Tiedotteet

Näytä tiedotekategoriat

Etusivu » Tiedotteet » Urheilu ja vapaa-aika » Aivokalvomatoa todettu hirvenvasoissa Lounais-Suomessa

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Aivokalvomatoa todettu hirvenvasoissa Lounais-Suomessa

Tiedote.
Julkaistu: 14.02.2013 klo 10:56
Julkaisija: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tiedottavat:

Aivokalvomatoa (Elaphostrongylus alces) on löydetty Lounais-Suomen saaristossa tutkituista hirvenvasoista. Tieto loisen esiintymisestä Suomessa on uusi, mutta ei yllättävä, koska aivokalvomato on muun muassa Ruotsissa yleinen hirven loinen. Aivokalvomato ei tartu ihmiseen eikä lemmikkieläimiin. Aivokalvomatolöydökset todettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran esiselvityksessä, jossa tutkittiin alustavasti mahdollisia syitä Lounais-Suomen saaristossa jo pitkään jatkuneeseen hirvenvasojen teuraspainon pienentymiseen.

Tutkituista noin 50 hirvenvasasta hieman yli puolella todettiin tartunta. Tartunnat olivat lieviä, sillä aikuisia matoja löytyi yksittäisten vasojen näytteistä vain muutamia. Aivokalvomato on tyypillisesti vasojen loinen. Loinen saattaa vaikuttaa vasan kasvuun, ja se voi jopa aiheuttaa vakavan hermostollisen sairauden. Toisaalta lievä tartunta voi olla oireeton.

Aivokalvomato ei vaikuta hirvenlihan elintarvikekäyttöön. Joskus loisten aiheuttaman ärsytyksen takia on hirven takapään lihaksissa todettu paljain silminkin nähtäviä pieniä tulehduspesäkkeitä, mutta nämä voidaan poistaa ja sen jälkeen käyttää muu liha normaalisti.

Hirven aivokalvomato on sukkulamato, jonka aikuiset yksilöt elävät hirven selkäydintä peittävien kalvojen ympärillä tai takapään lihasten, lähinnä reisilihasten, pinnalla. Aikuiset madot ovat hyvin ohuita ja useita senttimetrejä pitkiä, juuri paljain silmin nähtäviä. Madot tuottavat toukkia, jotka päätyvät verenkierron mukana hirven keuhkoihin, keuhkoputkiin ja sieltä yskösten mukana nieltynä ruoansulatuskanavaan ja edelleen ulosteiden mukana ympäristöön. Loinen tarvitsee väli-isännäkseen etanan tai kotilon. Kun hirvi nielee infektoituneita nilviäisiä kasvien mukana, se saa tartunnan.

Hirvenvasojen teuraspainon pienentymistä Lounais-Suomen saaristossa selvittäneessä tutkimuksessa ensi vaiheen tutkimuskohteiksi valittiin aivokalvomadon esiintyminen sekä hirvien naaraskannan ikärakenne, tiinehtyvyys ja tiinehtymisajankohdat. Tiinehtymisasteeltaan hirvikanta todettiin erittäin hyväksi. Vähäinen ja nuori uroskanta ei siten näyttäisi olevan syynä vasakannan pienikokoisuuteen. Aivokalvomatotartunnan saaneiden yksilöiden keskimääräinen teuraspaino oli hieman pienempi ja alaleuan pituus hieman lyhyempi kuin yksilöiden, joilta matoja tai toukkia ei löytynyt. Erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä.

Syitä vasojen pienikokoisuuteen voi olla useita. Niiden selvittäminen edellyttää lisätutkimusta.

