Ratkaisuja huumeidenkäyttäjien ongelmiin tulee pohtia laajemmasta näkökulmasta kuin keskittymällä vain huumeidenkäyttöön. Tämä selviää Diakonia-ammattikorkeakoulun kustantamasta tuoreesta tutkimusjulkaisusta Sumuisten sielujen hyvinvointi – Terveysneuvontapisteiden asiakkaiden hyvinvointi ja palvelujärjestelmään kiinnittyminen.
Sosiaalisen osallisuuden koordinaation (Sokra) levittämässä tutkimusjulkaisussa tarkastellaan terveysneuvontapisteiden asiakkaiden hyvinvointia. Terveysneuvontapisteet palvelevat suonensisäisten huumeiden käyttäjiä. Tutkimuksen näkökulma on tilastollinen, ja tulokset perustuvat 526 asiakkaalta kerättyyn aineistoon seuraavilta paikkakunnilta: Helsinki, Tampere, Kuopio, Oulu, Joensuu, Hameenlinna, Kouvola ja Kotka.
Tutkimuksesta selviää, että neuvontapisteiden asiakkaiden huumeidenkäyttö on usein osa laajempaa ongelmavyyhteä: elämänlaatua heikentävät tekijät kasautuvat. Tämän vuoksi ainoastaan huumeidenkäyttöön keskittyvät viranomaispalvelut eivät välttämättä auta asiakasta niin hyvin kuin olisi tarpeen.
Toisaalta terveysneuvontapisteiden asiakkaat käyttävät varsin laajasti erilaisia palveluita, jolloin viranomaisilla olisi hyvät mahdollisuudet mahdollista auttaa heitä kokonaisvaltaisesti.
– Tarve kokonaisvaltaisemmalle ja tuomitsemattomalle palveluotteelle on aivan ilmeinen. Palvelujen sisältö sekä yksilöiden ja viranomaisten väliset kohtaamiset eivät tällä hetkellä näytä tuottavan toivottua lopputulosta, vaan asiakkaiden keskuudessa elää vahvana epäluottamus viranomaisiin, sanoo tutkija, YTM Kristiina Laitinen Itä-Suomen yliopistosta. Laitinen on yksi julkaisun kirjoittajista.
Terveysneuvontapisteiden asiakkaiden hyvinvointi osoittautui tutkimuksessa huomattavasti muita suomalaisia heikommaksi kaikilla elämänalueilla: yleisessä tyytyväisyydessä elämään, fyysisessä ja henkisessä terveydessä, masennuksessa ja yksinäisyydessä sekä taloudellisessa pärjäämisessä. Erityisesti henkinen terveys ja yksinäisyys nousivat vahvoiksi elämänlaatua rapauttaviksi tekijöiksi.
Toisaalta pienelle osalle asiakkaista käyttö ei tuottanut juurikaan ongelmia. Tällä ryhmällä oli usein työ- tai opiskelupaikka sekä sosiaalinen ympäristö kunnossa.
– Olisi syytä pohtia, miten nämä ihmiset voisivat saada tarvitsemaansa tukea ilman työpaikan menetyksen ja leimaantumisen pelkoa ennen kuin vakavia ongelmia alkaa ilmaantua, Kristiina Laitinen toteaa.
Myös sakotuskäytännöistä ja niiden järkevyydestä olisi syytä käydä laajempaa keskustelua. Tutkimuksessa sakotuksen kohteeksi olivat joutuneet varsinkin nuoret käyttäjät. Toisaalta heiltä löytyi myös paljon halua muuttaa omaa huumeidenkäyttöään. Hoitoon pääsyä sekä hoitoon ohjausta tulisikin monilta osin helpottaa.
Julkaisu on saatavilla open access -muodossa julkaisupalvelu Theseuksessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-282-0.
Julkaisu tehtiin osana Itä-Suomen yliopiston hanketta, jonka Diakonia-ammattikorkeakoulu kustansi.
Kirjoittajat:
Kristiina Laitinen, YTM, apurahatutkija, Itä-Suomen yliopisto
Saara Uhlbäck, YTK, Itä-Suomen yliopisto
Niko Eskelinen, YTM, projekti tutkija, Itä-Suomen yliopisto & Tampereen yliopisto
Juho Saari, YTT, professori, Itä-Suomen yliopisto & Tampereen yliopisto
Yhteystiedot:
Kristiina Laitinen
[email protected]
Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) kouluttaa asiantuntijoita sosiaali-, terveys-, kirkon ja tulkkauksen aloille. Se osallistuu koulutusalojensa alueelliseen, valtakunnalliseen ja kansainväliseen kehittämiseen. Diakin toimipisteet sijaitsevat Helsingissä, Oulussa, Pieksämäellä, Porissa ja Turussa. Diakissa on noin 3 000 opiskelijaa ja noin 250 työntekijää.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1