Tiedotteet

Näytä tiedotekategoriat

Etusivu » Tiedotteet » Tuotanto » Lahopuun määrä lisääntynyt Etelä-Suomessa

Lahopuun määrä lisääntynyt Etelä-Suomessa

Julkaistu: 31.03.2009 klo 09:10
Julkaisija:

Valtakunnan metsien 10. inventoinnin (VMI10) perusteella Suomen metsissä on kuollutta puuta keskimäärin 5,4 m3/ha. Määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa, missä kuollutta puuta on nyt metsä- ja kitumaalla keskimäärin 3,2 m3/ha, kun määrä 1990-luvun lopussa oli 2,8 m3/ha. Pohjois-Suomessa lahopuuta on keskimäärin 7,6 m3/ha.

Valtakunnan metsien 10. inventoinnin (VMI10) perusteella Suomen metsissä on kuollutta puuta keskimäärin 5,4 m3/ha. Määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa, missä kuollutta puuta on nyt metsä- ja kitumaalla keskimäärin 3,2 m3/ha, kun määrä 1990-luvun lopussa oli 2,8 m3/ha. Pohjois-Suomessa lahopuuta on keskimäärin 7,6 m3/ha.

Lahopuusto on merkittävä metsäluonnon monimuotoisuuden rakennepiirre. Valtakunnan metsien inventointiin (VMI) mittaukset kuolleen puuston määrästä ja laadusta liitettiin vuonna 1996 yhdeksännen inventointikierroksen (VMI9) alkaessa. VMI10:ssä (2004–08) mittauksia jatkettiin. Tuoreessa julkaisussa esitetään vuosien 2004–07 mittausten tulokset. Aineistossa on 10959 koealaa, joista valtaosa oli mukana jo edellisessä inventoinnissa. Lahopuukoeala on 7 metrin säteinen ympyrä, jolta mitataan kaikki läpimitaltaan vähintään 10-senttiset pystyssä tai maassa olevat kuolleet puut.

Kuollutta runkopuuta on metsämaalla keskimäärin 5,7 m3/ha ja metsä- ja kitumaalla 5,4 m3/ha. Kuolleen puuston kokonaistilavuus metsä- ja kitumaalla on 123 miljoonaa m3. Siitä noin 70 % on maassa olevaa, eriasteisesti lahonnutta puuta ja loput vielä pystyssä. Puulajiosuudet ovat jokseenkin samat kuin elävässä puustossa. Etelä-Suomessa lahopuuta on metsä- ja kitumaalla keskimäärin 3,2 m3/ha. Edellisen inventoinnin (1996-2000) tulos oli 2,8 m3/ha (kuva 1). Pohjois-Suomessa kuollutta puustoa on keskimäärin 7,6 m3/ha eli yli kaksinkertaisesti Etelä-Suomeen verrattuna. Määrä on kuitenkin pienempi kuin edellisen inventoinnin (2001–03) tulos 8,3 m3/ha. Pystyssä oleva kuollut puu on lisääntynyt molemmilla alueilla ja maapuukin hieman Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa maapuuta mitattiin nyt vähemmän kuin edellisessä inventoinnissa. Määrä ei ehkä kuitenkaan ole vähentynyt, vaan nyt on jäänyt mittaamatta osa edellisellä kerralla mitatuista lahoimmista maapuista.

Etelä-Suomen puuntuotannon metsämaalla on kuollutta puuta keskimäärin 3,3 m3/ha, kun suojelussa olevalla metsämaalla sitä on 7,6 m3/ha. Pohjois-Suomen puuntuotannon metsämaalla kuollutta puuta on 7,2 m3/ha ja suojelluilla alueilla 20,9 m3/ha. Uudistuskypsissä metsissä näyttäisi olevan puuntuotannon maallakin suhteellisen paljon kuollutta puuta – Etelä-Suomessa 7,5 m3/ha (suojelualueilla 11,6 m3/ha) ja Pohjois-Suomessa 18,4 m3/ha (suojelualueilla 27,6 m3/ha).

