Westerlundin akateeminen ura alkoi Åbo Akademissa, jossa hän toimi vuosina 1977–1982 suunnittelusihteerinä, tutkimusapulaisena ja valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden assistenttina. Vuona 1983 hän sai nimityksen Suomen Akatemian tutkimusassistentin virkaan. Vuosina 1987–1988 hän toimi Åbo Akademin valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden vt. professorina. Westerlund solmi jo varhain tutkimuskontakteja ulkomaille. Hän toimi vuonna 1989 NORDINFO:n tutkijana, 1994–1995 tutkijana Lundin yliopistossa Ruotsissa ja 1995–1996 tutkijana Cambridgen yliopistossa Yhdysvaltain Massachusettsissa. Vuosina 1990–1992 hän toimi valtioneuvoston kansliassa hallintohistoriakomitean tutkijana. Åbo Akademin oikeus- ja hallintohistorian dosentiksi hänet nimitettiin 4.11.1991. Åbo Akademin historian professorin virantäytössä vuonna 2000 Westerlundilla todettiin olevan professorin virkaan tarvittava pätevyys.
Lars Westerlundin arvostus yhtenä maamme kokeneimmista oikeus- ja hallintohistorian tutkijoista näkyi hänen nimityksessään 1.5.1998 valtioneuvoston kansliassa käynnistetyn Suomen sotasurmat 1914–1922-hankkeen projektinjohtajaksi. Tässä tehtävässä hän toimi vuoden 2003 loppuun saakka. Hankkeen yleisesti tunnetuin saavutus oli 39 550 henkilöä käsittänyt Suomen sotasurmat-tietokanta, joka osoitti, että 93 % vuosien 1914–1922 aikana sotaolosuhteissa surmansa saaneista suomalaisista oli kuollut vuonna 1918 sisällissodassa ja sen jälkeen vankileireillä. Sen lisäksi Westerlund toimitti ja kirjoitti hankkeen aineistojen pohjalta kaksi tuolloin vähälle huomiolle jääneisiin erityiskysymyksiin keskittynyttä monografiaa, Norden och krigen i Finland och Baltikum 1917–18 (2004) sekä kolmena niteenä ilmestyneen Venäläissurmat Suomessa 1914–1922 (2004). Samana vuonna ilmestyi myös hankkeen tilastoraportti, joka tukee tärkeällä tavalla hankkeen tietokantaa ja sen aineistojen tulkintaa.
Toinen dosentti Westerlundin vastuulle uskottu tutkimushanke oli valtioneuvoston kanslian vuonna 2004 rahoittama Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939–1955. Siinä tarkasteltiin laajasti sotavankien kuolemia Suomen ylläpitämillä sotavankileireillä sekä sodan aikana toteutettuja ihmisluovutuksia ja siirtoja. Niistä merkittävin oli Saksan ja Suomen välinen sopimus, jonka nojalla kumpikin luovutti lähes 3 000 sotavankia toisilleen. Suomen luovuttamien sotavankien joukossa oli myös 52 juutalaista sotavankia. Tutkimushankkeen toteuttamiseen oli vaikuttanut Simon Wiesenthal-keskuksen johtajan Efraim Zuroffin tasavallan presidentti Haloselle osoittama pyyntö tutkia erityisesti juutalaisluovutuksia.
Sotavankitietokannan lisäksi hanke tuotti parikymmentä monografiatutkimusta, joista monet saivat suurta huomiota myös julkisuudessa. Lars Westerlundin kirjoittamana ja toimittamana ilmestyi peräti kuusitoista monografiaa. Erityisen arvokkaita olivat tutkimukset, jotka kohdistuivat saksalaisten sotilaiden ja venäläisten sotavankien suomalaisten kanssa saamiin lapsiin sekä yksityiskohtaiset selvitykset Saksan vankileireistä Suomessa ja raja-alueilla sekä sodan jälkeen toteutetuista internoinneista.
Kesäkuussa 2018 Westerlund palkattiin suorittamaan valtioneuvoston kanslian Kansallisarkiston tehtäväksi osoittamaa selvitystä suomalaisten Waffen SS-vapaaehtoisten osallistumisesta juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamisiin Puolassa, Ukrainassa ja Venäjällä 1941–1943. Selvityksen on määrä valmistua vuoden 2018 aikana.
Lisätietoja: pääjohtaja Jussi Nuorteva, Kansallisarkisto, 029 533 7001
Professori Lars Westerlund Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa.
Koko: 0,17 MB Tyyppi: jpg Resoluutio: 504x800Professori Lars Westerlund Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa.
Koko: 0,17 MB Tyyppi: jpg Resoluutio: 504x800Kansallisarkisto varmistaa kansalliseen kulttuuriperintöömme kuuluvan tiedon säilymisen ja siirtymisen tulevillekin sukupolville. Ainutlaatuiset aineistomme ovat tutkijoiden ja kaikkien kiinnostuneiden käytössä.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1