Tiedotteet

Näytä tiedotekategoriat

Etusivu » Tiedotteet » Työelämä » Välähdyksiä vastuullisesta viestinnästä I Valokynä-blogi, Nina Alivirta

Pilgrim Oy

Välähdyksiä vastuullisesta viestinnästä I Valokynä-blogi, Nina Alivirta

Tiedote.
Julkaistu: 29.01.2014 klo 15:00
Julkaisija: Pilgrim Oy

Harpoin talvisena tiistaina reippain askelin kohti tulevaisuutta. Kiasmassa järjestettiin Yritykset ja biodiversiteetti -seminaari ja mietiskelin sanaa biodiversiteetti koko matkan 20 metrin päähän pysäköidyltä autolta (EcoBoost, kylläkin) pääoville. 

Todella vaikea sana ja varsinkin pakkasessa sen ilmoille saattaminen puhelimessa kollegalle oli ihan tuntuva haaste. Itse asiassa huomasin sen toimivan hyvänä kasvojumppaharjoituksena, ja taidankin soittaa Method Putkistolle ja ehdottaa sesonkivaihtaria taivaansuutelulle ja enkelinsiipikosketukselle. Biodiversiteettiä kun hokee riittävinä toistoina vastatuuleen, niin kyllä ugrilainen poskipää alkaa pian jo hahmottua arjen lyttäämän lampaan naamataulussa.

Tilaisuudessa oli siis kysymys luonnon monimuotoisuuden huomioimisesta yritysten toiminnassa, eikä ainoastaan huomioimisesta vaan hyödyntämisestä. Miten luonnon monimuotoisuutta kunnioittamalla voi tehdä ja voiko tehdä hyvää liiketoimintaa? Kyllä voi, kelkan kääntämällä ja luonnon lait omaan toimintaan sisällyttämällä. Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on myös itseisarvo ja sen säilyttämisen haaste osana muuta liiketoimintaa synnyttää parhaimmillaan cleantech-innovaatioita meille ja vientiin. Saastuttamattomuus on myös hyvää liiketoimintaa, sillä kuormasta koituu kustannuksia.

Itse mietin puheita kuunnellessani, miksi me puhumme biodiversiteetistä, kun voisimme aloittaa planeettaa pelastavan muutoksen todeksitekemisen puhumalla selvää suomea? Biodiversiteetti on selväpäiselle yhtä helppo lausua kuin Rekorderlig humalaiselle. 

Kiasmassa tapasin pitkästä aikaa Niken, joka isännöi tilaisuuden. Sama hirnuminen alkoi välittömästi siitä, mihin se joka kerralla jää. Siinä on yksi ihminen, jonka kanssa olen hohottanut kohti kurkkuani yökaudet - onneksi näitä tällaisia ihmisiä on olemassa, sillä mikään ei vapauta niin kuin nauru. Totesimme molemmat olevamme yhdessä erittäin tyhmiä mitä biodiversiteettiin tulee. Juttu kääntyi saman tien sananmuunnoksiin, joka tietysti oli epäasiallista käytöstä, eikä planeettamme säilynyt sillä hetkellä piirun vertaa ainakaan meidän ansiostamme. 

Mietin silti, että onpa huojentavaa, että ihminen on aina vain jotenkin aika typerä otus, pohjimmiltaan. Oppiva kyllä, mutta kumminkin aina uuden ääressä ja tietämätön. Luojan kiitos siitä saa tietoiskuja säännöllisesti, eikä tarvitse harhakuvitella olevansa yksin umpiossa kaikkien tuhansien kysymystensä kanssa. Moni muu, elleivät peräti kaikki muut, ovat siinä samassa kuutiossa mukana ja lisäksi luulevat, että juuri sinä saatat tietää jostain jotain enemmän. Mikä ei siis koskaan pidä paikkaansa. Kukaan ei oikeastaan tiedä - lepo!

Miksi siis tavan takaa yritämme monimutkaistaa kaikkea? Etäännyttää, ihan erityisesti juuri sanoilla? Miksi puhumme biodiversiteetistä, kun ihan huolettomin mielin voisimme puhua luonnon monimuotoisuudesta? Asiaa on ihmeteltävä varsinkin tässä aiheessa, ja toki monessa muussakin tällä hetkellä ajankohtaisessa aiheessa, missä olennaista on nimenomaan siltojen luominen sanojen kautta. 

Biodiversiteetti vie aiheen kauas. Luonnon monimuotoisuus herättää jo mielikuvia viitasammakoista, ravinteikkaista lettosoista ja vaihtelevasta niittymaisemasta. Pelkillä sanoilla ei muuteta maailmaa mutta sanoilla luodaan kyllä kulttuuria, joka tukee asioiden kehittymistä toivottuun suuntaan.

Monimutkainen kieli voi tarkoittaa pyrkimystä tarkkuuteen. Mutta kun puhutaan maallikoille, kaikille muille kuin erikoisasiantuntijoille ja sellaisille ihmisille, jotka maallikkoudestaan huolimatta tarvitaan talkoisiin, olisi hyvä käyttää selkeää kieltä. Monimutkaisuus ei minusta korosta aiheen tärkeyttäkään, kun lopulta kuitenkin kaikki ovat rooliensa takana ihan ihmisiä vaan ja asiantuntijoillakin saattaa joskus loppua into oman jargoninsa tavaamiseen.

Meidän tärkeitä tehtäviämme tänään on taata yhteisen maailmamme hyvinvointia, joista luonnon monimuotoisuus ja planeetan säilyminen sitä kautta on yksi elintärkeä osa. Jotta pystymme siihen, kaikki ihmiset on saatava samalle sivulle ja siihen tarvitaan selkeää kieltä. 

Jotta emme jää junnaamaan tähän kaikilla sektoreilla tuntuvalle epämukavuusalueelle vaan pääsemme eteenpäin, tarvitsemme ihmisiä, jotka näkevät metsän puilta ja uskaltavat sanoa sen ääneen. Ja puhuvat äänellä, jonka kaikki kuulee.

Luonnon monimuotoisuutta voidaan siis tukea minusta myös sanoilla: selkeällä kielellä. Sitä parhaimmillaan on vastuullinen viestintä, jonka lippua olen kantanut kohta jo viisi vuotta. Pitkä matka, mutta ei ehkä ihan turha. Maailma on aina vaan sanojensa vanki.

Julkaisijan muita tiedotteita

Hae kategoriasta

Kategorian julkaisijoita

Kategorian uusimmat

ePressin asiakkaita
Trafi Radisson Blu Tellabs