Raportti:
Esiselvitys Lounais-Suomen saariston hirvien aivokalvomadoista ja hedelmällisyydestä
http://www.rktl.fi/julkaisut/j/627.html

Lisätietoja:
tutkija Tuire Nygrén, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, puh. 0295 327 505
tutkimusprofessori Antti Oksanen, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, puh. 0295 304 900

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet och Livsmedelssäkerhetsverket Evira meddelar:

Älgens hjärnhinnemask har konstaterats hos älgkalvar i Sydvästra Finland

Älgens hjärnhinnemask (Elaphostrongylus alces) har påträffats hos älgkalvar som undersökts i Sydvästra Finlands skärgård. Uppgiften om förekomsten av denna parasit i Finland är ny men inte överraskande, eftersom hjärnhinnemask är en vanlig parasit hos älg bland annat i Sverige. Hjärnhinnemasken smittar inte till människa eller sällskapsdjur. Fynden av hjärnhinnemask gjordes i Vilt- och fiskeriforskningsinstitutets (VFFI) och Livsmedelssäkerhetsverket Eviras förutredning som preliminärt utredde möjliga orsaker till den långvariga minskningen av slaktvikten hos älgkalvar i Sydvästra Finlands skärgård.

Något över hälften av de undersökta ca 50 älgkalvarna hade hjärnhinnemask. Smittorna var lindriga eftersom endast några vuxna maskar påträffades i prov från enstaka kalvar. Hjärnhinnemask är typiskt en parasit hos kalvar. Parasiten kan påverka kalvens tillväxt och till och med orsaka en allvarlig neurologisk sjukdom. Å andra sidan kan en lindrig smitta vara symtomfri.

Hjärnhinnemasken påverkar inte användningen av älgkött som livsmedel. Ibland kan man med bara ögat se små infektionshärdar i musklerna i älgens bakre delar, som beror på irritation som masken orsakar. Dessa delar kan dock avlägsnas, varefter älgköttet kan användas på normalt sätt.

Älgens hjärnhinnemask är en rundmask, vars vuxna individer lever omkring de hinnor som omger älgens ryggmärg eller på ytan av musklerna i älgens bakre del, främst på lårmusklerna. De vuxna maskarna är mycket tunna, flera centimeter långa maskar som går nätt och jämnt att se med bara ögat. Maskarna producerar larver som med blodcirkulationen sprids till älgens lungor och luftrör, därifrån de förs med upphostningarna till matsmältningskanalen och vidare med avföringen ut i naturen. Parasiten behöver en snigel eller snäcka som mellanvärd. Älgen smittas med masken då den sväljer infekterade blötdjur med växterna.

Till undersökningsobjekt i det första skedet av undersökningen, som utredde den minskade slaktvikten hos älgkalvar i Sydvästra Finlands skärgård, valdes förekomsten av hjärnhinnemask samt älgkobeståndets åldersstruktur, dräktighet och dräktighetstidpunkter. Älgstammen konstaterades ha en mycket bra dräktighetsgrad. Att beståndet av älgtjurar är fåtaligt och ungt verkar således inte vara orsaken till att kalvarna är småväxta. Den genomsnittliga slaktvikten var något lägre och underkäkens längd något mindre hos individer som smittats av hjärnhinnemask än hos individer hos vilka masken inte påträffades. Skillnaderna var dock inte statistiskt signifikanta.

Det kan finnas flera orsaker till att kalvarna är småväxta. Utredandet av dem förutsätter fortsatta undersökningar.

Rapporten:
Förstudie om hjärnhinnemask och fertilitet hos älgarna i Sydvästra Finlands skärgård
http://www.rktl.fi/sv/julkaisut/j/628.html

Ytterligare information:
Forskare Tuire Nygrén, Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet, tfn 0295 327 505
Forskningsprofessor Antti Oksanen, Livsmedelssäkerhetsverket Evira, tfn 0295 304 900

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tuottaa luotettavaa ja korkealaatuista tietoa luonnonvaroista päättäjille, elinkeinoille, alan ammattilaisille sekä kansalaisille. Lisätietoa: http://www.rktl.fi/,  s-posti: viestinta@rktl.fi

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen puhelinnumerot vaihtuivat 12.2.2013. Uudet numerot ovat muotoa 0295 3xx xxx. Vaihteen uusi numero on 0295 301 000.

 

Julkaisijan muita tiedotteita

Hae kategoriasta

Kategorian julkaisijoita

Kategorian uusimmat

ePressin asiakkaita
Trafi Radisson Blu Tellabs