Applied Vegetation Science -lehdessä äskettäin julkaistussa tutkimuksessa Suomen ja Venäjän metsätyyppijärjestelmiä verrattiin keskenään. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimus osoitti, että järjestelmien kuvaamissa tyypeissä on paljon samankaltaisuutta niin puuntuotoskyvyn kuin luonnon monimuotoisuuden suhteen. Tietoa voidaan hyödyntää kansainvälisessä yhteistyössä ympäristö- ja metsätieteissä.
Metsien luokitus metsätyyppeihin on jo yli sadan vuoden ajan ollut osa suomalaisen metsänhoidon, metsätalouden suunnittelun ja metsäntutkimuksen perustaa. Luken tuoreessa tutkimuksessa metsätyyppeihin pohjautuvaa kasvupaikkatyyppijärjestelmää vertaillaan vastaavanlaiseen, Venäjällä käytössä olevaan metsien luokitukseen. Järjestelmien vertailu eri näkökulmista tuottaa tietoa paitsi niiden keskinäisestä samankaltaisuudesta, myös kustakin järjestelmästä itsestään.
Tuore julkaisu sisältää myös tiiviin ja ajantasaisen kuvauksen Suomen metsätyyppijärjestelmästä.
– Suomessa käytettävä metsä- ja kasvupaikkatyyppijärjestelmä on meillä erittäin vakiintunut, mutta kansainvälisesti ainutlaatuinen. Järjestelmän kansainväliselle yleisölle suunnattua kuvausta on kaivattu pitkään, kertoo tutkija Tähti Pohjanmies Lukesta.
– Suomalainen kasvupaikkatyyppijärjestelmä kehitettiin alun perin metsätalouden tarpeisiin. Monitavoitteisessa metsänhoidossa on kuitenkin arvokasta tietää, mitä kasvupaikkatyyppi kertoo metsästä sen puuntuotoskyvyn lisäksi, kuvailee Pohjanmies.
Suomalaista ja venäläistä kasvupaikkatyyppijärjestelmää verrattiin puuston tuotoskyvyn, aluskasvillisuuden lajiston ja monimuotoisuuden sekä maaperän viljavuuden suhteen.
Järjestelmistä löytyi selkeitä vastaavuuksia: kasvupaikkatyypit järjestyvät samankaltaisesti ja loogisesti kaikkien tarkasteltujen muuttujien suhteen molemmissa järjestelmissä. Esimerkiksi putkilokasvien monimuotoisuus sekä maan orgaanisen kerroksen hiili- ja typpipitoisuuden suhde vaihtelevat suomalaisten ja venäläisten kasvupaikkatyyppien välillä samankaltaisesti. Toisiaan vastaaviksi oletetut tyypit olivat myös lajistoltaan samankaltaisia. Molemmissa järjestelmissä on esimerkiksi määritelty ns. mustikkatyyppi, ja siihen luokiteltuja metsiä luonnehtivat samankaltaiset kasviyhteisöt molemmissa maissa.
– Suomalaisen ja venäläisen järjestelmän vertailu kuvaa kunkin tyypin selvärajaisuutta, joka on kasvupaikkatyyppiopin lähtökohta. Sekä Suomen että Venäjän Karjalan metsistä löytyy toisaalta eri tyyppien selkeitä edustajia, toisaalta epäselviä rajatapauksia. Tämä on osoitettu aiemmin lajiston koostumuksen ja nyt myös monimuotoisuuden ja maaperän suhteen, kertoo Pohjanmies.
– Tietoa suomalaisten ja venäläisten kasvupaikkatyyppien keskinäisestä vastaavuudesta voidaan hyödyntää sovellettaessa suomalaista metsäosaamista Venäjän puolella ja toisin päin. Metsätyyppi on oleellinen lähtötieto esimerkiksi monissa metsänhoidon suunnittelun työkaluissa ja metsien ekosysteemipalveluiden malleissa, joille on kova kysyntä, sanoo Pohjanmies.
Tutkimus toteutettiin osana suomalais-venäläistä Karelia CBC-ohjelman rahoittamaa ECODIVE-hanketta, ja se perustui laajaan Suomen ja Venäjän Karjalan kattavaan aineistoon aluskasvillisuudesta, maaperästä ja puustosta.
Lisätietoja:
Tutkija Tähti Pohjanmies, Luke, puh. 029 532 2077, [email protected]
Johtava tutkija Päivi Merilä, Luke, puh. 029 532 4061, [email protected]
Luonnonvarakeskus on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1