Digitaalisten teknologioiden käyttötavat vaihtelevat eri elämänvaiheissa. Yksilön ikä ei määritä digitaalista kulutusta siinä määrin kuin on luultu.
Sanna Kuoppamäki tarkasteli sosiologian alan väitöskirjassaan tapoja, joilla ikä ja elämänvaihe ovat yhteydessä digitaaliseen kulutukseen. Tutkimuksen kohteena oli erityisesti vanhempien, noin 50–74-vuotiaiden aikuisten digitaalisten teknologioiden käyttö osana mediaympäristöjä, verkko-ostamista ja asumiseen liittyviä palveluja.
Yksilön kronologinen ikä, eli ikä kalenterivuosissa, ei määritä digitaalista kulutusta kuten aiemmin on totuttu ajattelemaan.
– Mielikuva vanhemmista aikuisista digitaalisesti kömpelönä sukupolvena elää yhä vahvana. Tutkimuksessa ei kuitenkaan saada tukea sille, että yksilön syntymävuosi määrittäisi digitaalista aktiivisuutta kulutusympäristöissä, Kuoppamäki toteaa.
Vaikka digitaalisten teknologioiden käyttö on lisääntynyt kaikissa ikäryhmissä, teknologian käyttötavat eroavat eri elämänvaiheissa. Henkilökohtaiset asenteet ja arvostukset, perhetilanne ja sosiaaliset suhteet sekä laajemmat taloudelliset trendit vaikuttavat digitaalisen kuluttamisen tapoihin.
– Vanhemmat käyttäjät kaipaavat digitaalisilta palveluilta yksilöllisiä ratkaisuja. He osallistuvat sellaisiin digitaalisiin ympäristöihin, jotka sopivat osaksi heidän arvomaailmaansa, henkilökohtaista historiaansa ja kokemusmaailmaansa, Kuoppamäki luonnehtii.
Digitaalinen kulutus on yhteydessä kokonaisvaltaiseen elämänvaiheeseen. Elämänvaiheeseen sisältyy paitsi yksilölliseen elämänkaareen liittyviä tapahtumia ja vaihteluita, myös sosiaalisia ja yhteisöllisiä tekijöitä. Usein teknologian käyttötavat voivat muuttua elämänvaiheiden muutoksen seurauksena.
– Lasten poismuutto kotoa tai eläkkeelle jääminen voivat tuoda mukanaan uudenlaisia tapoja kuluttaa digitaalisesti. Osa haastateltavista kertoi, että vasta eläkeikä mahdollisti aktiivisen osallistumisen digitaalisiin kulutusympäristöihin, Kuoppamäki kertoo.
Elämänvaiheen ymmärtäminen osaksi käyttäjäkeskeistä suunnittelua
Eri elämänvaiheissa yksilöillä on vaihteleva määrä taloudellisia, sosiaalisia tai yksilöllisiä resursseja käytössä. Hyvin toimeentulevilla on enemmän mahdollisuuksia toimia digitaalisissa palveluympäristöissä. Tilanne ei resurssien osalta kuitenkaan välttämättä pysy samana läpi elämän.
– Nuorilla digitaalista aktiivisuutta heikentävät taloudelliset tekijät, kun taas vanhemmilla digitaalisia haasteita voivat aiheuttaa ikääntymisen myötä tapahtuvat sosiaaliset muutokset. Tulevaisuudessa tarvitaan tarkempaa tietoa henkilökohtaisten, sosio-demografisten ja sosio-ekonomisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta, Kuoppamäki täsmentää.
Suomessa ikääntyvän väestön osuus kasvaa ja syntyvyys laskee. Siksi tarvitaan uusia ratkaisuja vanhempien kuluttajien sitouttamiseksi verkkopohjaisiin palveluihin. Käyttäjäkeskeinen ajattelu, eli käyttäjien toiveiden ja tarpeiden ymmärtäminen, on kuitenkin monessa organisaatiossa vielä puutteellista.
– Käyttäjien välisten erojen ymmärtäminen tulisi vakiinnuttaa osaksi digitaalista tuotekehitystä jokaisessa suomalaisessa organisaatiossa, yrityksessä ja yhteisössä. Vain näin luodaan edellytyksiä luoda kansainvälisesti menestyviä tuotteita ja palveluita, Kuoppamäki summaa.
Tutkimuksen aineistona käytettiin kolmea kyselytutkimusta (N=8268, N=322, N=1366) sekä fokusryhmähaastatteluita yhteensä 14 eri ryhmälle, joihin osallistui yli 90 eri-ikäistä kuluttajaa kahdesta ikäryhmästä.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Sanna Kuoppamäen sosiologian väitöskirjan ”The role of age and life course stage in digital consumption” tarkastustilaisuus pidetään 30.11.2018 klo 12–15 salissa S212. Vastaväittäjänä Dr. Mireia Fernández-Ardèvol (Universitat Oberta de Catalunya) ja kustoksena professori Terhi-Anna Wilska (Jyväskylän yliopisto). Väitös on englanninkielinen.
Lisätietoja:
Sanna Kuoppamäki
[email protected]
040 1567 600
Tiedottaja Sari Laapotti
[email protected]
040 805 3575
Sanna Kuoppamäki on kirjoittanut ylioppilaaksi Tampereen klassillisesta lukiosta vuonna 2003. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2009 Tampereen yliopistosta pääaineenaan sosiaalipsykologia. Hän on työskennellyt tutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella vuosina 2009–2012. Hän aloitti väitöskirjan hän Jyväskylän yliopistossa sosiologian oppiaineessa vuonna 2015, jossa hän toimi projektikoordinaattorina TEKES-rahoitteisessa DIGI50+ hankkeessa. Lisäksi hän toimi yliopistonopettajana yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella sekä apurahatutkijana Suomen Kulttuurirahaston apurahalla.
Julkaisutiedot:
Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 36, Jyväskylä 2018, ISSN 2489-9003; 36, ISBN 978-951-39-7608-8 (PDF). Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7608-8
Jyväskylän keskustassa sijaitsevan yliopiston kauniilla puistokampuksella sykkii monitieteinen ja moderni tiedeyliopisto – ihmisläheinen ja dynaaminen yhteisö, jonka 2500 asiantuntijaa ja 15000 opiskelijaa etsivät ja löytävät vastauksia huomisen kysymyksiin. Jyväskylän yliopisto on ollut tulevaisuuden palveluksessa jo vuodesta 1863, jolloin suomenkielinen opettajankoulutus sai alkunsa täältä. Voimanlähteenämme on moniarvoinen vuoropuhelu tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnan välillä. Vaalimme tutkimuksen ja koulutuksen tasapainoa sekä ajattelun avoimuutta – sytytämme taidon, tiedon ja intohimon elää viisaasti ihmiskunnan parhaaksi. www.jyu.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1