Ilmaston ennakoidaan muuttuvan tulevaisuudessa siten, että vuosittainen aika, jolloin maa on jäässä ja kantava, lyhenee merkittävästi. Maaperän märkyys vaikeuttaa puunkorjuuta, lisää taloudellisia menetyksiä sekä haitallisia ympäristövaikutuksia. Luonnonvarakeskus (Luke) on koonnut maaston kosteusolosuhteita kuvaavan kartta-aineiston ladattavaan muotoon, ja Suomen metsäkeskuksen kautta se on laajasti käytettävissä. Näin puunkorjuuta voidaan suunnitella paremmin ja kantavuudeltaan heikot alueet voidaan tunnistaa ennakkoon.
Digitaalisten DTW (depth-to-water) kosteusindeksikarttojen avulla puunkorjuu voidaan suunnitella siten, että urapainumia voidaan välttää.
– Puunkorjuuta suunniteltaessa kartat auttavat pienvesien ylityspaikkojen suunnittelussa. Lisäksi kartta-aineiston avulla voidaan tunnistaa monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden kosteiden elinympäristöjä ja rajata esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeitä, kertoo tutkija Aura Salmivaara Lukesta.
Kosteusindeksikartat ovat ladattavissa Metsähallituksen ja Suomen metsäkeskuksen järjestelmissä ja vapaasti saatavana yleisesti Paituli-paikkatietojärjestelmän kautta.
Aineisto on saatavilla lähes koko Suomesta. Saatavuus määräytyy marraskuun 2019 tarkimman Maanmittauslaitoksen tuottaman korkeusmallin saatavuuden mukaan eli Lappia lukuun ottamatta kartta kattaa koko Suomen.
Kosteusindeksikartat on laskettu pelkästään korkeusmallin pohjalta neljällä eri kynnysarvolla, jotka kuvastavat erilaisia kosteusolosuhteita. Kosteinta tilaa, esimerkiksi lumen sulannan tai erityisen pitkäkestoisten sateiden jälkeen, kuvastaa 0,5 hehtaarin kynnysarvolla laskettu kartta. Kuivempia olosuhteita voi puolestaan tarkastella kartasta, joka on laskettu 10 hehtaarin kynnysarvolla.
– Yhden ja neljän hehtaarin kartat ovat yleisimmin käytössä. Neljän hehtaarin kartta kuvaa normaalin kesän tilannetta ja yhden hehtaarin kartta normaalia kosteampia olosuhteita keväällä ja syksyllä, Salmivaara kertoo.
Kartat eivät huomioi maalajin vaikutusta kosteusolosuhteisiin tai tarkasti säätilan vaihteluita, mutta ne tuovat staattisiin ja karkeampiin karttoihin tarkennusta (esimerkiksi Luken aiemmin tuottama TWI-kosteusindeksikartta, saatavilla Paitulista). Lisäksi kosteuden potentiaalista ajallista vaihtelua on mahdollista havainnoida eri kynnysarvojen karttoja vertaamalla.
Kartta-aineiston saa helposti vaikka maastoon mukaan. Aineistoja voi selata esimerkiksi metsäkoneen näytöltä tai suunnittelijan tabletista.
Karttojen hyödyntämistä ja edelleen kehitystä tehdään Lukessa mm. WAMBAF Tool Box -hankkeessa ja GIS-SUS-hankkeessa.
DTW-kosteusindeksikartta (Murphy et al. 2007, 2008, 2009) on laskettu korkeusmallin ja sen perusteella määritettyjen uomaverkostojen pohjalta. Uomaverkostoja on luotu neljällä eri kynnysarvolla, jotka edustavat erilaisia kosteusolosuhteita. Kynnysarvo määrittää alueen, jonne satava vesi riittää synnyttämään maanpinnassa näkyvän vesiuoman. Pienempi kynnysarvo tarkoittaa sitä, että vettä on esimerkiksi satanut niin paljon, että jo pieneltäkin alalta kertyy riittävästi vettä maanpinnassa näkyvän uoman synnyttämiseksi.
DTW-kosteusindeksi perustuu täysin korkeusmalliin, jolloin maalajitietoa tai sääolosuhteita ei oteta huomioon, ja tämä aiheuttaa epävarmuutta karttoihin (Ågren et al. 2015, Lidberg et al. 2020).
DTW-kosteusindeksin yksikkö on metri ja yleisesti alueita, joilla on alle yhden metrin arvo, voidaan pitää kosteina. DTW-kosteusindeksin arvoa ei tule kuitenkaan ajatella edustavan pohjaveden pinnan korkeutta tarkasti, vaan sitä voidaan käyttää apukeinona osoittamaan alueita, joita tulee tarkastella huolellisesti esimerkiksi puunkorjuuta suunniteltaessa.
Lisätietoja:
tutkija Aura Salmivaara, Luonnonvarakeskus, puh. 029 532 4196, [email protected]
projektipäällikkö Antti Leinonen, Metsäkeskus, puh. 029 432 4619, [email protected]
Luonnonvarakeskus on tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi.
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1