Väitös 16.6.2018: Mättääkö tiimin vuorovaikutus? – kyse voi olla risteävistä osaamiskäsityksistä

Tehdäänkö sinun työpaikassasi tiimityötä? Jos vastasit kyllä, kuulut enemmistöön. Suomalaisilla työpaikoilla uskotaan porukalla tekemisen voimaan. Tiimityöllä tavoitellaan kekseliäitä ratkaisuja, monipuolisempaa osaamista ja parempaa tulosta. Mutta toteutuvatko nämä tavoitteet?

Tessa Horila tutki viestinnän väitöskirjassaan työelämän tiimien vuorovaikutusosaamisen yhteisyyttä. Vuorovaikutusosaamisella tarkoitetaan tietoja, taitoja ja asenteita, joita ihmiset tarvitsevat keskinäisessä viestinnässään. Horila selvitti, millaisia yhteisiä käsityksiä tiimeissä on vuorovaikutusosaamisesta, miten näitä merkityksiä rakennetaan ja hyödynnetään sekä sitä, miten ne muuttuvat ajan myötä.

– Tiimien vuorovaikutusosaaminen ei selity vain sillä, mitä yksittäiset jäsenet osaavat. Keskeistä on yhteinen ymmärrys siitä, millaista on osaava vuorovaikutus ja mikä on tiimin osaamisen taso, Horila kiteyttää.

Läheiset suhteet eivät välttämättä paranna vuorovaikutusta

Siihen, millaista osaamista pidetään toimivan vuorovaikutuksen kannalta keskeisenä, voi liittyä paljonkin eriäviä käsityksiä. Esimerkiksi pitkäkestoisissa tiimeissä oleellisina pidettiin keskinäisten vuorovaikutussuhteiden kehittämistä ja läheisyyttä. Vastaavasti väliaikaisen projektitiimin jäsenet odottivat vain vähäistä tutustumista.

– Toisiin tutustuminen tiimissä voi edesauttaa esimerkiksi luottamusta, joustavaa työnjakoa sekä johtamisen jakamista. Toisaalta läheiset suhteet voivat aiheuttaa myös haasteita: toisten viestintäkäyttäytymistä saatetaan esimerkiksi tulkita hätäisesti tai virheellisesti, koska ajatellaan, että tunnetaan toinen hyvin. Tuttujen kesken työhön liittyvän ja liittymättömän viestinnän välinen raja voi myös hämärtyä. Esimerkiksi runsas vitsailu ja jutustelu voi aiheuttaa tehottomuuden kokemuksia, Horila kuvailee.

Horila syventyi työssään kahteen tiimien vuorovaikutuksessa keskeiseen ilmiöön, päätöksentekoon ja johtamiseen. Hän havaitsi, että päätöksenteko ja siinä tarvittava vuorovaikutusosaaminen on moniulotteista ja rönsyilevääkin.

– Tutkimani tiimi hyödynsi päätöksenteossaan runsaasti dramatisointia eli erilaisia yhteisiä sanaleikkejä, vitsejä ja tarinoita. Näin rakennettiin merkityksiä tiimistä ja sen päätöksistä. Toisaalta dramatisoinnissa korostuu myös vallan näkökulma: toisilla jäsenillä voi olla toisia enemmän valtaa määritellä yhteisiä merkityksiä ja ohjailla niillä tiimin päätöksentekoa, Horila sanoo.

Yksilönäkökulmasta kohti yhteisyyttä

Yhteisyyden näkökulma tarjoaa työkaluja tiimien vuorovaikutuksen ja toiminnan kehittämiseen. Tiimien kannattaisikin kartoittaa yhdessä, millaisia yhteisiä ja eriäviä käsityksiä niissä on osaavasta vuorovaikutuksesta. Toisten viestintäkäyttäytyminen voidaan tulkita osaamattomaksi, koska odotukset vuorovaikutuksesta eroavat.

– Olemme voineet vaikkapa edellisessä tiimissä tottua tiettyyn malliin siitä, miten päätöksiä tulisi tehdä, millainen johtamisvuorovaikutus on toimivaa tai kuinka asiakeskeistä viestinnän tulisi olla. Nykyisessä tiimissä vastaavat mallit voivatkin merkityksentyä osaamattomuudeksi, Horila valottaa.

Merkityksiä kannattaa myös arvioida kriittisesti ja tarjota jäsenille mahdollisuuksia osallistua niiden haastamiseen, luomiseen ja uudistamiseen. Säännöllinen reflektointi hyödyttää erityisesti pitkäkestoisia tiimejä, joihin voi vakiintua toimimattomia vuorovaikutuskäytänteitä ja odotuksia toisten viestinnästä. Toisaalta esimerkiksi organisaatiomuutokset tai muuttuvat tehtävät ja tavoitteet voivat luoda uudenlaisia osaamistarpeita vuorovaikutukselle.

– Vuorovaikutusosaaminen on yhteisesti neuvoteltava ja ihmisten välisissä suhteissa toteutuva ilmiö. Tämän takia sitä ei ole syytä tutkia ja kehittää vain yksilönäkökulmasta käsin. Tiimeihin liittyviä ilmiöitä tutkitaankin nykyisin myös tiimin tasolle muodostuvina ja yhteisesti ylläpidettävinä, Horila summaa.

Filosofian maisteri Tessa Horilan viestinnän väitöskirjan "Vuorovaikutusosaamisen yhteisyys työelämän tiimeissä" tarkastustilaisuus pidetään 16.6.2018 klo 12–15 salissa S212. Vastaväittäjänä professori Pekka Isotalus (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Maarit Valo (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuus on suomenkielinen.

Lisätiedot:

Tessa Horila
t[email protected]
044 350 2237

Tiedottaja Sari Laapotti
[email protected]
040 805 3575

Tessa Horila kirjoitti ylioppilaaksi Turengin lukiosta vuonna 2008. Hän valmistui filosofian maisteriksi pääaineenaan puheviestintä vuonna 2013 Jyväskylän yliopistosta. Vuosina 2013 ja 2014 Horila työskenteli tohtorikoulutettavana Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa Interpersonal Communication Competence in Virtual Teams (InViTe). Tutkimusta rahoittivat myös Ella ja Georg Ehrnroothin säätiö, Työsuojelurahasto, Suomalainen Konkordia-liitto sekä Jyväskylän yliopisto. Väitöskirjatyön ohella Horila on työskennellyt osa-aikaisesti viestinnän opettajana ja kouluttajana muun muassa Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. Tällä hetkellä Horila työskentelee monitaidefestivaali Jyväskylän Kesän tiedottajana.

Julkaisutiedot:

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Humanities numerona 344., 87 s., Jyväskylä 2018. ISSN 1459-4323 (nid.); 344, ISSN 1495-4331 (pdf); 344) ISBN 978-951-39-7451-0 (nid.) ISBN 978-951-39-7452-7 (pdf). Pysyvä linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7452-7

Kirja on saatavissa Jyväskylän yliopiston kirjaston julkaisuyksiköstä (040 805 3825, [email protected]).