Virukset ovat itsenäiseen elämään kykenemättömiä biologisia järjestelmiä, jotka tarvitsevat isäntäsolun proteiineja ja energiantuottoa lisääntyäkseen. Vuoden 2017 Nuori Virologi, filosofian tohtori Moona Huttunen keskittyy tutkimusurallaan kartoittamaan solujen ja virusten välisiä vuorovaikutuksia. Väitöskirjassaan dosentti Varpu Marjomäen ryhmässä Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella Huttunen tutki enterovirus-perheen viruksia. Enterovirusten ryhmään kuuluvat mm. pääasiassa suolistossa lisääntyvät poliovirus, echovirukset ja coxsackievirukset. Nämä virukset aiheuttavat ihmisissä nuhakuumetta, aivokalvotulehdusta, sydänlihastulehdusta, enterorokkoa ja ihottumatauteja. Huolimatta enterovirusten yleisyydestä ja niiden aiheuttamista suurista kustannuksista terveydenhuollossa, ainoastaan poliovirusta vastaan on kyetty kehittämään rokote. Huttusen tutkimustulokset osoittavat, että enterovirukset käyttävät keskenään samanlaista sisäänmenoreittiä ja muodostavat isäntäsoluun uusia kalvorakenteita, jotka ovat tärkeitä näiden virusten infektiomekanismin kannalta. Näitä tietoja voidaan hyödyntää erityisesti tämän ryhmän viruksille kehitettävien antiviraalisten lääkkeiden sekä rokotteiden suunnittelussa.
Jatko-opintojensa jälkeen Huttunen siirtyi tutkimaan vaccinia-viruksen ja isäntäsolujen välisiä vuorovaikutuksia Lontoon University College London –yliopistoon tohtori Jason Mercerin kansainväliseen tutkimusryhmään. Vaccinia kuuluu samaan virusperheeseen isorokkoa aiheuttavan variola-viruksen kanssa. Isorokko on julistettu hävitetyksi maailmasta Maailman terveysjärjestön vaccinia-virukseen perustuvan rokotuskampanjan avulla. Nykyisin vaccinia-virusta käytetään isäntäsolun toiminnan tutkimisen lisäksi muun muassa rokotekehitys- ja syöpähoitotutkimuksissa.
Vaccinia-virus muodostaa isäntäsolussa kahta toisistaan poikkeavaa muotoa: kypsä viruspartikkeli ja kalvollinen virus. Vaikka näiden kahden muodon olemassaolo on tiedetty jo pitkään, tähänastiset tutkimukset ovat keskittyneet kypsän viruspartikkelin tutkimiseen, ja viruksen isäntäsolulle asettamat vaatimukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Hämärän peittoon on jäänyt esimerkiksi solunsisäisen kalvollisen viruksen muodostumisen periaatteet: mistä viruksen ympärille kertyvä kalvomateriaali on peräisin? Tai mitkä soluproteiinit ovat välttämättömiä tälle prosessille? Näihin kysymyksiin Huttunen pyrkii vastaamaan.
Nykylääketieteessä erilaisia viruksia hyödynnetään muun muassa rokotetuotannossa ja syöpähoidoissa. Tämän lisäksi, koska virukset tarvitsevat isäntäsolujen toimintaa lisääntyäkseen, virusten avulla tehtävä solu- ja molekyylibiologinen perustutkimus tuottaa merkittävää tietoa isäntäsolujen toiminnasta. Nykyinen globaali yhteiskunta, lisääntynyt tavaroiden ja ihmisten liikkuminen sekä viime vuosina ilmaantuneet uudet, mahdollisesti erittäin vaaralliset virustaudit ja bioterrorismin uhka nostavat esille virustutkimuksen ja viruslääkkeiden kehityksen ehdottoman tärkeyden.
Tutkimusryhmien kotisivut:
Moona Huttusen CV sekä valokuva saatavissa ([email protected] / [email protected])
Yhteyshenkilöt:
Jyväskylän yliopisto on yksi maamme suosituimmista ja tuloksellisimmista yliopistoista. Painoalamme ovat oppiminen ja opetus, luonnontieteet, kielet ja kulttuuri, liikunta ja informaatioteknologia. Olemme johtava koulutuksen asiantuntija, opettajankouluttaja, aikuiskouluttaja ja koulutusviejä. Akateemiseen yhteisöömme kuuluu 15 000 perus- ja jatko-opiskelijaa 90 maasta, 20 000 aikuisopiskelijaa ja 2 500 työntekijää. Lisätietoja: [email protected] www.jyu.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1