Suurimman kestävän hakkuumäärän tavoittelu on haitallista metsien monimuotoisuudelle ja muille käyttötavoille. Hakkuiden lisääminen biotalouden vauhdittamiseksi vähentää lahopuun määrää ja indikaattorilajien elinympäristöjä sekä pienenentää metsien hiilivarastoja ja mustikkasatoja. Haittojen pienentämisessä metsänhoitomenetelmien monipuolistaminen ja suunnittelu ovat avainasemassa. Tämä ilmenee Jyväskylän yliopiston bio ja ympäristötieteiden laitoksen uudesta tutkimuksesta.
Suurimman kestävän hakkuupotentiaalin tavoittelu aiheuttaa menetyksiä luonnon monimuotoisuudessa
Tutkimuksessa hakkuutason nostaminen nykytasosta suurimman kestävän hakkuun tasolle vähensi lahopuun määrää vähintään 70 %, indikaattorilajien elinympäristöjen määrää 23 %, hiilivaraston kokoa 12 % ja mustikkasatoa 30 %. Näinhinkin lukuihin pääseminen edellyttää metsien hakkuiden tarkkaa monitavoitteista suunnittelua alueellisella tasolla. Indikaattorilajeina tutkimuksessa oli viisi lintulajia, mm. metso ja pyy, sekä liito-orava.
- Koska metsien käyttöä tällä hetkellä suunnitellaan tilatasolla, hakkuiden lisäys voi todellisuudessa aiheuttaa näitä arvioita suuremmat menetykset, ennustaa tutkija Kyle Eyvindson.
Suunnittelua ja suojelua tarvitaan lisää
Mikäli ei tavoitella suurimman kestävän hakkuun tasoa, voidaan hakkuiden kielteisiä vaikutuksia vähentää metsien käytön aluetason suunnittelulla.
- Metsänhoidon ja kasvatusmenetelmien monipuolistaminen ovat avainasemassa, kertoo tutkija Anna Repo.
Haittojen minimointi edellyttää metsien kiertoajan muutoksia sekä säästöpuiden lisäämistä ja jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen eli eri-ikäisrakenteisen metsänhoidon osuuden kasvattamista . Tulosten mukaan yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on myös kannattavaa merkittävästi lisätä suojeltujen metsien määrää. Hyvän suunnittelun avulla suojelusta saadaan suurin mahdollinen vaikuttavuus mahdollisimman vähäisin kustannuksin.
- Maisematason suunnittelu mahdollistaa siis sekä suuren puuntuotannon että monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen turvaamisen, kiteyttää professori Mikko Mönkkönen.
Keinot metsien käytön eri tavoitteiden yhteensovittamiseen ovat ajankohtaisia, sillä metsien korkean hyödyntämisasteen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tunnistettu metsäalan lähivuosien merkittävimmäksi haasteeksi. Biotalousstrategia ja hallitusohjelma tavoittelevat metsien hakkuiden merkittävää lisäystä. Samaan aikaan Suomi on sitoutunut kansainvälisiin tavoitteisin monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen vuoteen 2020 mennessä ja monimuotoisuudelle suotuisan tilan varmistamiseen 2050 mennessä.
Lisätietoja:
Jyväskylän keskustassa sijaitsevan yliopiston kauniilla puistokampuksella sykkii monitieteinen ja moderni tiedeyliopisto – ihmisläheinen ja dynaaminen yhteisö, jonka 2500 asiantuntijaa ja 15000 opiskelijaa etsivät ja löytävät vastauksia huomisen kysymyksiin. Jyväskylän yliopisto on ollut tulevaisuuden palveluksessa jo vuodesta 1863, jolloin suomenkielinen opettajankoulutus sai alkunsa täältä. Voimanlähteenämme on moniarvoinen vuoropuhelu tutkimuksen, koulutuksen ja yhteiskunnan välillä. Vaalimme tutkimuksen ja koulutuksen tasapainoa sekä ajattelun avoimuutta – sytytämme taidon, tiedon ja intohimon elää viisaasti ihmiskunnan parhaaksi.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1