Ainoastaan Itämeressä esiintyvä merikutuinen harjus on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Muutokset elinympäristöissä ovat johtaneet kantojen romahdukseen. Meriharjus on yhä mahdollista pelastaa, mutta se edellyttää pikaista toimintaa. Lajin pelastamiseksi pitää laatia kattava toimenpideohjelma, jonka perusteella ryhdytään konkreettisiin toimiin.
Joulukuun alussa julkaistussa Suomen neljännessä lajien uhanalaisuusarvioinnissa Itämeressä esiintyvän meriharjuksen on todettu olevan äärimmäisen uhanalainen. Lajia tavattiin vielä 1900-luvun puolessa välissä lähes kaikkialla Selkämeren ja Perämeren rannikoilla. Nykyisin meriharjus on hävinnyt lähes kokonaan entisiltä esiintymisalueilta. Kalastajat tekevät toistaiseksi tietyillä paikoilla harjuksista satunnaisia havaintoja.
Syynä meriharjuskantojen heikkoon tilaan lienevät elinympäristössä tapahtuneet muutokset. Itämeren rehevöitymisen myötä voimakkaasti yleistyneet rihmalevät ovat vallanneet poikasten suosimat karut, selkävesien läheisyydessä sijaitsevat matalat ranta-alueet. Tällaisia poikasalueita on kartoitettu meriharjuksen esiintymisalueilla Merenkurkussa ja pohjoisimmalla Perämerellä sekä Suomen että Ruotsin rannikoilla vuosina 2005–2007. Poikasia löytyi ainoastaan yhdeltä rajatulta alueelta.
Itämeren harjusta voidaan yhä auttaa ja sukupuutto estää, mikäli toimiin ryhdytään pikaisesti. Rannikkoalueen toimijoiden yhteistyöllä on laadittava tutkimus- ja toimenpideohjelma, jonka toteuttamiseen tarvitaan kattava rahoitus. Jäljellä olevista meriharjuskannoista tulisi kerätä emokalasto poikasten tuottamiseksi sekä selvittää suotuisimmat alueet kantojen palauttamiseksi. Periaatteessa meriharjukselle soveliaita ympäristöjä on tarjolla runsaasti. Niiden heikentynyttä laatua tulisi parantaa kunnostustoimenpiteiden, esimerkiksi pohjan puhdistamisen avulla. Kunnostusten onnistuessa toimenpiteitä on mahdollista laajentaa muillekin soveliaille rannikkoalueille. Suomen merialueilla kalojen elinedellytyksiä ei ole aiemmin yritetty parantaa kunnostusmenetelmillä.
Meriharjus voi toimia pohjoisen Itämeren tilaa kuvaavana indikaattorilajina, koska se vaikuttaa olevan erityisen herkkä ympäristön muutoksille. Meriharjus olisi runsastuessaan myös loistava virkistyskalastuskohde, mikäli kunnostustoimenpiteet voidaan ulottaa laajemmille alueille. Kalat kasvavat jopa parikiloisiksi, ja ne tarjoavat oivan vastuksen esimerkiksi pilkkijöille sekä perhokalastajille.
Lisätietoa kalojen uhanalaisuudesta RKTL:n verkkosivuilla
Lisätietoja:
tutkija Richard Hudd, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, puh. 0400 143 090
tutkimusassistentti Lari Veneranta, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, puh. 050 306 8459
tutkimuspäällikkö Petri Heinimaa, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, puh. 040 506 1250
suunnittelija Mikko Rautiainen, Metsähallitus, puh. 040 547 2392
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1