Opetellessasi uutta kieltä keskityt tietoisesti havaitsemaan eroja äänteiden välillä. Aluksi eroja äänteiden välillä voi olla melkein mahdotonta havaita. Vähitellen kykysi erotella ääniä paranee. Tällaista oppimista kutsutaan kuulonvaraiseksi havainto-oppimiseksi. Siinä hermostoon muodostuu äänteisiin liittyviä uusia muistijälkiä.
Jari Kurkela tutki väitöstyössään kuulonvaraisen muutoksen havaitsemisen hermostollista perustaa ihmisillä ja jyrsijöillä. Hän selvitti myös mahdollisuutta kehittää muutoksen havaitsemista aikuisilla pelkästään passiivisen altistamisen avulla.
Lapsuudessa opitaan havaitsemaan muutoksia äänissä ilman ponnistelua ja tietoista harjoittelua. Äidinkielelle tyypilliset erot tavuissa ja sanoissa omaksutaan ilman varsinaista opetusta. Onkin havaittu, että lapsuudessa hermoston herkkyyskauden aikana uusien muistijälkien muodostumiseen riittää pelkkä toistuva altistuminen.
Perinteisesti on ajateltu, että herkkyyskauden jälkeen vain tietoinen harjoittelu johtaa uusien muistijälkien muodostumiseen.
Tutkimuksessaan Kurkelahavaitsi, että toistuva passiivinen altistuminen vieraan kielen puheäänille usean päivän ajan kehitti sekä ihmisten että rottien kykyä havaita muutoksia. Aivovastemittausten tulokset viittasivat siihen, että uusia muistijälkiä muodostui ennestään vieraisiin puheäänen piirteisiin. Tämän on aikaisemmin oletettu olevan mahdollista vain hermoston kehityksen herkkyyskauden aikana.
Passiivinen altistaminen edistää oppimista
Kurkelan väitöskirjatyön tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa esimerkiksi vieraan kielen tai musiikin opetuksessa. Kenties tulevaisuuden kielikurssit alkavat passiivisella altistuksella vieraan kielen piirteisiin. Oppilaat voisivat vaikkapa kotiaskareiden tai kävelylenkkien ajan ensin kuunnella vieraan kielen puhetta. Näin he olisivat harjoitelleet jo valmiiksi aivojaan ennen luokkahuoneopetuksen alkamista ja olisivat valmiimpia aktiiviseen oppimiseen.
PsM Jari Kurkelan psykologian väitöskirjatyön “Auditory perceptual learning: Evidence from electrophysiological recordings in rodents and humans” tarkastustilaisuus on yliopiston vanhassa juhlasalissa (S212) tiistaina 19.6. klo 12.00. Vastaväittäjänä professori Patricia Michie (University of Newcastle, Australia) ja kustoksena dosentti Piia Astikainen. Väitöstilaisuus on englanninkielinen, lectio on suomenkielinen.
Lisätietoja:
Kurkela kirjoitti ylioppilaaksi Rovaniemen Lyseonpuiston lukiosta 2002. Hän valmistui Lapin yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi, pääaineena johtaminen vuonna 2010 ja psykologian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2013. Väitöskirjatutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia, Suomen Kulttuurirahasto ja Jyväskylän yliopiston psykologian laitos.
Jari Kurkela, puh. +358408054538, [email protected]
tiedottaja Anitta Kananen [email protected], puh. +358 40 805 4142
Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 618, 46 s., Jyväskylä 2018. ISSN 0075-4625, 618; ISBN 978-951-39-7460-2 (PDF); ISBN 978-951-39-7459-6 (nid.) http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7460-2, ISBN 978-951-39-7460-2 (PDF)
Jyväskylän keskustassa sijaitsevan yliopiston kauniilla puistokampuksella sykkii monitieteinen ja moderni tiedeyliopisto – ihmisläheinen ja dynaaminen yhteisö, jonka 2500 asiantuntijaa ja 15000 opiskelijaa etsivät ja löytävät vastauksia huomisen kysymyksiin. Jyväskylän yliopisto on ollut tulevaisuuden palveluksessa jo vuodesta 1863, jolloin suomenkielinen opettajankoulutus sai alkunsa täältä. Voimanlähteenämme on moniarvoinen vuoropuhelu tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnan välillä. Vaalimme tutkimuksen ja koulutuksen tasapainoa sekä ajattelun avoimuutta – sytytämme taidon, tiedon ja intohimon elää viisaasti ihmiskunnan parhaaksi.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1