Tähän liittyvä tiedeaamiainen maanantaina 19.8. on peruutettu
Lihaskasvua rajoittavien proteiinien estohoidon ja liikunnan yhdistelmästä voi löytyä apu lihasrappeumasairauksien ja lihaskadon hoitoon. Tämä selviää Suomen Akatemian tutkimushankkeessa, jota johtaa tutkijatohtori Juha Hulmi Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitokselta. Varsinaisten lihasrappeumasairauksien lisäksi muissakin sairauksissa ja myös ikääntyessä lihaskato ja lihasheikkous lisäävät merkittävästi ennenaikaisen kuoleman riskiä ja heikentävät elämänlaatua.
Tutkimuksessa lihasrappeuman hoitokeinoja tutkittiin terveillä ja lihasrappeumasairaudesta kärsivillä hiirillä. Hiirille annettiin joko lihasten kasvua lisäävää biologista lääkettä, liikuntamahdollisuus juoksupyörässä, sairauteen liittyvää virheellistä proteiinia korjaavaa geeniterapiaa tai näiden yhdistelmää. Lihaskasvu saatiin aikaiseksi myostatiini ja aktiviini -proteiinien toimintaa estävällä uudella biologisella lääkeaineella. Kun proteiinit eivät lääkeaineen ansiosta päässeet sitoutumaan oikeisiin reseptoreihinsa lihaksissa, lihasten kasvun esto kytkeytyi pois päältä ja lihakset kasvoivat.
Lihakset kasvoivat biologisella lääkehoidolla ensimmäisen kahden viikon aikana jopa 30 prosenttia. Lihaskasvu oli niin nopeaa, että muun muassa lihasten aerobinen aineenvaihdunta ei pysynyt vauhdissa mukana ja heikentyi. Tämä johti siihen, että hiiret vähensivät liikunnan määrää lähes puoleen aiemmasta. Seitsemän viikon kuluttua liikuntaa harrastaneiden lihasrappeumasta kärsivien hiirten lihasten geenien profiili alkoi näyttää samalta kuin terveellä hiirellä. Geeniterapian avulla saatiin korjattua itse sairauden syytä, mutta tähän yhdistetyllä biologisella lääkehoidolla ei saatu enää lisähyötyjä.
Lihasrappeumaa voidaan hoitaa liikunnan ja lihaksiston kasvatuksen yhdistelmällä ja geeniterapialla. Uusi Suomessa tuotettu biologinen lääke kasvattaa lihaksia tehokkaasti, mutta ilman liikuntaa lihaksen aerobinen kapasiteetti saattaa laskea ainakin hoidon alussa. Liikunnan avulla kuitenkin tämä negatiiviseksi katsottu vaikutus kumoutuu ja lihasrappeumasta kärsivien hiirten lihakset alkavat muistuttaa enemmän terveitä lihaksia. Tutkimus tuo selvästi esille myös sen, että lääkkeen vaikutus voi olla hyvin erilainen liikunnallisella ja passiivisella yksilöllä ja että lihakseen kohdistuva lääkitys voi vaikuttaa myös vapaaehtoisen liikunnan määrään.
Lisätietoja antaa tutkijatohtori Juha Hulmi, Jyväskylän yliopisto, p. 040 8327 001, sp. [email protected]
Suomen Akatemian viestintä
viestintäharjoittelija Silja Järvensivu
p. 050 3814 979
[email protected]
Suomen Akatemian verkkosivut www.aka.fi
© Koodiviidakko Oy - Y-tunnus 1939962-1