Tietopaketti kokoaa yhteen sen, mitä jatkuvasta metsänkasvatuksesta tiedetään

Jatkuvan kasvatuksen menetelmiä kehitetään Suomessa voimakkaasti, ja aihetta tutkitaan aktiivisesti. Luonnonvarakeskuksen (Luke) laaja synteesiraportti vastaa tietotarpeeseen jatkuvan metsänkasvatuksen vaikutuksista ja soveltamismahdollisuuksista Suomessa.   

Metsien käyttöön kohdistuu monia, osin ristiriitaisiakin tavoitteita. Metsien tulisi tuottaa raaka-aineita, sitoa hiiltä, turvata luonnon monimuotoisuutta ja sopeutua ilmastonmuutokseen. Tiedon tarve jatkuvan kasvatuksen menetelmistä on suuri.

”Tasaikäismetsätalouteen verrattuna tutkimustietoa jatkuvasta kasvatuksesta on paljon vähemmän, mutta sitä kertyy koko ajan. Kokosimme raporttiin tuoreimman tiedon jatkuvasta kasvatuksesta ja tulevista tutkimustarpeista”, sanoo tutkimuspäällikkö Johanna Routa Lukesta.

Poimintahakkuu soveltuu kuusikoille, männiköt uudistuvat pienaukoissa

Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on metsänhoitoa ilman avohakkuuta, ja se perustuu pääasiassa luontaisen uudistumisen ja olemassa olevan alikasvoksen hyödyntämiseen. Taimettuminen on yksi keskeisimmissä jatkuvan kasvatuksen kestävyyden edellytyksistä pitkällä aikavälillä.

Kivennäismailla poimintahakkuu soveltuu kuusikoille, kun taas männiköt uudistuvat paremmin pienaukoissa ja kaistaleissa. Ojitetut korpikuusikot uudistuvat hyvin pienaukkohakkuun jälkeen. ”Poimintahakkuin käsitellyissä kuusikoissa sekä puuston tilavuudet että tilavuuskasvut ovat keskimäärin alhaisempia kuin tasaikäisissä harvennuskuusikoissa. Sen sijaan pitkän aikavälin puuntuotannollista kestävyyttä ei vielä voida luotettavasti arvioida”, erikoistutkija Saija Huuskonen Lukesta sanoo.

Juurikäävät ovat jatkuvapeitteiselle kasvatukselle merkittävästi suurempi uhka kuin tasaikäiselle metsänkasvatukselle. Tuuli- ja lumituhot sekä kirjanpainajaan liittyvä tuhoriski ovat eri-ikäisissä metsissä todennäköisesti vähäisempiä kuin tasaikäisissä.

Monimuotoisuuden näkökulmasta jatkuva kasvatus luultavasti hyödyttää varjostusta tarvitsevia lajeja, kuten mustikkaa sekä niiden seuralaislajistoa. Myös peitteisyyden jatkuvuutta vaativat lajit, kuten liito-orava tai jotkin epifyyttijäkälät, saattavat hyötyä. Metsien monikäytön näkökulmasta peitteinen maisema hyödyttää metsien virkistys- ja matkailukäyttöä.

Monipuolisuutta käsittelytapoihin

Hakkuun ja metsäkuljetuksen pienempi tuottavuus nostaa poimintahakkuun korjuukustannuksia avohakkuuta korkeammiksi. Tasaikäisen metsän harvennukseen verrattuna poimintahakkuussa poistettavien puiden keskikoko ja samalla hakkuun tuottavuus ovat suurempia, mutta niin on myös metsäkuljetuksen ajanmenekki.

”Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on kannattavaa, kun puuston rakenne kivennäismailla vaihtelee, laskentakorko on korkea, metsikön perustamiskustannukset ovat kalliit ja kasvuolosuhteet heikot”, Saija Huuskonen sanoo. Uudistuminen, puiden alkukehitys ja vallitussa asemassa olevien puiden elpyminen ovat ratkaisevia tekijöitä, kun arvioidaan jatkuvapeitteisen metsikön pitkän aikavälin kehitysennusteita ja talousvaikutuksia.

Metsien käytön moninaisten tavoitteiden täyttämiseksi tarvitaan sekä erilaisia metsiä että niihin soveltuvia monipuolisia käsittelytapoja. ”Löytämällä parhaimmat kohteet kullekin menetelmälle ja yhdistelemällä sopivalla tavalla erilaisia käsittelytapoja tuotetaan enemmän hyvinvointia, tuloja, monimuotoisuutta, hiilensidontaa ja virkistysmahdollisuuksia kuin millään yksittäisellä tavalla.”

Kuva: Puuston kasvuun vaikuttavat tekijät ja niiden erot jatkuvapeitteisesti ja jaksollisesti kasvatettavissa kuusikoissa metsän eri kehitysvaiheissa. Symbolien +/- avulla on vertailtu vaikutuksia kasvatusmenetelmien välillä perustuen tutkimustuloksiin ja tulosten epävarmuuksiin.

Lisää tutkimustietoa tarvitaan

Monista aihealueista tutkimustietoa on vielä hyvin vähän. Esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen geneettisistä vaikutuksista, monista tuhonaiheuttajista, vesistövaikutuksista tai pitkän ajan monimuotoisuusvaikutuksista ei vielä ole tutkimustietoa.

Jatkuva kasvatus edellyttää muutoksia metsäsuunnittelun menetelmille, jotta nykypuusto ja kehitys voidaan luotettavasti kuvata ja ennustaa. ”Ei ole yksiselitteistä vastausta kysymykseen, onko jaksollinen vai jatkuvapeitteinen kasvatus parempi metsien hiilitaloudelle”, Johanna Routa sanoo. Hiilitaseen kannalta puuston kasvu, maaperän hiilen sidonta, hajotustoiminta, erilaiset häiriöt, puutuotteiden elinkaari ja fossiilisten raaka-aineiden korvausvaikutukset voivatkin olla merkittävämpiä kuin valittu metsänkäsittelymenetelmä.

Lisätiedot:

Synteesiraportti: Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus, linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-427-2

Johanna Routa, tutkimuspäällikkö, Luonnonvarakeskus, p. 029 532 5045, [email protected]

Saija Huuskonen, erikoistutkija, Luonnonvarakeskus, p. 029 532 4083, [email protected]