Lahopuun määrä vaihtelee metsiköiden kehitysvaiheittain. Kuolleen pystypuun määrä oli puuntuotannon metsämaalla selvästi suurin uudistuskypsissä metsissä, ja uudistusaloilla määrä on hieman suurempi kuin taimikoissa ja kasvatusmetsissä (kuva 2). Kuollutta maapuutakin oli eniten uudistuskypsissä metsissä, mutta uudistusaloilla sitä oli vielä lähes yhtä suuri määrä. Taimikoissa ja kasvatusmetsissä kuollutta maapuuta oli noin puolet uudistuskypsien metsien maapuun määrästä.

Vähintään polttopuuksi käyttökelpoisen kuolleen puun määrästä on inventointiin perustuvia tietoja jo 1930-luvulta alkaen. Mittausmenetelmä on ollut jonkin verran erilainen ennen 1960-lukua ja sen jälkeen, mutta tuloksia voi pitää riittävän vertailukelpoisina. Käyttökelpoista kuollutta puuta oli maamme metsissä ennen sotia ja vielä 1950-luvun alussa lähes 2 m3/ha. Määrä väheni sittemmin, ja 1960–80 -luvuilla käyttökelpoista luonnonpoistumapuuta oli metsissä vain noin 1,5 m3/ha. Myöhemmin käyttökelpoisen kuolleen puun määrä on taas lisääntynyt. VMI9:n tulos vuosituhannen vaihteessa oli 2,0 m3/ha ja viimeisimmän inventoinnin tulos on 2,4 m3/ha.

Valtakunnan metsien inventoinnin lahopuumittaukset sekä perinteiset käyttökelpoisen luonnonpoistumapuuston mittaukset osoittavat, että kuolleen puuston määrä on lisääntynyt viime vuosina. Uudistusaloilla ja taimikoissa tapahtunut, lahon asteeltaan vielä kovan kuolleen puun lisäys lienee uusien metsänhoitosuosituksien vaikutusta. Varttuneemmissakin metsissä lahon asteeltaan kovan kuolleen puun määrä on lisääntynyt. Syynä voivat olla vuoden 2001 jälkeen tapahtuneet myrskytuhot tai uusien metsänhoitosuosituksien soveltaminen niin, että harvennushakkuissa tai yksin puin ei enää korjata kuolleita puita yhtä paljon kuin ennen. Myös metsien lisääntyneet harvennusrästit ovat todennäköisesti aiheuttaneet kuolleen pystypuuston määrän lisääntymistä. Sitä voidaan siten pitää myös metsien hoitamattomuuden merkkinä. Lahopuun lisäämiseen tähtäävien toimien - esim. metsälakikohteiden jättäminen hakkuiden ulkopuolelle ja lahopuun aktiivinen tuottaminen - vaikutus ei ainakaan vielä näy tuloksissa, ei myöskään kantojen korjuu ja tehostettu energiapuun korjuu, jotka saattavat yleistyessään pienentää lahopuun määrää. Kuolleen puuston seuranta jatkuu VMI:n pysyvillä koealoilla.

Kuva 1: Kuolleen pysty- ja maapuuston keskitilavuus Etelä- ja Pohjois-Suomessa metsä- ja kitumaalla.
Kuva 2: Kuolleen pysty- ja maapuuston keskitilavuus puuntuotannon metsämaalla kehitysluokkaryhmittäin Etelä- ja Pohjois-Suomessa.

Lisätietoja:

  • Valtakunnan metsien inventoinnin vastuututkija Kari T. Korhonen, p. 010 211 3030, kari.t.korhonen @ metla.fi
  • Vanhempi tutkija Antti Ihalainen, p. 010 211 2163, antti.ihalainen @ metla.fi
  • Varttunut tutkija Helena Mäkelä, p. 010 211 2158, helena.makela @ metla.fi

Hae kategoriasta

Kategorian julkaisijoita

Kategorian uusimmat

ePressin asiakkaita
Trafi Radisson Blu Tellabs