa parantaen. Mulla on lähes joka harjoituksessa ollut voimavalmentaja paikalla, joka on puuttunut sen mukaan, miltä näyttää. Kun on tehty työntöä ja tempausta, niin se on ollut kontrolloitua. Syksyllä oli pientä jalkavaivaa, enkä päässyt juoksemaan, niin olen tullut tähän kauteen vähän eri tavalla kuin aiemmin. Lihakset ovat vähän ottaneet itseensä, kun olen tehnyt paljon enemmän lajinomaista harjoittelua. En starttaa huomenna kisaan, vaikka voisin varmasti hiihtää voitostakin. Halut olisi kyllä kovat, mutta nyt pitää käyttää järkeä. Jos raapaisen sprintin nyt ja kilpailen joka viikonloppu, niin syö varmasti mahdollisuuksia koko kaudelta. Nyt täytyy malttaa kilpailla kunnon kehittymisen kannalta tärkeimmät kisat.”
Haastajaryhmään kuuluvat Toni Ketelä lähtee luottavaisena kauteen: ”Kesä on mennyt hyvin, paremmin on valmistautuminen tähän kauteen kuin viime vuonna. Parempi rytmitys on ollut harjoittelussa ja olen pysynyt terveenä. tasapaino treenaamisen ja levon välillä”.
Seuraa maajoukkuetta:
Twitterissä #xcteamfin
Facebookissa www.facebook.com/skiteamfinland
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1