VATT: Satunnaistaminen on aitoa kokeilukulttuuria

Tietoon pohjautuva päätöksenteko jää puolitiehen ilman satunnaiskokeiden laajempaa hyödyntämistä politiikan suunnittelussa, VATT esittää. Satunnaiskoe on luotettava ja mainettaan paljon joustavampi tapa tutkia politiikkatoimien vaikutuksia. Siksi merkittävien, esimerkiksi työllisyyteen ja sosiaaliturvaan liittyvien kokeiluiden kohdalla tulisi aina ensisijaisesti pohtia, voidaanko niihin osallistujat valita arpomalla.

Tunnetuin esimerkki satunnaiskokeesta on käynnissä oleva perustulokokeilu. Mutta satunnaiskoe taipuu moneksi, eikä kokeilun kohde suinkaan tarvitse olla perustulon kaltainen valtava uudistus, VATT:n johtava ekonomisti Kari Hämäläinen ja erikoistutkija Jouko Verho esittävät tuoreessa artikkelissaan. Suomen laadukkaita rekisteriaineistoja hyödyntämällä satunnaiskokeiden toteuttaminen on kustannustehokasta, eikä yhtään pitkäkestoisempaa kuin minkään muunkaan kokeilun.

Satunnaistetut koeasetelmat yleistyvät maailmalla, etenkin Pohjoismaissa. Koeasetelmassa suunnitellun politiikkatoimen kohdejoukko jaetaan kahteen ryhmään siten, että jokaisella on yhtäläinen todennäköisyys päätyä joko koe- tai verrokkiryhmään.

”Satunnaiskokeita on kritisoitu epäeettisyydestä, koska vain koeryhmä pääsee osalliseksi uudesta politiikkatoimesta ja verrokkiryhmä jää sen ulkopuolelle. Mutta nykyisellään viranomaisen subjektiivinen arvio voi ratkaista, kuka pääsee kokeiluun ja kuka ei. Tästä näkökulmasta osallistujien arpominen on varsin eettistä, etenkin jos vaihtoehtona on kaikkien alistaminen vaikutukseltaan epävarmalle politiikalle”, Kari Hämäläinen perustelee.

VATT:n tutkijoiden mukaan Suomessakin satunnaistaminen tulisi ottaa käyttöön yhteiskuntapolitiikan suunnittelun ensisijaisena välineenä silloin, kun sen soveltaminen on mahdollista. Satunnaistamisella voidaan vastata monenlaisiin tutkimuskysymyksiin. Hämäläinen ja Verho antavat artikkelissaan useita esimerkkejä erilaisista tavoista hyödyntää satunnaiskokeita työllisyys- ja koulutuspolitiikan uudistuksissa.

”Suomessa kokeillaan paljon, mutta kokeiluista saataisiin vielä enemmän irti panostamalla kahteen asiaan: kokeilulla on oltava selkeä tavoite – mitä halutaan saada selville? – ja hyvään koeasetelmaan, kuten satunnaistamiseen”, tutkijat toteavat.

Satunnaistaminen kannattaa, sillä satunnaiskoe on verrattain yksinkertainen menetelmä suunnitella kokeilun asetelma sellaiseksi, että politiikkatoimen vaikutus saadaan eroteltua kaikista muista esimerkiksi työllistymistä määrittävistä tekijöistä. 

”Oikein suunniteltu satunnaiskoe kertoo luotettavasti, millaiset ovat politiikan laajentamisen tai supistamisen, tai vaiheittain käyttöön otettavan uudistuksen vaikutukset niihin ihmisiin, joita uudistukset koskevat. Jos sovelluskohteena on vaikka työllisyyspolitiikka, tämä keskustelu on erittäin ajankohtainen Suomessa juuri nyt”, Jouko Verho painottaa.  

VATT:n tutkijat pitävät Suomessa virinnyttä kokeilukulttuuria erittäin myönteisenä asiana. Ruohonjuuritason kokeilevalle kehittämiselle on paikkansa, kun halutaan kartoittaa vaihtoehtoisia tapoja jonkin asian järjestämiselle.

Mutta kun halutaan tietää, miten uudistukset vaikuttavat ihmisiin, tutkijat tarjoavat yhteistyötä tieteellisesti luotettavan tutkimusasetelman rakentamiseksi.

Artikkeli VATT Policy Brief 1-2017: Joko Suomessa koittaisi satunnaiskokeiden aika? on saatavissa embargolla (tiina.heinila@vatt.fi). Artikkeli julkaistaan verkkosivuillamme tiistaina 21.3 klo 7.

Lisätiedot: tiedottaja Tiina Heinilä, 0295 519 405