Liikunnanohjauksen perustutkinto johdatteli Hennan alan moniosaajaksi

Santasport Lapin Urheiluopiston liikunnalliset koulutukset tarjoavat opiskelijalle nopean väylän ammattiin ja alan töihin. Näin kävi myös Henna Kaipaiselle, joka valmistui Santasportilta liikuntaneuvojaksi keväällä 2016. Työkokemusta saman katon alta on ehtinyt kertyä jo pian kuuden vuoden ajan.

Kävelen tammikuisena tiistaiaamuna Rovaniemellä sijaitsevan Santasportin välinevuokraamoon, josta kuuluu iloisella äänensävyllä reipas tervehdys. Nurkan takaa kurkistaa töitään paiskiva Henna Kaipainen essuun pukeutuneena. Suksien voitelutilassa on juuri kärvähtänyt sulake tai ainakin huoneesta leijaileva haju kielii siitä.

Santasportin ja Hennan tiet kohtasivat ensimmäisen kerran 2010-luvun alkupuolella Sodankylässä pidetyillä koulutusmessuilla, jossa hän tapasi silloisen liikunta-alan opettajan Jarkko Komulaisen. Itse Kemijärveltä kotoisin oleva Kaipainen oli pitkään haaveillut jostain liikuntaan liittyvästä opiskelusta ja koulutuksesta, mutta paikkakunnalla ei silloin oikein vielä tiedetty sellaisten paikkojen olemassa olosta.

–Olin ystävyyssuhteiden kautta kuullut jotain Santasportista, mutta Jarkon kanssa käydyn keskustelun myötä asiat ja tulevaisuuden koulutusnäkymät alkoivat selvitä, jonka jälkeen tiesin hakevani liikunnanohjauksen perustutkinnolle.

Kaipainen kuvailee Santasportia työ- ja oppimisympäristönä monipuoliseksi ja kansainväliseksi, jossa pääsee työskentelemään monenlaisten asiakasryhmien parissa ja ennen kaikkea pääsee tekemään. Kysymys nykyisestä työnimikkeestä ja -tehtävistä kerääkin hetken hiljaisuuden.

–Vaikea kysymys. Voidaan kai sanoa, että olen asiakaspalvelija. Hallissa, vuokraamossa, pikkuparkissa, Havukkakodalla, ohjauksissa, jumpissa ja kesäisin seikkailupuisto Huimassa. Käytännössä kaikessa mahdollisessa, Kaipainen luettelee moninaisia työtehtäviään.

Opiskelu liikunta-alalla vastasi hyvin myös nykyistä työnkuvaa. Sopiva määrä teoriaa, suurin oppi liikkumisen ja tekemisen kautta. Vaikka kirjojen vihaajaksi Kaipainen ei itseään uskalla tituleerata, myöntää hän opiskelutyylin sopineen hänelle kuin kompassi suunnistajan kouraan.

–Pidin koulutuksessa siitä, että aina sai mahdollisuuden yrittää ja kokeilla uusia juttuja ilman pelkoa siitä, että rivistä otettaisiin kaveri, jolle homma oli jo ennestään tuttua. Sain koulusta rohkeutta ja uskallusta. Uskallusta myös mokata, sillä niistä oppii kaikista eniten.

Aika osuvasti myös opiskeluaikojen paras muisto liittyy tietyllä tavalla suunnistukseen ja pohjoisen olosuhteissa selviämiseen.

–Kilpisjärven hiihtovaelluksella Hynnisen Jussi opetti, miten suunnistetaan avotunturissa. Hän onnistui loksauttamaan jotenkin täydellisesti yhdellä lauseella opin päähäni, ja siitä on ollut minulle kovasti hyötyä myös koulun jälkeisessä elämässä, sillä olen tehnyt aktiivisesti omatoimisia vaelluksia sen jälkeen.

–Pohjoisessa toteutettava liikunta-alan koulutus sopii mielestäni aktiivisille nuorille sekä erityisesti niille, joilla on asenne kohdallaan. Täällä nimittäin opitaan tekemällä, Kaipainen lausuu päätössanansa.

Olipa kyseessä sulakkeen vaihto, suksien voitelu tai ryhmien ohjaus, Henna sen osaa. Essu takaisin päälle ja hommiin!

Teksti & kuvat: Harri Nykänen